Outi Linnaranta tutkimusryhmineen haluaa selvittää, miten moni nuori Suomessa tarvitsee masennukseen hoitoa, kuka sitä saa ja miten kustannustehokasta hoito on.
Hän tutkii vuorovaikutusohjannan käyttöönottoa Suomessa. Kyseessä on uudenlainen lähestymistapa terapeuttisen hoidon saatavuuden parantamiseksi.
– Vuorovaikutusohjanta on terapeuttinen interventio, jolla ehkäistään ja hoidetaan nuorten masennusta. Interventio kestää 3–6 kertaa, ja apua tarjotaan kolmen viikon sisällä. Vuorovaikutusohjantaan on koulutettu noin 2000 ammattilaista – pääasiassa koulukuraattoreita ja terveydenhoitajia, Linnaranta kertoo.
Tutkimuksessa vuorovaikutusohjannan vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta verrataan tavanomaiseen hoitoon.
– On tärkeää selvittää, onko hoito kannattavaa ja millaiset ovat kustannukset, jos ei hoideta. Silloin päättäjät saavat informaatiota valintojensa tueksi. Tutkimus voi tuoda uudenlaisen lähestymistavan siihen, mitä ja miten hoidetaan.
Mitä tutkimuksessasi pyritään saamaan selville?
”Tutkimuksessa selvitetään, kuinka moni yläkouluikäinen nuori tarvitsee ja saa intervention masennukseen joko nuoren oman tai vanhemman arvion perusteella. Tarkoitus on siis kriittisesti arvioida, miten vuorovaikutusohjannan käyttöönotto onnistuu: hyödyt, haitat ja vaikuttavuus eli miten onnistuu, parantaako se avun piiriin pääsemistä ja onko se kustannustehokasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös hoidon kohdentumisen yhdenvertaisuutta alueellisesti ja eri väestöryhmittäin.
Onnistumista tarkastellaan 9000 nuoren aineistossa. Rekrytointi on alkanut keväällä 2024, ja rekisteritietoja kerätään kymmenen vuotta kyselytutkimuksen alusta.”
Vuorovaikutusohjantaan on koulutettu noin 2000 ammattilaista – pääasiassa koulukuraattoreita ja terveydenhoitajia.
Miten sinusta tuli tutkija?
”Kun teen potilastyötä, minua häiritsee, jos en tiedä jotakin tai jos kukaan muukaan ei tiedä. Siksi olen tehnyt tutkimusta erikoistumiseni ajoista asti. Kanadassa postdoc-tutkijana tutkin digitaalisen terapian toimivuutta. Mielestäni tutkimuksen tulee auttaa potilaita voimaan paremmin, ja siksi pyrin palveluiden ja hoidon parantamiseen.
Tämän kyseisen tutkimuksen pariin minut johdatti se, että kukaan muu ei sitä tällä hetkellä tee.”
Mistä asiasta nautit tutkijana eniten?
”Kun data tulee, se on kuin saisi Formula 1 -auton käyttöönsä. Ei ole mitään yhtä mahtavaa – en väsy siihen koskaan! Nautin myös sosiaalisesta vuorovaikutuksesta opiskelijoiden ja muiden tutkijoiden kanssa. Meitä on iso ryhmä tekemässä tätä tutkimusta.”
”Kun teen potilastyötä, minua häiritsee, jos en tiedä jotakin tai jos kukaan muukaan ei tiedä.”
Tutkimustyö on hidasta ja usein isolle yleisölle vaikeaselkoista. Miten ihmisiä voisi saada kiinnostumaan tutkimuksesta ja sen tärkeydestä?
”Kanadassa opin, että tutkimuksesta pitää viestiä – itse asiassa se oli tutkimuksen ehtona. Saman idean olen sisällyttänyt tähän tutkimukseen. Viestintä pitää ihmiset ajan tasalla siitä, missä vaiheessa tutkimusta ollaan menossa, ja samalla olemme voineet viestiä ensimmäisistä tuloksista myös medialle.
Olemme myös pitäneet vanhemmille webinaarin. Samoin olemme käyneet kouluissa puhumassa asiasta, ja sitä kautta tavanneet 15 000 nuorta. Nuorille olemme kertoneet, mistä tietää, jos on masentunut ja mistä saa apua, mikäli tunnistaa itsessään tällaisia oireita. Kyseisistä tilaisuuksista olemme saaneet paljon kiittävää palautetta.”
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa.
Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Outi Linnarannan tutkimusta liittyen vuorovaikutusohjannan käyttöönottoon Suomessa.
Teksti: Laura Koljonen