Helsingin Meilahden Biomedicumissa sijaitsevan työhuoneen tuolin selkänojalla lepää puku, joka tuo mieleen vähän liian aikaisin aloitetun triathlonharrastuksen. Puku on kokoa vauva.
Kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri ja professori Sampsa Vanhatalo vakuuttaa, ettei keltainen puku hienosta designistaan huolimatta ole kuluttajille suunnattu hyvän vanhemmuuden lisälaite vaan suunniteltu tutkimuskäyttöön.
Pikkuvauvan uimapuvunmallinen MAIJU-älypotkupuku (Motor Assessment in Infants with a Jumpsuit) sisältää liikettä ja asentoja mittaavia sensoreita, jotka eivät kuitenkaan haittaa vauvan liikkumista.
Älypuvulla tutkijat saavat tarkkaa tietoa vauvan liikkeistä.
– Lapsen luonnollista, omassa kotiympäristössä tapahtuvaa liikkumista ei pysty arvioimaan muuten kuin mittaamalla sitä kotona. Se taas onnistuu vain nykytekniikkaan nojaavalla älypuvulla, Vanhatalo sanoo.
Vanhatalo on hyvinkin innovatiivisesti kehittänyt erilaisia menetelmiä vauvojen tutkimiseen. Hänen kehittelemiään MAIJU- ja NAPPA-älyvaatteita on tarkoitus käyttää varhaisen kehityksen arvioinnissa sekä terveillä että sairailla lapsilla.
Mutta miksi vauvoista ja niiden liikkeiden kehityksestä on tärkeää saada niin tarkkaa tietoa?
Älypuvut tulevaisuudessa neuvolakäytössä?
Älypukuja kehitetään vauvojen aivotoiminnan kehitystä tutkivassa BABA-keskuksessa, joka toimii HUSin Uuden lastensairaalan ja Helsingin yliopiston yhteydessä. BABA-keskuksessa kehitetään monia tekoälyä ja muuta korkeaa teknologiaa käyttäviä tutkimusmenetelmiä sekä suomalaiseen että maailmanlaajuiseen käyttöön.
Vanhatalo toivoo, että nyt kehitettyjä älyvaatteita nähtäisiin tulevaisuudessa esimerkiksi neuvoloissa lapsen kehitysarvioinnin tukena.
– Älyvaatteet tarjoavat luonnollisen jatkeen siihen, mihin nykyiset menetelmät loppuvat. Tällä hetkellä motorista kehitystä mitataan pääasiassa erilaisilla lomakkeilla, joilla kerätään vanhempien tai neuvolahenkilökunnan arvioita lapsen suoriutumisesta. Niihin liittyy kuitenkin epävarmuuksia ja tilannesidonnaisuutta.
Liikkuminen on muun kehityksen veturi
Tutkimuksista tiedetään, että maailmanlaajuisesti joka kymmenes lapsi on kehityksellisessä riskissä ja heille voi kehittyä myöhemmin haittaavia neurokognitiivisia ongelmia.
– Vauvan ensimmäinen vuosi ei ole rahaa, vaan terveyttä. Lapsen kehityksen kannalta on oleellista aloittaa tukitoimet mahdollisimman varhain. Kehityspoikkeamaan pitäisi puuttua silloin, kun se ei ole vielä vaikuttanut muuhun kehitykseen.
Vanhatalon mukaan se on erityisen tärkeää liikkumisen opettelussa, sillä lapsi tarvitsee liikettä muuhun kehitykseen.
– Jos lapsi ei pääse riittävän ajoissa liikkeelle, hän ei pääse tutkimaan maailmaa ja harjoittelemaan esimerkiksi kommunikointia muiden ihmisten kanssa. Siksi lapsen toiminnallinen tukeminen on niin tärkeää, vaikka jokaisen lapsen ei tarvitsekaan noudattaa netissä ilmoitettuja kehityskaavoja.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana on huomattu, miten lapsen sisäsyntyinen liikunta tukee muuta kehitystä.”
Vauvan ensimmäisen vuoden motoriset taidot kehittyvät hurjaa vauhtia, ja jokainen taito auttaa seuraavan kehitystä. Vastasyntynyt lapsi alkaa jo nostaa päätään ja seuraa katseellaan. Muutaman kuukauden kuluttua lapsi opettelee kääntymään ympäri, ja siitä hetken päästä hän alkaa liikkumaan lattialla – ensin ryömien ja sitten kontaten. Vuoden ikään mennessä useimmat lapset ovat päässeet pystyasentoon, ja puolitoistavuotias on jo oppinut kävelemään itsenäisesti.
– Kaikkea tätä kehitystä ajaa lapsen sisäinen pakko liikkua, joka puolestaan tuo lapsen maailmaan uusia kokemuksia.
Vanhatalo sanoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on huomattu, miten lapsen sisäsyntyinen liikunta tukee muuta kehitystä.
– Kun lapsi liikkuu normaalisti, asiat ovat yleensä hyvin. Omissa tuoreissa tutkimuksissamme näkyi, miten hyvin kehittyneet liikunnalliset taidot liittyvät sosiaaliseen ja kommunikaation kehitykseen. Motoriikka on ikään kuin veturi, jonka ehdoilla muu kehitys tulee.
Enemmän hyödyksi tutkijana
Vanhatalo haluaa tehdä työtä nimenomaan lasten puolella.
– Vauvalääkäreiden puolella henkinen ilmapiiri on erityislaatuinen. Ja jos mietin, mitä hyvää tässä maailmassa voin tehdä, niin lasten puolella uskon antavani enemmän kuin aikuisten puolella.
Taustaltaan Vanhatalo on neurofysiologi – hän siis mittaa toimintaa.
– Monet tutkivat aivojen kuvia, mutta me neurofysiologit haluamme nähdä, miten aivot toimivat.
Alun perin Vanhatalosta piti tulla kliinistä työtä tekevä lastenneurologi, mutta kiinnostuksen kohteet ohjasivat kansainväliseen tutkimusmaailmaan.
– Ajattelin aikoinaan, että tutkijana olen enemmän hyödyksi tälle maailmalle. Olen vaihtanut tutkimusalaa aivotutkimuksen sisällä ainakin kahdeksan kertaa. Usein siihen on vaikuttanut teknologian kehitys. Erityisen tärkeää on ollut matemaattisten signaalianalyysien huima kehitys.
”Lasten puolella uskon antavani enemmän kuin aikuisten puolella.”
Vanhatalon tutkimusryhmän kehittämien älypukujen tärkein ja arvokkain asia ei olekaan itse puku vaan insinöörien rakentamat tekoälyyn pohjaavat algoritmit. Ne toimivat näkymättömästi pilvessä ja muuttavat mitatut signaalit käyttäjälle hyödylliseksi tiedoksi.
– Teen paljon yhteistyötä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. En missään nimessä osaisi itse kehitellä älypukuja. Siihen tarvitaan eri alojen lääkäreitä, fysioterapeutteja, psykologeja ja tietenkin erilaisia insinöörejä.
Vanhatalo sanoo, että hänelle on moraalisesti tärkeää, että hänen tuottamalleen tiedolle ja uusille menetelmille on myös tarvetta.
– Maailmalla on todella iso pusku siihen, että tutkimukset eivät saa jäädä vain julkaisuiksi. Varsinainen kehitystyö alkaa usein vasta julkaisusta, ja silloin tarvitaan kolmannen sektorin rahoitusta, kuten Kummien tukea.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa.
Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Sampsa Vanhatalon tutkimusta liittyen MAIJU ja NAPPA -älyvaatteisiin vauvan terveyden ja sairauden hoidossa.
Teksti Laura Koljonen