”Olen valmistunut lastensairaanhoitajaksi vuonna 1997. Työskentelen tällä hetkellä HUSin Uuden lastensairaalan päivystyksessä, ja olen viihtynyt täällä 16 vuotta. Sitä ennen olen työskennellyt lasten syöpätaudeissa, sisätaudeissa ja elinsiirto-osastolla.
Päivystyksessä otetaan potilaat vastaan. Meille tulevat kaikki kipsattavista psyykkisesti oireileviin lapsiin. Tykkään, kun päivystyksessä pääsee tekemään monenlaista: pediatrisen hoitajan, kirurgisen hoitajan, neurologisen hoitajan ja psykiatrisen hoitajan töitä.
Tulen erityisen hyvin toimeen sellaisten potilaiden kanssa, jotka vastustavat hoitoa ja ovat itsepäisiä. Olen ollut sellainen itsekin.
Minulla puhkesi 10-vuotiaana ykköstyypin diabetes ja olin todella hankala potilas. Hoidin diabetesta hyvin, mutta saatoin esimerkiksi karata sairaalasta. Siihen aikaan diabetesta käytiin hoitamassa sairaalassa, ja vietinkin siellä paljon aikaa. Muistan, että olin todella kiinnostunut sairaalamaailmasta, ja kyselin lääkäreiltä ja hoitajilta koko ajan.
”Tulen erityisen hyvin toimeen sellaisten potilaiden kanssa, jotka vastustavat hoitoa ja ovat itsepäisiä. Olen ollut sellainen itsekin.”
Olen leikkinyt sairaalaleikkejä nukeilla pienestä asti. Ne kiehtoivat minua aivan eri tavalla kuin siskoani, joka oli niihin lopen kyllästynyt.
Mielestäni teen parasta mahdollista työtä. Lapset ovat niin hassuja. Tykkään myös työskennellä koko perheen kanssa.
Haluan olla sellainen hoitaja, joka esittelee itsensä ja kertoo lapselle, mitä tehdään seuraavaksi. Nimeän toimenpidevälineet ja kerron, jos jokin sattuu. Lapsen luoton saaminen ei ole helppoa, eikä hänelle saa koskaan valehdella.
Onnistunut työpäivä on sellainen, jonka aikana olen onnistunut hälventämään edes yhden lapsen sairaalapelkoa.”
Teksti: Laura Koljonen