Ajankohtaista

Selvitys: Yli 25 % lapsista ja nuorista ei koe saavansa riittävästi rakkautta vanhemmiltaan

Selvityksen mukaan lähes 20 % lapsista ja nuorista kokee olevansa usein allapäin tai masentunut

Lastenklinikoiden Kummit ry:n vanhempi–lapsi-suhteen laatua selvittävän jatkotutkimuksen mukaan monet lapset ja nuoret kokevat olevansa allapäin ja masentuneita. Eccu Finlandin lahjoituksena Kummeille tekemään kyselyyn vastasi yli 1000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta, jotka pohtivat omaa hyvinvointiaan ja suhtautumista vanhempiinsa sekä viettämäänsä aikaa heidän kanssaan. Kysely järjestettiin IRC-Galleria ja Habbo-verkkoyhteisöissä 19.–28.10.2009.

Selvityksen mukaan lähes joka viides lapsi ja nuori kokee olevansa usein allapäin ja masentunut. Vain hieman yli puolet vastaajista puolestaan jaksaa innostua asioista ja keskittyä niihin. Lastenpsykiatrian vastaavan ylilääkärin Leena Repokarin mukaan ”nuoruusikään kuuluvat mielialan vaihtelut ja tietty määrä ahdistustakin, mutta silloin kun tällaiset tuntemukset ovat tavallisia ja usein koettuja, nuori tietysti tarvitsi tukea. Tärkeätä olisi se, että nuorilla olisi lähellä ystäviä ja aikuisia, joille puhua ja joilta saada tukea; vain pieni osa tarvitsee ammattiapua.”

Repokari korostaa aikuisten rohkeutta ottaa puheeksi kipeitäkin asioita. ”Se, että nuori ei halua puhua ei tarkoita etteikö asia voi olla tärkeä ottaa esille. Kun aikuinen ottaa asian puheeksi, se voi antaa nuorelle mahdollisuuden puhua asiasta myöhemmin tai jonkun toisen kanssa, vaikka keskustelua ei juuri sillä hetkellä syntyisikään.”

Selvityksen mukaan yli 25 % lapsista ja nuorista ei koe saavansa riittävästi tukea ja rakkautta vanhemmiltaan. Liki 80 % vastaajista mukaan vanhemmat ovat kuitenkin asettaneet heille rajoja ja sääntöjä. Selvityksen mukaan yli 60 % vastaajista noudattaa vanhempien heille asettamia rajoja.

Repokari on tyytyväinen, että niin monet vanhemmat joka tapauksessa asettavat rajoja. ”Rajat ja säännöt, joista yleisesti ollaan huolissaan tuntuvat näiden vastaajien mielestä olevan aika hyvin kohdallaan, kun yli kolme neljästä katsoi vanhempien asettavan rajoja. Toisaalta taas vain neljännes oli sitä mieltä, että säännöt ovat liian tiukat; tässä odottaisi isompaa joukkoa. Ja lähes kolmannes ei usein ymmärrä miksi vanhemmat kieltävät asioita: onko tässä kyse siitä, että eivät ymmärrä vai siitä, että pitävät näitä rajoja väärinä tai liian tiukkoina?”

Repokarin mukaan rakkaudentarve vaatii vanhemmilta toimia. ”Rakkaudentarve on nuorilla suuri ja nuoruusikäiselle sitä on usein hankalampaa osoittaa kuin pienemmälle lapselle. Tässä on syytä kuunnella itseä ja nuorta: voiko halata tai pörröttää tukkaa, hieroa hartioita tai ohimennen taputtaa olkapäälle? Vai onko nuori sellaisessa vaiheessa että koskettaminen tuntuu kaiken kaikkiaan mahdottomalta ja on parempi puhua. Nuorellekin voi sanoa että hänestä tykkää ja häntä rakastaa; ohimennen voi ruokapöytään kutsuessa tai roskapussia viemään käskiessä sanoa lasta kullaksi tai rakkaaksi (kunhan kavereita ei ole lähimailla), niin että ei tee asiasta isompaa numeroa eikä hämmennä nuorta.”

Jopa 40 % vastaajista kokee, että vanhemmat eivät tiedä mitä lapsi tekee päivisin tai iltaisin. Sama epätietoisuus ilmenee internetin käytön suhteen, kun lähes puolet (49 %) vastaajista sanoo, että vanhemmat eivät tiedä millä nettisivuilla lapsi vierailee. Hieman yli 60 % vastaajista sanoo vanhempiensa tuntevan oman kaveripiirin, mutta kylään kavereita tuo vain 48 % vastaajista. Lastenpsykiatri Leena Repokarin mukaan kylässä lapset ja nuoret voisivat käydä useamminkin.

”Se, että alle puolet vastaajista tuo kavereita kotiin, kuulostaa aika kummalliselta. Toivoisi, että olisi luontevaa käydä kavereiden kotona ja tavata näiden perheitä. Usein nuorten on helpompi jutella asioista muiden aikuisten kuin omien vanhempien kanssa, ja kavereiden vanhemmat voisivat luoda tällaista verkostoa nuorten elämään. Tällöin pysyisi myös paremmin perillä siitä missä oma nuori pyörii ja keiden kanssa.”

Repokari uskoo, että julkinen keskustelu on lisännyt vanhempien kiinnostusta lasten nettiselailua kohtaan.
”Olin yllättynyt että niinkin moni kuin joka toinen nuori arveli vanhempiensa tietävän missä he surffaavat netissä. Ehkä tästä keskustellaan kodeissa nykyisin aikaisempaa enemmän. Hyvä niin. Tässäkin iällä on iso merkitys: 10-vuotiaan ei tarvitsisi yksikseen surffailla, mutta lukiolainen joutuu tekemään sitä jo koulutyön vuoksi.”

Selvityksen mukaan yli 70 % vastaajien perheistä syö yhdessä. Päivän tapahtumista vanhempien kanssa puhuu yli 60 % kyselyyn osallistuneista. Selvityksessä tutkittiin myös eroja yhteisessä ajankäytössä viikonlopun ja arjen välillä. Repokarin mukaan tällöin on suuri merkitys sillä, onko kyseessä lapsi vai nuori. Toisaalta ei niin suuri kuin monet vanhemmat luulevat.
”Yleisesti vanhemmat varmaan arvelevat nuoruusikäisten tarpeen yhteiselle ajalle vanhempien kanssa vähäisemmäksi kuin mitä nuoret kokevat. Tässä oleellista on varmaan kiireettömyys ja se että vanhempi on tarvittaessa käytettävissä. Tilanteet, joissa vanhemman kanssa keskustelua tai olemista tarvitaan nousevat nuoren kokemuksista, joita pitää voida jakaa nopeasti. Nuoruusikäisen tarve yhteiseen aikaan tulee voimakkaana nyt ja tässä. Nuoruusikään kuuluu suuri vaihtelu tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä: nuori on yhtenä hetkenä aika iso ja fiksu ja toisena tosi pieni ja vanhemman tukea tarvitseva. Näihin ennakoimattomiin vaihteluihin vanhemman on vaikea asettua, kun ei tiedä minkä ikäinen lapsi milloinkin on vastassa. Kiva oli jonkun nuoren kommentti että hän toivoisi että pelattaisiin ja leikittäisiin enemmän yhdessä. Varmaankin vastaaja oli nuoremmasta päästä, mutta isommatkin nuoret yleensä tykkäävät yhdessä tekemisistä kunhan ne eivät ole liian lapsellisia.”

Kotitöitä tekee selvityksen mukaan vain noin 50 % vastaajista. Repokari toivoi, että kotityöt keräisivät lasten ja nuorten kohdalla enemmän osallistujia.
”Kotitöihin osallistui vain puolet vastaajista. Tämä on aika kummallista ja kertoo ehkä kiireestä: itse tehtynä asiat sujuvat helpommin kuin käskemällä halutonta nuorta. Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki perheessä osallistuisivat. Ei ehkä kannata tehdä suurta numeroa teinin oman huoneen kaaoksesta mutta yhteisten asioiden hoitoon kaikkien kai pitäisi jollakin panoksella osallistua. Siinäkin voi ottaa henkilökohtaisia mieltymyksiä ja epämieltymyksiä huomioon; ei kaikkien tarvitse tiskata, jos joku tykkää siitä.”

Koulukiusaaminen vaikuttaa selvityksenkin mukaan liian yleiseltä ongelmalta. Vastaajista joka neljäs tunnustaa koulukiusanneensa ainakin joskus. Puolestaan kiusatuksi on joutunut jopa puolet vastaajista. Repokarin mukaan on huolestuttavaa, että kiusatuksi on joutunut niin merkittävä osa vastaajista.

Tutkimusraportti

Kooste avoimista vastauksista

Lisätietoa:
Maria Ekroth, p. 09-68245215 tai 040-707 9114, maria.ekroth@kummit.com
Matti Valli, p. 09-6824 5214, matti.valli@kummit.com
Elisa Peräkylä, p. 040 532 8081, elisa.perakyla@eccu.fi
Teemu Suominen, p. 050 3130577, teemu.suominen@sulake.com

Jaa postaus: