Aivokasvaimet ovat lasten syöpäkuolleisuuden suurin aiheuttaja. Aivoja operoitaessa kirurgit joutuvat erityisesti puntaroimaan, etteivät tee liikaa pahaa tehdessään hyvää.
Neurokirurgi Joonas Haapasalo tietää, ettei kirurgian puolella ole juurikaan enää kehitettävää. Edistyksen on alettava näkyä lääkkeissä. Sen vuoksi hän on nyt viettämässä jo toista post doc -vuottaan Kanadassa lastenaivokasvaintutkimuksen parissa.
Kanadan-tuliaisina solumalleja
Neurokirurgi Joonas Haapasalo työskentelee Ontarion provinssin pääkaupungissa Torontossa sijaitsevassa Hospital for Sick Children (SickKids) -sairaalassa tutkijana. Hän lähti perheineen Kanadaan elokuussa 2018. Haapasalon vaimo, lastenlääkäri Kristiina Nordfors, työskentelee samassa sairaalassa lääkärinä.
Sekä Haapasalo että Nordfors saivat Lastentautien tutkimussäätiön niin sanotusta Kummit-rahastosta apurahan yhdelle post doc -vuodelle. Haapasalo haki ja sai 40 000 euron jatkorahoituksen myös toiselle vuodelle. SickKids on yksi maailman suurimmista lastensairaaloista, ja siellä on valtavan suuri lastenaivokasvaintutkimuskeskus. Sairaalassa on lastenaivokasvaintutkimusryhmä, jota johtaa professori Michael Taylor, alan pioneeri.
Haapasalo ja Nordfors ovat kliinikoita ja tehneet niin sanottua kliinis-patologista tutkimusta, eli he ovat tutkineet sekä lapsi- että aikuispotilaista koostuvia aivokasvainnäytteitä.
– Solumalleilla ja koe-eläinmalleilla tehtävä perustutkimus on täällä avautunut meille aivan uudessa valossa, Haapasalo sanoo.
Lasten verisyövissä eli leukemioissa on hyviä hoitomuotoja, mutta osassa aivokasvaimista hoitomuodot puuttuvat. Sen vuoksi tutkimus on ainoa tapa, millä asiaa saadaan edistettyä.
– Lastenaivokasvainten puolella perustutkimusta on Suomessa melko vähän. Onkin tarkoitus, että kun palaamme Suomeen, tuomme täältä tuliaisina solumalleja.
Tutkimuksessa potilailta kerätään kasvainkudosta.
– Kasvainkudosta voimme analysoida monella tavalla. Suunnitelmissa on saada kudoksesta ”elävinä kiinni” geneettisiä asioita, joita olemme aiemmin tutkineet pakastetusta kudoksesta.
Aivokasvainten epämääräiset oireet
Lastenaivokasvaimet ovat erittäin heterogeeninen tautiryhmä verrattuna esimerkiksi aikuisten aivokasvaimiin. Suomessa lastenaivokasvaimia diagnosoidaan vuositasolla 40–50 potilaalla. Tietynlaisiin lastenaivokasvaimiin sairastuvat useimmiten alle kouluikäiset. Toinen selkeä sairastuvuuspiikki on varhaisaikuisiässä.
Oireet ovat usein epämääräisiä. Pienimmillä lapsilla pään kasvu ja etenkin kallonsaumojen aukeaminen ovat tyypillisiä oireita, kuten myös aamupäänsärky ja pahoinvointi, jotka ovat seurausta aivopaineen noususta. Sitten on lukuisa joukko epämääräisempiä, muun muassa neurologisia oireita, ja joskus voi kestää hyvinkin pitkään, ennen kuin niitä osataan yhdistää aivokasvaimeen.
Useimmissa tapauksissa pystytään suurin osa kasvaimesta poistamaan. Aivorungossa olevia kasvaimia ei sen sijaan pystytä poistamaan.
Lastenaivokasvainpotilaista selviää kaiken kaikkiaan noin 70 prosenttia. Aivokasvaimet ovat lasten syöpäkuolleisuuden suurin aiheuttaja. Lasten verisyövissä eli leukemioissa on hyviä hoitomuotoja, mutta osassa aivokasvaimista hoitomuodot puuttuvat. Sen vuoksi tutkimus on ainoa tapa, millä asiaa saadaan edistettyä.
– Tämän hetken hoitomuodot eivät riitä kaikille aivokasvainpotilaille. Optimistina uskon, että aivokasvainten hoidot voivat jo lähivuosina kehittyä paljon. Se motivoi, Haapasalo sanoo.
– Kirurgin veitsellä pystyy parantamaan osan aivokasvaimista, mutta sitä osa-aluetta ei voi oikein enää kehittää. Osa aivokasvaimista on niin pahassa paikassa, ettei kirurginen operaatio tule kysymykseen. Silloin edistyksen on tultava lääke- tai sädehoitopuolelle.
Utopiasta tulee totta
Haapasalo tutkii kahta yleisintä lasten pahanlaatuista aivokasvainta, medulloblastoomaa ja ependymoomaa.
– Torontossa on kehitetty paljon niihin liittyvää geneettistä diagnostiikkaa, mutta myös lääkehoitoja. Täällä on parhaillaan menossa myös muutama prekliininen lääkehoitokokeilu. Niissä lääkkeitä on testattu koe-eläimillä, ja jos ja kun tulokset ovat lupaavia, voidaan testit laajentaa ihmiskokeiksi.
Suomessa lastenaivokasvaimia diagnosoidaan vuositasolla 40–50 potilaalla. Tietynlaisiin lastenaivokasvaimiin sairastuvat useimmiten alle kouluikäiset. Toinen selkeä sairastuvuuspiikki on varhaisaikuisiässä.
– Tutkimuksen yksi mielenkiintoinen osa-alue on, että saisimme elimistön oman immuunivasteen hyökkäämään kasvaimia kohtaan. On mielenkiintoista seurata, kun moni asia, joka vielä 5–10 vuotta sitten tuntui utopialta, on täällä Torontossa jo jossain määrin kliinisessä käytössä. Toivottavasti pian myös Suomessa.
Lastenaivokasvaintutkimushanke myös Suomessa
Suomessa on käynnissä Kristiina Nordforsin vetämä lastenaivokasvaintutkimushanke, jossa Joonas Haapasalokin on ollut mukana. Siihen on kerätty Taysissa aineistoa jo vuodesta 2013.
– Jokainen aivokasvaimeen sairastunut lapsi ja hänen perheensä on pyritty saamaan mukaan tutkimukseen, Haapasalo taustoittaa.
Potilaista pyritään keräämään paitsi kasvainkudosta myös verta ja selkäydinnestettä. Tavoitteena on kerätä kymmenen vuoden kohortti.
– Prospektiivisessä eli kertyvässä tutkimuksessa havainnoidaan, minkälaisia kasvaimia Tampereen seudulla esiintyy.
Kaksi vuotta sitten Suomessa käynnistyi lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisen kansallisen neurokeskuksen hanke. Siihen on valittu muutamia pilottihankkeita, joille ministeriö on myöntänyt rahoitusta. Yksi näistä hankkeista on aivokasvainhanke, jossa Joonas Haapasalo toimii koordinaattorina.
– Olen luonut yhteistyöverkoston, missä on asiasta ja sen kehittämisestä kiinnostuneita ihmisiä kaikista Suomen yliopistosairaaloista. Lasten puolelta mukana on neljä yliopistosairaalaa ja aikuisten puolelta kaikki viisi. Ajatuksena on kehittää tutkimusta siten, että tietäisimme paremmin, minkälaisia kasvaimia Suomessa esiintyy.
Tarkoitus on myös kehittää potilasrekrytointia siten, että esimerkiksi perustutkijoiden käyttöön saataisiin kattavasti näytteitä. Sitä silmällä pitäen on käynnissä monia projekteja sekä kotimaisella että kansainvälisellä tasolla.
”Tutkimuksen yksi mielenkiintoinen osa-alue on, että saisimme elimistön oman immuunivasteen hyökkäämään kasvaimia kohtaan. On mielenkiintoista seurata, kun moni asia, joka vielä 5–10 vuotta sitten tuntui utopialta, on täällä Torontossa jo jossain määrin kliinisessä käytössä. Toivottavasti pian myös Suomessa.”
– Yksi ajatus on myös se, että jos saamme Suomessa asiat pyörimään hyvin, pystymme eritoten Kristiinan laajojen täkäläisten syöpälääkärikontaktien avulla liittymään kansainvälisiin hankkeisiin. Verkostoituminen on olennainen osa tutkimustyötä, Haapasalo huomauttaa.
Aivokasvaimet ovat – onneksi – harvinaisia tauteja, ja lääketiede kehittyy koko ajan. Kasvaimia opitaan tuntemaan paremmin, ja niiden perimään liittyvä tieto on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana selkeästi mukaan sekä tutkimukseen että klinikkaan. Näitä asioita Haapasalo ja Nordfors yrittävät jatkossa edistää myös Suomessa.
Teksti: Matti Hannula
KUKA: Joonas Haapasalo
Joonas Haapasalo on valmistunut lääkäriksi Turun yliopistosta 2009 ja väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopistossa 2011. Lääkäriksi valmistuttuaan Haapasalo on toiminut Tampereen seudulla. Neurokirurgian erikoislääkäriksi hän valmistui vuonna 2015, ja hänellä on parin vuoden ajan ollut neurokirurgian dosentuuri.
Lastenaivokasvaimet
- Lasten pahanlaatuiset aivokasvaimet ovat edelleen lasten yleisin syöpäkuolleisuuden syy.
- Tämän lisäksi aivokasvaimet ja niiden hoito aiheuttavat lapselle erilaisia haittoja.
- Tutkimuksen tavoitteena on selvittää taudin syntymekanismeja ja sitä, miksi toiset kasvaimet käyttäytyvät aggressiivisemmin leviten tervekudokseen.
- Aivosyövästä ja sen hoidoista aiheutuvia haittoja on myös tarkoitus vähentää sekä parantaa potilaiden ennustetta sekä elämänlaatua.