Blogi

Mitä tapahtui?

Vauva syntyi! 

Hän oli terve tai sairaalloinen, 10 pisteen paketti tai osaavaa apua tarvitseva pienokainen, tulossa jostain, elämän viesti mukanaan!

Niin kuin jokainen uusi ihminen, hänkin oli tärkeä ja janosi rakkautta!

 

Vauva pääsi kotiin!

Häntä ympäröi äidin hellyys ja hoiva sekä isän ja muun perheen turvallinen läsnäolo! Vauvan elämä sai keskittyä perusasioihin, ravinnon sisään- ja ulosmenoon, uneen ja hoivaan. Vauva kasvoi ja alkoi kehittyä omaksi persoonakseen.

 

Lapsi oppii!

Hän oppi puhumaan, ajattelemaan ja kommunikoimaan vapaassa, ymmärtävässä ilmapiirissä.

Hän sai kannustusta ja ohjausta ponnisteluissaan ja oli pian huikea moniosaaja.

Hän sai elää lapsen elämää ilman repivää riitelyä tai painostavaa ilmapiiriä.

Iltaisin hän sai nukahtaa turvalliseen tunteeseen siitä, että yö ei toisi mitään pahaa mukanaan.

Aamulla olisi taas leikin ja uusien seikkailujen vuoro.

 

Lapsi on jo iso!

Hän lähtee suurin odotuksin koulutielle – hymysuin ja jännityksen pieni perhonen vatsassaan.

Hänen mielensä on puhdas oppimaan kaikkea jännää. Hänen mieltään eivät ole muokanneet aikuisten rasistiset tai muuten jyrkät näkemykset maailmasta ja ihmisistä. Niistä hän on kodin turvassa säästynyt ja voikin hyvin luontevasti suhtautua kaikkiin koulukavereihinsa. Värillä ja uskonnolla ei ole väliä – kunhan on kiva kaveri.

 

Lapsesta kasvaa nuori!

Panokset kasvavat. Koulu on vaikeampaa, ja puberteetin hormonimyrskyt riepottelevat nuorta kasvamisen ei-kenenkään-maalla. Seksuaalisuus nostaa reilusti päätään, ja joskus hämmennys valtaa mielen.

Aikuisten arvomaailma saa kyytiä, ja kukaan ei ymmärrä.

Kotona ollaan kiinnostuneita nuoren elämästä, kysellään, saadaan niukkoja ihan-ok -vastauksia, neuvotaan parhaimman mukaan. Joskus vastaanotto on nuivaa ja ovet paukkuvat.

Omat ja kavereitten vanhemmat, harrastusmaailman valmentajat, opettajat, viranomaiset, yhteiskunta – kaikki ovat läsnä nuoren kehityksessä, ja kerkeä ammattitaitoinen apu on saatavilla, jos sitä tarvitaan ja osataan pyytää!

 

Nuori aikuinen!

Toinen käsi päästötodistuksella, toinen avaamassa ammattioppilaitoksen, armeijan, opiskelupaikan tai välivuoden ovea. Sen takana häämöttävät oma itsenäinen elämä, epävarmuus toimeentulosta ja aikuisuuden vastuut. Siellä on työelämä, perheenperustaminen, osamaksu- ja lainaerät ja arjen vääjäämätön jauhanta.

Siellä unelmat täyttyvät tai ne murskautuvat!

 

Aikuinen!

Hän on nyt se, joka vie lämpimään käärityn pienokaisen kotiin. Hän on nyt se, joka turvaa lapsen kasvun.

Hän on nyt se, joka kantaa vastuun!

Onnea matkaan, aikuinen!

Tarvitset sitäkin!

 

Mitä tapahtui?

Mitä tapahtui ja koska, sille vanhemmalle, joka ajoi pesueensa päin linja-autoa, riisti systemaattisesti pienokaistensa hengen nukkumaanmenon aikaan tai ampui perheensä ja itsensä omaan kotiinsa?

Mitä tapahtui?

Eikö kaunis kasvamisen tarina toteutunutkaan? Eivätkö arvet koskaan parantuneetkaan?

Oliko jotain, mitä emme huomanneet? Oliko jotain, mistä emme välittäneet?

Oliko jotain, mistä ei pystytty puhumaan?

Voittiko riittämättömyyden ja häpeän tunne pitkän väännön?

Mitä tapahtui?

 

Jokainen aikuinen on jokaisen lapsen mielenterveyshoitaja!

Kantamalla tämän vastuun voimme kansalaisina ja yhteiskuntana saada pahan piirin poikki!

Sinä ja minä, yhdessä!

 

Toivottaen hyvää joulua – lasten, lapsenmielisten ja rakkauden juhlaa!

 

 

Tommi Läntinen

Tommi on musiikin moniottelija ja yhteiskuntavaikuttamisen pienyrittäjä sekä pitkäaikainen lastenklinikoiden kummi.

Tämä kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 9.12.2014 Kummit-blogissa Lily.fi-palvelussa

Jaa postaus: