Monille perheille koronavirus on aiheuttanut paljon huolta sekä epävarmuuden ja ahdistuksen tunteita. Niiltä on harva välttynyt. Tyksissä psykologina ja psykoterapeuttina työskentelevä Päivi Saranpää sanoo, että kriisitunnelmat näkyvät perheissä eri tavalla. Saranpää työskentelee myös sellaisten perheiden kanssa, joissa lapsi on sairastunut vakavasti.
– Oli kriisi sitten koronaan tai lapsen vaikeaan sairauteen liittyvä, se vie aina paljon voimia. Tähän korona-aikaan liittyy vielä erityisen paljon pelkoa ja avuttomuutta, ja niiden kanssa on vain elettävä, Saranpää sanoo.
Saranpään mukaan vakavan sairauden hoitoon liittyy yleensä erilaisia suunniteltuja jaksoja, kuten hoitojakso ja ylläpitovaihe. Koronaan liittyy toistaiseksi paljon sellaista, mitä kukaan ei tiedä. Se erityisesti ahdistaa ja aiheuttaa epävarmuutta.
Monen mielessä pyöriikin tällä hetkellä se, miten suojata itseään ja läheisiään, miten ja missä virus itse asiassa leviää, kannattaako hengityssuojaimia käyttää ynnä muuta.
Mutta vaikka samat kysymykset risteilevät ihmisten päässä, suhtautumistavat vaihtelevat. Yksi lukittautuu kotiinsa ja noudattaa asiantuntijoiden ohjeita pilkun tarkasti, toinen viis veisaa ohjeista ja suhtautuu virukseen kuin perusflunssaan, kolmas panikoi, neljäs rauhoittelee muita.
Saranpää sanoo, että se, miten ihminen kriisistä selviytyy, linkittyy selviytymiskykyyn – eli resilienssiin.
Resilienssi avainasemassa
Resilienssi tarkoittaa ihmisen psyykkistä selviytymiskykyä ja kykyä palautua vastoinkäymisistä.
– Resilienssi vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta sitä voi harjoittaa.
Jokainen meistä on eri tavalla herkkä sen suhteen, mitä ympäristössä tapahtuu. Siksi jotkut tuntuvat selviävän vastoinkäymisistä helpommin kuin toiset.
– Resilienssiin vaikuttaa se, mitä elämässä on aiemmin tapahtunut, mitä hyviä ja huonoja asioita on kohdannut, millaisista asioista on jo selvinnyt, millaisia ihmissuhteita elämään on mahtunut – eli millainen elämä ihmisellä on ylipäätään ollut, Saranpää luettelee.
Hänen mukaansa selviytymiskyky lisääntyy iän myötä, kun asioihin saa perspektiiviä ja ihmisen kyky käsitellä vaikeuksia lisääntyy.
Etenkin kriisien kaltaisissa tilanteissa asioista – myös vaikeista ja pelottavista – on tärkeää voida puhua, jotta toimintakyky säilyy.
Resilienssin lisäksi tärkeää on taito hallita omaa elämäänsä ja ajatuksiaan. Se liittyy paljon elämänasenteeseen. Eli millaisena ihminen näkee maailman: myönteisenä vai kielteisenä. Saranpään mukaan sitä helpompi ihmisen on toimia, mitä myönteisempänä hän maailman näkee.
– Jos maailmankuva on myönteinen, voi paremmin havaita asiat, jotka tuottavat toivoa sekä asiat, joiden puolesta kannattaa toimia. Tekeminen puolestaan auttaa kaikenlaiseen ahdistukseen. Se, että tuntee voivansa ja osaavansa ratkoa asioita, puolestaan vähentää avuttomuuden tunnetta.
Positiivisten seikkojen näkeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että negatiiviset kieltäisi kokonaan ja teeskentelisi, ettei niitä ole olemassa. Etenkin kriisien kaltaisissa tilanteissa asioista – myös vaikeista ja pelottavista – on tärkeää voida puhua, jotta toimintakyky säilyy.
– Ahdistuksesta, pelosta, epävarmuudesta tai avuttomuuden kokemuksista ei saa tulla sellaista oloa, että ne tarvitsee piilottaa.
Lapsilla epävarmuuden tunteet ja ahdistus nousevat usein pintaan eri tavalla kuin aikuisilla. Saranpään mukaan etenkään pieni lapsi ei välttämättä osaa sanallistaa ahdistustaan.
– Siksi jo se auttaa, että lähellä on aikuinen, joka pohtii ääneen lapsen tunnetilaa.
KUKA: Päivi Saranpää
- Tyksin lastenpsykiatrian psykologi.
- Perheterapeutti ja lasten ja nuorten yksilöpsykoterapeutti.
- Työskentelee sekä pienten lasten ja heidän perheidensä kanssa että yleissairaalapsykiatrian työryhmässä.
Teksti: Laura Koljonen