Syöpä on lapsilla harvinainen, mutta joka vuosi siihen sairastuu 150 suomalaislasta. Kolmasosa heistä sairastuu leukemiaan, kolmasosa aivokasvaimeen ja kolmasosa kiinteään kasvaimeen.
Lasten syövillä on tänä päivänä hyvä paranemisennuste – useiden syöpien kohdalla 80–90 prosenttia sairastuneista paranee.
50 vuotta sitten vanhemmille ei kerrottu yhtä hyviä uutisia.
Ensimmäinen geenivaurio jo sikiöaikana
Olli Lohi työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten syöpä- ja veritautien osastonylilääkärinä. Päivätyönsä ohella hän on Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja, jonka tutkimuskohteena on lasten akuutti lymfoblastileukemia eli ALL.
ALL:ään sairastuu vuosittain noin 50 lasta.
Olli Lohi kertoo valinneensa tutkimuskohteekseen ALL:n nimenomaan leukemian yleisyyden takia.
– Teen biologista tutkimusta eli pyrimme tutkimusryhmän kanssa selvittämään taudin syntymiseen ja kehittymiseen liittyviä solu- ja geenitason muutoksia. Harvinaisemmista kasvaimista on vaikeampi koota tutkimussarjaa, sillä kasvaimet ovat yksittäisiä, Lohi sanoo.
Lohi erikoistui lasten syöpätauteihin tehtyään aiheesta väitöskirjan ja vietettyään Englannin Cambridgessä post doc -jakson vuosina 2002–2003.
ALL oireilee usein luusärkynä ja mustelmina. Potilas on kalpea ja hänellä on lämpöä.
Kun diagnoosi ALL:stä varmistuu, Lohi kertoo potilaalle ja tämän perheelle, että pahanlaatuiset verisolut ovat vallanneet luuytimen ja vievät hapen, tilan ja ravinnon terveiltä soluilta.
Lohen mukaan lasten leukemiasta tiedetään se, että ensimmäinen geenivaurio syntyy usein jo sikiöaikana. Sairauden ryöpsähtäminen vaatii sen lisäksi useita geenivirheitä.
– Yleensä oireet ilmaantuvat, kun luuydin on jo varsin täysi.
ALL:n nimessä akuutti viittaa nimenomaan taudin nopeaan etenemiseen. ALL etenee viikoissa, ja jos mitään ei tehdä, se johtaa viikoissa tai muutamassa kuukaudessa kuolemaan.
Vielä 1950- ja 1960-luvuilla ALL:ään sairastuneista voitiin parantaa 10–20 prosenttia. Suurinta osaa potilaista lääkärit eivät voineet auttaa.
Nykyään ALL kuuluu niihin syöpiin, joiden paranemisennuste on huikeat 90 prosenttia.
Tutkimuksen myötä käänne parempaan
Käänne lasten syöpähoidoissa tapahtui 1950- ja 1960-luvuilla.
– Silloin etenkin kliininen tutkimus sai alkusysäyksen. Tutkijat ja lääkärit yksinkertaisesti ottivat tavoitteekseen sen, että leukemia voidaan parantaa. He muodostivat erilaisia liittoumia, keräsivät yhdessä tietoa, rekisteröivät sen ja analysoivat. Hoitomenetelmien kanssa edistyttiin, kun monissa sairaaloissa alettiin hoitaa leukemioita samalla tavalla, Olli Lohi taustoittaa.
Yksi liittouma perustettiin vuonna 1982, ja se on toiminnassa edelleen.
Pohjoismaissa toimiva NOPHO (Nordic Society Of Paediatric Haematology And Onkology) pyrkii parantamaan lasten syöpähoitoa Pohjoismaissa, ja tekee yhteistyötä ympäri maailman. NOPHOn tavoitteena on kouluttaa, rekisteröidä hoitoja ja analysoida tuloksia.
– Asiat ovat edenneet askel kerrallaan. Hoitoennusteissa on harpattu aina 15 prosenttia per vuosikymmen. 2000-luvulla lasten ALL:n ennuste on kohentunut entisestään: vuosituhannen alussa ennuste oli 85 prosenttia, nykyään se on jo yli 90.
”Hoitomenetelmien kanssa edistyttiin, kun monissa sairaaloissa alettiin hoitaa leukemioita samalla tavalla.”
Lohi sanoo, että leukemian kohdalla hyviin hoitotuloksiin päästiin kliinikkotutkijoiden yhteistyöllä ja potilaiden mukana ololla.
– Sitä kautta syntyi paras mahdollinen hoito, ja se on kerryttänyt koko ajan uusia hoitotapoja. Toinen iso kehitysaskel on ollut genomin eli geeniperimän analytiikka. Se on lisännyt ymmärrystä syövän monimuotoisuudesta ja auttanut räätälöimään hoitoja potilaskohtaisesti.
Hyvää elämää syövän jälkeen
ALL:n kohdalla hoito kestää nykyään kaksi vuotta ja yhden kuukauden. Hoidon alku on intensiivinen.
– Ensimmäiset kuukaudet eristyksissä olo korostuu, sillä kuten kaikissa syövissä, myös ALL:ssä infektioriski kasvaa. Alun jälkeen hoidot kevenevät.
Aiemmin lasten syöpähoidot olivat pääsääntöisesti aina järeitä. Nykyään hoitoon hyvin reagoivien potilaiden lääkekuormaa pyritään päinvastoin vähentämään.
Lapsen loppuelämän kannalta hoidon rajuudella on merkitystä. Siksi lääkärit ja tutkijat selvittävät tälläkin hetkellä, voisiko osan lääkkeistä korvata miedommilla, mutta yhtä tehokkailla.
Olli Lohen mukaan sekin on tutkinnan kohteena, miten lapsena annetut syöpähoidot vaikuttavat potilaaseen aikuisena.
– Näen vastaanotolla potilaita, jotka elävät syöpähoitojen jälkeen täyttä elämää ilman isoja haittavaikutuksia. Karkea nyrkkisääntö on, että kolmasosalle ei tule hoidosta juurikaan haittavaikutuksia, kolmasosalle tulee jonkin verran ja kolmasosalle paljon. Sitä me tutkijat emme vielä tiedä, tuleeko hoidoista mahdollisesti jotakin kuormitustekijöitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi vanhana, mutta hoitojen jälkeen lapsella on oikein hyvät saumat elää hyvää elämää.
Kaikki ALL:ään sairastuneet eivät edelleenkään selviä.
– Kuolemantapaukset liittyvät pääasiassa syövän uusiutumiseen ja hoidon haittavaikutuksiin. Esimerkiksi sytostaattihoidon kanssa ollaan joskus siinä tilanteessa, että hoidon tehostaminen ei ole enää mahdollista, vaan tarvitaan kokonaan uudenlaisia hoitomuotoja. Siksi tarvitsemme jatkuvaa tutkimustyötä.
Tutkimus toi mahdollisuuden hoitaa
Olli Lohen päävirka on sairaalassa potilastyön parissa. Sen lisäksi hänellä on Suomen Akatemialta jatkuva tutkimusrahoitus, joka mahdollistaa tutkimustyön Tampereen yliopistossa ja Taysissa.
Lohi johtaa kuuden tutkijan ja yhden laborantin tutkimusryhmää.
Vuonna 2017 Lohi palkittiin Tampereen yliopiston Vuoden tiedeteko -palkinnolla. Se myönnetään ”henkilölle tai ryhmälle, jonka tutkimustoiminnan tuloksilla on vaikutusta laaja-alaisesti tai jonka toiminnassa on korostunut tuloksekas yhteistyö eri sidosryhmien kanssa”.
Lohi on myös vaikuttanut siihen, että vuoden 2017 alussa Taysissa aloitti varhaisvaiheen lasten kliinisen lääketutkimuksen keskus, PeeTU.
Tällä hetkellä Lohi tutkimusryhmineen on kiinnostunut erityisesti sellaisista ALL-tapauksista, jotka vaikuttavat ensinäkemällä ”helppohoitoisilta”, mutta osoittautuvat vaikeiksi tapauksiksi.
– Jostakin syystä osa potilaista reagoi hitaasti leukemian alkuhoidolle ja näiden tapausten riski uusia on suuri. Lähtötilanne näyttää selkeältä, mutta hoitovaste on verkkainen, eivätkä lääkkeet tunnu tehoavan. Se on alaryhmä, jota parhaillaan pengomme, Lohi sanoo.
Lasten syöpätautien hoidon kehittyminen on loistava esimerkki siitä, että kun tutkitaan, tuloksia ja hoitokeinoja kyllä löytyy.
Syöpätautien kohdalla tutkijat pyrkivät vähentämään hoidon aiheuttamia haittavaikutuksia. Tulevaisuudessa syöpätautien hoidossa solunsalpaaja-, leikkaus- ja sädehoidon rinnalla tullaan näkemään enemmän myös kohdennettuja hoitoja, ja soluterapiat kehittyvät.
ALL:nkin tutkimuksessa ovat ajankohtaisia immuno-onkologian hoidot ja täsmäsoluhoidot. Lohi sanoo, että niiden myötä hoito kehittyy ja huonot ennusteet parantuvat.
Lasten syöpätautien hoidon kehittyminen on loistava esimerkki siitä, että kun tutkitaan, tuloksia ja hoitokeinoja kyllä löytyy.
Tutkimuksen ansiosta lasten syövillä ei ole enää niin pelottava kaiku kuin aiemmin, vaikka kyse on edelleen vakavasta sairaudesta.
– Sanon usein potilasperheelle, että tänä päivänä lasten syövät ovat pitkälti hoidettavissa. Tutkimus on se tapa, jolla olemme päässeet tähän pisteeseen ja se, miten pääsemme tästä eteenpäin.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa.
Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Olli Lohen tutkimusta lasten syöpätaudeista.
Teksti: Laura Koljonen
MIKÄ? ALL:n tutkimuksen vuosikymmenet
1940-luku / Lyhytkestoisia hoitovasteita
1940-luvun lopulta lähtien ALL:n eli lasten akuutin lymfoblastileukemian hoidoksi kokeillaan lääkkeitä, joille saadaan lyhytkestoisia hoitovasteita. Lääkkeenä käytetään muun muassa aminopteriinia, metotreksaattia, merkaptopurinia, vinkristiinia, prednisolonia.
1950-luku / Kaikki sairastuneet menehtyvät
Hoitamattomana ALL johtaa kuolemaan yleensä viikoissa tai korkeintaan 2–3:ssa kuukaudessa. 1950-luvulla lähes kaikki ALL:ään sairastuneet lapset menehtyvät.
1960-luku / Lääkitys yhdistetään erilaisiin hoitojaksoihin
Vuosikymmenen alkupuolella kehitetään ensimmäiset hoito-ohjelmat. Niissä yhdistellään lääkityksiä ja muodostetaan erilaisia hoitojaksoja. Ennusteet kohenevat 20–30 prosentin tasolle.
1970-luku / Ongelmana keskushermosto
Yhdistelmälääkityksiä parantamalla ennusteet kohenevat jo 50 prosentin tasolle. Ongelmaksi muodostuu leukemian uusiutuminen keskushermostossa, jonne lääkkeet pääsevät huonosti. Sädehoito on tehokas, mutta aiheuttaa merkittäviä pitkäaikaishaittavaikutuksia. Se korvataan keskushermostoon annettavalla lääkehoidolla ja lisäämällä hoito-ohjelmaan suoneen annettavia ”korkea-annoslääkityksiä”, kuten metotreksaattia.
1980- ja 1990-luku / Tukihoidot paranevat
Hoito tehostuu entisestään, ja tukihoidot – kuten verensiirrot, antibiootit, ravitsemus – paranevat. Ennusteet kohoavat 70–80 prosenttiin.
2000-luku / Uusia täsmälääkkeitä tutkitaan
Vuosituhannen vaihteessa huomataan, että potilailla, joilla on huono alkuhoitovaste, on merkittävä riski sairauden uusiutumiseen. Tällaisten potilaiden hoitoa tehostetaan.
2010-luvulla hoidossa otetaan uusia edistysaskelia vasta-ainehoitojen sekä täsmäsoluhoitojen avulla. Diagnostiikka parantuu ja täsmentyy, jolloin raskas hoito voidaan rajata entistä tarkemmin. Uusia täsmälääkkeitä tutkitaan potilailla, joilla on harvinaisia geenimuutoksia tai huono hoitovaste.
Noin 90 prosenttia ALL:ään sairastuvista voidaan parantaa pysyvästi ja siten, että potilaiden elämänlaatu säilyy hyvänä.
Lähteet: Olli Lohi