Lasten elinsiirroissa on tänä päivänä hyvä ennuste: siirteen saaneista noin 70–90 prosenttia jää henkiin.
Elinsiirtoja on tehty 40 vuoden ajan ja ala on kehittynyt, mutta vasta nyt lääkärit näkevät, millaisia ongelmia elinsiirron saaneille lapsille saattaa tulla aikuisena.
– Kun 20 vuotta sitten erikoistuin, parikymppiset elinsiirtopotilaat kärsivät siitä, että toiminta oli heille tehdyn elinsiirron aikana niin uutta, Timo Jahnukainen sanoo.
Jahnukainen työskentelee HUSissa osastonylilääkärinä ja lasten elinsiirtolääkärinä. Kaikki maamme elinsiirrot on keskitetty HUSiin.
Elinsiirrolla tarkoitetaan munuaisten, maksan, sydämen, keuhkojen tai suolen siirrännäistä, joista kaksi viimeistä ovat harvinaisia.
Kliinisen työn ohessa Jahnukainen työskentelee tutkijana, sillä hän haluaa kehittää lasten elinsiirtotoimintaa.
– Tavoitteenamme on, että löytäisimme niitä riskitekijöitä, jotka johtavat uusiin siirteisiin. Tilastoista tiedämme, että jos potilaalle on siirretty lapsena munuainen, se joudutaan myöhemmin vaihtamaan ainakin vielä kerran.
Jahnukainen ja muut tutkijat haluavat saada selville, miksi siirteet kestävät keskimäärin vain 25–30 vuotta.
– Mikä johtaa siihen, etteivät ne kestä vaikka 50 vuotta?
Mitä hyljinnänestolääkitys tarkoittaa?
Tutkimushankkeessa lasten elinsiirtotoimintaa tarkastellaan monelta eri kantilta. Hankkeessa on käynnissä viisi väitöskirjatyötä.
– Perusidea on, että löytäisimme riskitekijöitä, jotka huonontavat elinsiirteen toimintaa. Esimerkiksi tietyt virukset, lääkitys sekä toistaiseksi tuntemattomat kudossopivuuteen liittyvät tekijät saattavat vaurioittaa siirrettä. Elinsiirtopotilaathan käyttävät hyljinnänestolääkitystä läpi elämänsä. Liika hyljinnänestolääkitys saattaa altistaa viruksille, mutta liian vähäinen puolestaan siirteen hyljinnälle.
”Tilastoista tiedämme, että jos potilaalle on siirretty lapsena munuainen, se joudutaan myöhemmin vaihtamaan ainakin vielä kerran.”
Akuutti siirteen hylkiminen saattaa hoitamattomana tuhota siirretyn elimen, ja hidaskin kytevä hyljintä vähitellen heikentää sitä.
Hyljinnänestolääkkeet toimivat seuraavasti: elinsiirron saaneen keho tunnistaa vieraan kudostyypin, mikä käynnistää hylkimisreaktion. Tätä reaktiota hyljinnänestolääkkeet hillitsevät vähentämällä valkosolujen jakautumista sekä välittäjäaineiden vapautumista verenkiertoon. Lääkkeet vaikuttavat hyljinnäneston lisäksi myös puolustuskykyyn, ja osa virustulehduksista saattaa olla ärhäkämpiä kuin perusterveillä ihmisillä.
– Viruksiin liittyvässä tutkimuksessa olemme analyysivaiheessa. Siirteestä otetaan koepaloja ja etsitään viruksia sekä niiden DNA:ta aiempaa tarkemmilla menetelmillä. Osa virustulehduksista voi matkia hyljintää, ja siksi on tärkeää selvittää, onko kyse viruksesta ja hoitaa sitä, eikä automaattisesti lisätä hyljinnänestolääkettä.
Jahnukaisen mukaan hyljinnänestolääkettä määrätään yleensä annos per painokilo.
– Kukaan ei oikein tiedä, mikä on täysin oikea annos, sillä meidän ei ole mahdollista tutkia, miten paljon hyljinnänestolääke lamaa omaa kehitystä. Tulevaisuudessa lääkitystä voidaan todennäköisesti personoida potilaskohtaisesti, eikä lääkitys olisi kuten nyt eli one size fits for all, kaikille sama.
Hyljinnänestolääkityksen pitkäaikaisvaikutukset heikentävät elämänlaatua
Kuten elinsiirtopotilaiden hoito, myös sen tutkimus on keskitetty HUSiin. Vuosittain lapsipotilaille tehdään noin 20 elinsiirtoa. Lasten puolella tehdään myös paljon yhteistyötä HUSin aikuisten elinsiirto-osaston kanssa.
– Sinnehän meidän potilaamme lopulta siirtyvät.
Tutkimustyö houkutteli Jahnukaista, sillä nykyiset hoitosuositukset eivät toimi kaikilla potilailla.
– Aina voi toteuttaa toisten tekemiä hoitosuosituksia, mutta jos ne eivät toimikaan omien potilaiden kohdalla, olen utelias saamaan selville, missä on vika.
Vuosittain lapsipotilaille tehdään noin 20 elinsiirtoa.
Suomessa on myös omanlaisiaan tautiryhmiä. Yksi tautiperintöömme liittyvä sairaus on suomalaistyyppinen nefroosi, joka on vaikea munuaissairaus. Se koskettaa vuosittain 2–4 alle kaksivuotiasta lasta, joiden ainoa hoitokeino on munuaisten poisto ja munuaisensiirto. Jahnukaisen mukaan se on ongelmallista siksi, että pienet lapset altistuvat lääkehoidolle ja sivuvaikutuksille niin nuoresta asti.
– Maailmalla nuorimmat munuaisensiirron saaneet ovat yleensä kouluikäisiä. Nefroosia on järkevää tutkia Suomessa, sillä täällä sitä esiintyy niin paljon.
Eräässä elinsiirtotoiminnan kehittämiseen liittyvässä väitöskirjatutkimuksessa on kartoitettu lapsena elinsiirron saaneiden fyysistä kuntoa ja suorituskykyä aikuisena. Tulos: kunto ja suorituskyky on yllättävän hyvä, eikä ero terveisiin verrattuna ole kovinkaan suuri.
– Sen sijaan syöpäriskiä hyljinnänestolääkkeet lisäävät jonkin verran, valitettavasti. Yhdessä aiemmassa projektissa saatiin selville, että myös masennus on elinsiirtopotilailla yleisempää kuin vaikkapa saman ikäisenä syöpään sairastuneilla potilailla.
Jahnukaisen mukaan elinsiirtopotilaiden elämänlaatu on siinä mielessä heikompi, että lääkitys kestää koko elämän ja lääkemäärä on aikuisena harmillisen iso.
Elinsiirtopotilaiden elämänlaatu on siinä mielessä heikompi, että lääkitys kestää koko elämän ja lääkemäärä on aikuisena harmillisen iso.
– Siihen pitäisi päästä puuttumaan ja siksi toimintaa pitää kehittää.
Nykytiedon avulla on myös mahdollista tarkastella lääkehoitoon liittyviä geneettisiä seikkoja, kuten sitä, että joidenkin potilaiden geeneissä olevat variantit voivat altistaa useammille sivuvaikutuksille.
– Pystymme nykyään seuraamaan paremmin, miten lääkkeet vaikuttavat. Se on välttämätöntä, jotta tiedämme, miten voimme hoitaa potilaita parhaiten.
Tutkimus säästää potilasta ja kustannuksia
Kun aiemmin elinsiirtopotilaiden tutkimus keskittyi siihen, miten potilaat pysyvät hengissä, tämän päivän tutkimuksessa tarkastellaan heidän elämänlaatuaan. Eteenpäin on siis menty.
Tutkimustyössä Jahnukaista motivoi se, kun löytyy tietoa, jolla on vaikutusta hoidon suunnitteluun ja toteutukseen.
Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee lastenkardiologian professorin Tiina Ojalan kanssa tehdyn tutkimuksen magneettikuvauksen käytöstä sydänsiirteen hyljinnän seulonnassa.
– Tulostemme perusteella olemme lopettaneet vuosittaisten sydänlihaskoepalojen ottamisen, mikä säästää erityisesti potilasta mutta myös resursseja ja kustannuksia.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Munuais- ja maksaliittoa.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa. Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Timo Jahnukaisen tutkimusta lasten elinsiirtojen kehittämiseksi.
Teksti: Laura Koljonen
MITÄ? Lasten elinsiirrot ja tutkimus
- 70–90 prosenttia elinsiirteen saaneista lapsista jää henkiin.
- Elinsiirre kestää keskimäärin vain 25–30 vuotta, minkä jälkeen tarvitaan uusi siirto aikuisena.
- Elinsiirtopotilaiden elämänlaatu on keskimääräistä heikompi elinikäisen hyljinnänestolääkityksen ja sen sivuvaikutusten vuoksi. Pitkäaikaisvaikutukset lisäävät muun muassa syöpäriskiä.
- Kaikki suomalaislasten elinsiirtoleikkaukset tehdään HUSin Uudessa lastensairaalassa.
- HUSin elinsiirtolääkäri Timo Jahnukainen tutkii riskitekijöitä, jotka huonontavat elinsiirteen toimintaa. Esimerkiksi tietyt virukset, lääkitys sekä toistaiseksi tuntemattomat kudossopivuuteen liittyvät tekijät saattavat vaurioittaa siirrettä.
- Tutkimuksen tavoitteena on kehittää lasten elinsiirtotoimintaa ja parantaa elinsiirteen saaneiden elämänlaatua.
Lähde: HUS