Monessa perheessä lasten murtumat ovat tulleet tutuiksi – ovathan ne lasten yleisimpiä vammoja. Suomessa lapsille sattuu noin 15 000 murtumaa vuodessa.
– Se, että joillekin lapsille tulee murtumia enemmän kuin toisille, ei välttämättä kerro siitä, että luustossa olisi jotakin vikaa, vaan kun meno on kovaa, murtumia tulee, sanoo Petra Grahn.
Grahn työskentelee HUSin Uudessa lastensairaalassa lasten ortopedian ja traumatologian lääkärinä ja tutkii lasten murtumia ja nivelten sijoiltaanmenoja. Hän haluaa selvittää, missä tilanteissa murtuma kannattaa hoitaa leikkaushoidolla ja milloin kipsaus on parempi vaihtoehto.
– Murtumien hoito on muuttunut ja parantunut, mutta tosi monien murtumien kohdalla leikkaushoito on vakiintunut tapa hoitaa vamma, vaikka siitä ei ole näyttöä. Leikkaushoito on aina paljon raskaampi ja kalliimpi tapa, sillä leikkausta varten lapsi esimerkiksi nukutetaan.
Grahnin tutkimuksessa vertaillaan kipsihoitoa leikkaushoitoon ja pyritään osoittamaan, milloin leikkaus kannattaa ja milloin ei.
– Oikea hoito hyödyttää sekä potilasta että yhteiskuntaa.
Missä lajeissa sattuu eniten murtumia?
Grahnin ja tutkimusryhmän tutkimuksessa murtumia tarkastellaan hyvinkin laajasti: murtumien esiintyvyyttä, syntymekanismeja, niille altistavia harrastuksia ja eri lajeissa syntyviä tyypillisimpiä murtumia. Eniten leikattavia murtumia sattuu moottoriurheilulajeissa ja ratsastuksessa, mutta tavallisin syy murtumaan on samalta tasolta kaatuminen ja tavallisin laji on jalkapallo.
– Mitä kovempi meno, sitä murtuma-alttiimpaa. Toki usein matkassa on mukana myös epäonnea.
”Se, että joillekin lapsille tulee murtumia enemmän kuin toisille, ei välttämättä kerro siitä, että luustossa olisi jotakin vikaa, vaan kun meno on kovaa, murtumia tulee.”
Grahnin mukaan eri lajien kohdalla voidaan havaita, sattuuko niissä enemmän kipsillä hoidettavia murtumia vai leikkaushoitoa vaativia murtumia.
– Sitten voidaan myös miettiä, onko näitä murtumia mahdollista ennaltaehkäistä. Sama asia nivelten sijoiltaanmenoissa.
Selvä enemmistö lasten murtumista on yläraajamurtumia. Suurin osa on ranteen värttinäluun ja kyynärvarren murtumia, jotka syntyvät, kun lapsi ottaa käsillään vastaan. Lopputuloksena on useimmiten luuryppy tai pajunvitsamurtuma.
Miten pitkään eri murtumista kestää toipua?
Lapset toipuvat murtumista huomattavasti nopeammin kuin aikuiset. Lasten luuryppy on Grahnin mukaan yleensä kipeä 1–5 päivää, ja sen jälkeen raaja alkaa tuntua normaalilta. Nuoremman lapsen murtuma paranee muutamassa viikossa, ja teini-ikäisen poikkimurtuma kuudessa viikossa.
– Aikuisellakin kipsihoito kestää kuusi viikkoa, mutta sen mittaista kipsihoitoa seuraava niveljäykkyys kestää pitkään. Samanlaista jäykkyyttä ei ole lapsilla, vaan raaja on kunnossa huomattavasti nopeammin.
Murtumakohdassa voi tuntua pieni kuhmu vielä pitkään vamman jälkeen, mutta lapsen kasvaessa kuhmu pienenee. Grahn sanoo, että joissakin murtumissa luu on alkuvaiheessa myös hieman alttiimpi uudelle murtumalle, ja siksi on syytä välttää voimakasta kuormitusta lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti.
”Jos murtuma luutuu liian huonoon asentoon, seurauksena voi olla pysyvä virheasento tai liikerajoitus.”
Lapsen ikä vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten nopeasti murtuma paranee.
– Vastasyntynyt voi saada olkamurtuman synnytyksessä, eikä sille tehdä mitään, sillä vamma paranee niin nopeasti. Lapsilla luu myös murtuu usein pajunvitsamaisesti, kun taas aikuisilla se murtuu ihan kunnolla ja toipuminen on pitkä. Vältän tästä syystä itse trampoliinia ja boksihyppyjä, Grahn sanoo ja naurahtaa.
Lasten nopea paraneminen murtumista voi olla hämäävää. Vaikka lapsen luulla on huomattava kyky korjata virheasentoja kasvun aikana, kaikki virheasennot eivät korjaannu itsestään.
– Jos murtuma luutuu liian huonoon asentoon, seurauksena voi olla pysyvä virheasento tai liikerajoitus.
Kotimainen lääketieteellinen tutkimus vaatii kansainvälistä verkostoitumista
Petra Grahn aloitti tutkimusuransa harvinaissairauksien puolelta.
– Tutkimustyöhön minut ohjasi kaksi asiaa: huomasin aikoinaan harvinaissairauksien parissa työskennellessäni, miten paljon meillä on puutteellista tietoa. Toisekseen havahduin väitöskirjaa tehdessäni, että tutkiminenhan on kivaa.
Nykypäivän lääkärit ja tutkijat on erittäin verkostoituneita, ja kansallisten verkostojen lisäksi yhteyttä pidetään myös kansainvälisiin kollegoihin.
– Kun löytää ihmisiä, joita kiinnostaa samanlaiset asiat ja heihin saa yhteyden, sehän on kivaa. Silloin saatavilla on myös enemmän tietoa. Tutkijoilla ja lääkäreillä oli jo opiskeluaikoinani paljon yhteistyötä ja useita verkostoja, mutta ei siinä määrin kuin nykyään, kun sosiaalinen media ja viestisovellukset mahdollistavat helpon yhteydenpidon kollegoihin.
Grahn sanoo, että laadukkaan tutkimuksen tekemiseen liittyy verkostojen lisäksi olennaisesti myös tutkimustulosten esittely kansainvälisissä konferensseissa. Se tietenkin maksaa, eikä sairaaloilla ole mahdollisuutta kustantaa toistuvia ulkomaanmatkoja.
– Ilman apurahoja meillä ei olisi tutkimusta ja ilman tutkimusta lääketiede ei kehity.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa. Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Petra Grahnin tutkimusta lasten murtumista ja nivelten sijoitaanmenoista sekä niiden esiintyvyydestä, tapahtumamekanismeista ja hoidon vaikuttavuudesta.
Teksti: Laura Koljonen
MITÄ? Murtuma on lasten yleisin vamma
- Murtuma on lasten yleisin vamma. Vuosittain alle 18-vuotiaille sattuu 15 000 murtumaa.
- Yleisimmät vammat ovat yläraajoissa. Yleisin lasten murtuma on ranteen värttinäluun ja kyynärvarren murtuma, joka syntyy, kun lapsi ottaa käsillään vastaan. Lopputuloksena on pajunvitsamurtuma tai luuryppy.
- Lapset toipuvat murtumista nopeasti. Mitä pienempi lapsi, sen nopeampi toipuminen. Teini-ikäisen kipsihoito kestää kuusi viikkoa kuten aikuisilla, mutta isoillekaan lapsille ei tule samanlaista pitkää kipsihoitoa seuraavaa niveljäykkyyttä kuin aikuisille.
- Kummien tuki on mahdollistanut sairaaloissa erilaisia laitehankintoja kipsi- ja leikkaushoidon tueksi.