Olen ollut mukana Kummien toiminnassa… siitä asti, kun olen tehnyt julkista työtä. Tulin siis mukaan Kummien toimintaan vuonna 2003, kun elokuva Helmiä ja sikoja tuli ensi-iltaan. Vuoden 2006 Elämä Lapselle -konsertissa olin lavalla artistin roolissa. Vuosien mittaan olen ollut houstaamassa erilaisia tapahtumia, juontamassa JouluMielelle-konserttia ja pelannut golffia.
Minut houkutteli mukaan… muistaakseni edellinen toiminnanjohtaja Anne Knaster. Kummit on organisaatio, joka on mielestäsi aina ollut hyvin hereillä uusien artistien ja kulttuuriväen suhteen. Kun alalle tulee uusia tyyppejä, heidät osataan pyytää mukaan. Enkä keksi, miksi joku jota pyydetään mukaan, ei haluaisi osallistua Kummien toimintaan.
Hauskaa on ollut erityisesti… Elämä Lapselle -areenaesiintyminen ihan untuvikkona. Olin vuonna 2006 julkaissut omaa musiikkia ja esiinnyin vieläpä konsertin viimeisenä. Minua ennen olivat esiintyneet The Rasmus ja Sunrise Avenue. Se oli ikimuistoista.
Mieleenpainuvin muistoni on… ehkä se, kun haastattelin JouluMielelle-konsertin juontajana ruotsalaisartisti Tomas Lediniä ruotsiksi. Toivoin koko ajan, ettei Tomas lähde hirveästi rönsyämään, etten joudu kovin usein pyytämään säg igen, sano uudestaan.
Kummi-taipaleeni on opettanut minulle… että terveys ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi oma ja oman lapsen terveys ovat asioita, joita arvostan nykyään ihan eri tavalla. Olen myös nähnyt, miten tällä työllä saadaan aikaan konkreettista asioita.
Lastenklinikoiden Kummina haluan vaikuttaa / tukea / auttaa… ihmisiä pohtimaan, että mitä jos jokin lapsiin liittyvä terveyshuoli osuu omalle kohdalle. Eikö silloin arvostaisi myös niitä, jotka puhuvat asioiden puolesta. Ajattelen, että jos minulla on mahdollisuus oman työni kautta auttaa, totta kai autan.
Teksti: Laura Koljonen