Länsimaissa syntyy vuosittain tuhatta lasta kohti 1–3 vauvaa, jotka kärsivät aivojen hapenpuutteesta. Synnytyksen aikaisen hapenpuutteen, eli vastasyntyneen hypoksis-iskeemisen enkefalopatian, voi aiheuttaa esimerkiksi napanuoran kiertyminen kaulan ympärille tai se, että lapsi jää hartioistaan kiinni synnytyskanavaan.
– Vastasyntyneen hapenpuute on Suomessa onneksi harvinaista, mutta kun riskit realisoituivat, tilanne on perheen kannalta musertava, sanoo Vilhelmiina Parikka.
Parikka on dosentti, lastentautien erikoislääkäri ja neonatologi. Neonatologi on vastasyntyneiden hoitoon erikoistunut lääkäri. Tällä hetkellä Parikka tutkii Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Turun yliopistossa inflammaation roolia vastasyntyneen hapenpuutteeseen liittyvässä aivovauriossa.
– Vastasyntyneen aivojen hapenpuute voi vaikuttaa lapsen koko loppuelämään. Siksi vastasyntyneitä on elämänlaadullisesti ja kustannustehokkaasti tärkeää hoitaa. Ja vastasyntyneen voinnilla on aina iso vaikutus myös koko perheeseen.
Tuntien mittainen aikaikkuna
Vaikeimmillaan synnytyksen aikainen hapenpuute johtaa vaikeaan neurologiseen vammautumiseen – kuten CP-vammaan, epilepsiaan, kehitys- tai kuulovammaan – ja pahimmillaan kuolemaan.
– Haluan selvittää, mitä hapenpuutteen aikana tapahtuu, miten vaurio kehittyy ja mikä on valkosolujen ja inflammaatioreaktion rooli.
Lievää aivovauriota ei tällä hetkellä voida hoitaa, mutta kohtalaiseen tai vaikeaan on olemassa yksi hoitokeino: viilennyshoito. Viilennyshoidon aikana vastasyntyneen ruumiinlämpö lasketaan kolmeksi vuorokaudeksi 33,5 asteeseen, kun normaali ruumiinlämpö vastasyntyneillä vaihtelee 36,5 ja 37,5 asteen välillä.
Suomessa synnytyksen aikainen hapenpuute on harvinaista, koska lääketieteellinen hoito on korkeatasoista ja synnytyksen aikana vauvan vointia seurataan tarkasti.
– Jos sikiön sydänäänet laskevat, vauva voidaan auttaa nopeasti ulos esimerkiksi hätäsektion avulla.
Lievää aivovauriota ei tällä hetkellä voida hoitaa, mutta kohtalaiseen tai vaikeaan on olemassa yksi hoitokeino: viilennyshoito.
Parikan mukaan hapenpuutteen aiheuttamaan aivovaurioon on mahdollista vaikuttaa tietyn aikaikkunan sisällä. Kudosvaurio ei siis synny vain silloin, kun vauva kärsii hapenpuutteesta, vaan vaurio etenee myös puutoksen jälkeen. Siksi vaurion vaikeusasteeseen on myös mahdollista vaikuttaa.
– Aikaikkuna on vain tunteja, ja esimerkiksi viilennyshoito pitää aloittaa ensimmäisen kuuden tunnin sisällä. Tietenkään silläkään ei voida kaikkea pelastaa, mutta vamman vakavuuteen on mahdollista vaikuttaa.
Viilennyshoito on siis osa standardihoitoa, ja Parikan tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, olisiko lapsen aivojen hapenpuutteeseen olemassa myös muita hoitokeinoja.
– Hapenpuute ja kudosvaurio aktivoivat elimistön puolustusjärjestelmän, joka on elimistön kannalta mielekäs reaktio, mutta toisaalta joiltakin osin myös vauriota pahentava. Pyrimme löytämään hoitokeinoja tuon haitallisen inflammaation hillitsemiseksi.
Parikan mukaan on myös tärkeää tunnistaa lapset, jotka hyötyvät viilennyshoidosta tai mahdollisista uusista hoitomuodoista. Tutkijoiden pitää siis löytää varhaisvaiheen todennettavia muutoksia.
– Yksi vaihtoehto olisi kehittää esimerkiksi laboratoriokoe, joka kertoisi, hyötyykö vastasyntynyt hoidosta. Aivovaurion varhainen tunnistaminen voisi onnistua muun muassa verestä mitattavilla biologisilla merkkiaineilla tai kuvantamistekniikalla.
Tutkijana on mahdollisuus nähdä ja kokea uutta
Alun alkaen Parikkaa kiinnostivat keuhkot, mutta hänet ohjattiin aivojen pariin.
– Vietin vuodet 2017–2019 Bostonissa lastensairaalassa post doc -tutkijana ja kuvittelin meneväni tutkimaan keuhkoja. Minulta kuitenkin kysyttiin, voisinko sittenkin tutkia aivoja. Niinpä tutkin, miten laboratorio-olosuhteissa voidaan selvittää, mitä vastasyntyneiden aivoissa tapahtuu. Se oli – ja on edelleen – kyllä maailman hienoin ja kiinnostavin aihe.
Tutkijan työ kiinnosti jo lääketieteellisessä, sillä ihmiskeho vaikutti Parikasta niin kiinnostavalta. Ensimmäisen syksyn anatomiaopinnot innostivat, ja professori Kalervo Väänänen houkutteli Parikan luun solubiologian pariin.
Jos tulevaisuudessa halutaan tarjota lapsille yhä parempaa hoitoa, ainoa tie on tutkimus.
– Hienointa tutkijana on, kun on mahdollisuus nähdä ja kokea uutta. Tässä työssä voi ensimmäisenä maailmassa päästä kurkistamaan jostakin tietystä ikkunasta. Lisäksi saan tehdä yhteistyötä todella taitavien ja motivoituneiden ihmisen kanssa.
Meneillään olevan tutkimuksen yhteydessä Parikka ohjaa seitsemää väitöskirjatutkijaa, ja tekee paljon yhteistyötä muiden tutkimusryhmien kanssa.
– Osa tuo tutkimukseen aivovaurio-osaamistaan, osa merkkiaineiden asiantuntemustaan. Sitten yhdistämme intressimme ja katsomme, mitä saamme selville.
Lapsilla on koko elämä edessään
Parikan mielestä työ lastenlääkärinä on erityisen palkitsevaa.
– Potilaina lapset ovat todella konstailemattomia ja heidän toipumisensa on hienoa, sillä lapsen keholla on niin iso korjaantumispotentiaali.
Parikka arvelee, että myös omalla lapsuudenperheellä on ollut tekemistä ammatinvalinnan kanssa. Hän on seitsemänlapsisen perheen toiseksi vanhin.
– Olen kasvanut isossa perheessä, jossa lapsia pidettiin arvossa.
Lastentautien tutkimustyötä hän pitää tärkeänä siksi, että tämän päivän tutkimus ohjaa huomisen hoitoa. Parikka sanoo, että jos tulevaisuudessa halutaan tarjota lapsille yhä parempaa hoitoa, ainoa tie on tutkimus.
– Lapsilla on koko elämä edessään ja lapset ovat meidän aikuisten varassa monella tavalla. Siksi meidän täytyy auttaa heitä kaikin mahdollisin tavoin.
Teksti: Laura Koljonen
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa.
Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Vilhelmiina Parikan tutkimusta inflammaation roolista vastasyntyneen hapenpuutteeseen liittyvässä aivovauriossa.