Miksi joskus sairauden tai onnettomuuden jälkeen joutuu opetella uudestaan kävelemään?
Samir, 8
”Kun päähän kohdistuu isku – esimerkiksi pyörällä kaatuessa – seurauksena voi olla aivojen vammautuminen. Aivot koostuu hermosoluista, ja nämä solut säätelevät kaikkea ihmisen tekemistä ja liikkeitä. Aivovammassa hermosolut vaurioituvat. Lievässä aivovammassa, kuten aivotärähdyksessä, oireena voi olla päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua tai huimausta. Näistä toivutaan yleensä hyvin ja hoidoksi riittää lepo.
Vaikeissa aivovammoissa aivoihin voi tulla verenvuotoa tai ruhjeita, joiden seurauksena hermosoluja kuolee. Vaikean aivovamman oireena voi olla onnettomuuden jälkeinen tajuttomuus tai sekavuus, muistamattomuus ja esimerkiksi halvausoire. Halvausoire on seurausta siitä, että ihmisen liikkeitä säätelevät hermot ovat vaurioituneet. Hermosolut eivät uusiudu, mutta ne voivat muodostaa uusia yhteyksiä. Sen vuoksi vaikeastakin aivovammasta on mahdollisuus kuntoutua. Jos vaikka heti vamman jälkeen ei halvausoireen vuoksi pysty kävelemään, niin ajan kanssa harjoittelemalla kävelykyky voi palautua, kun hermosolut järjestyvät osin uudelleen.
Usein taidot eivät enää palaa aivan entiselleen eikä aivovammapotilas ole enää esimerkiksi niin ketterä kuin ennen onnettomuutta – kävely voi olla kömpelömpää tai hitaampaa. Usein aivovammaan voi liittyä myös muita oireita kuten puhumisen vaikeutta tai oppimiskyvyn heikentymistä. Lapset yleensä toipuvat aivovammoista aikuisia paremmin, koska lasten aivot ei ole vielä täysin valmiit.
Paras tapa hoitaa aivovammoja on niiden ehkäisy. Pyöräilykypärää on syytä käyttää!”
Jarkko Kirjavainen
lastenneurologian ylilääkäri, KYS
Miksi rokotusta ei voi ottaa lääkkeenä, vaan se pitää pistää?
Susanna, 6
”Rokote pitää useimmiten pistää neulalla, jotta se vaikuttaisi tehokkaasti. Osa rokotuksista nimittäin hajoaa suun kautta annettuina, ja silloin ne eivät saisi elimistössä aikaan toivottua vastustuskykyä. Osa rokotuksista voidaan kuitenkin antaa myös suun kautta samaan tapaan kuin muutkin lääkkeet – osa rokotuksista voidaan antaa jopa nenäsumutteena. Sumutteena voidaan antaa influenssarokote, ja suun kautta muun muassa pikkulapsille annettava rotavirusrokote. Termi ”rokotus” ei siis tarkoita samaa kuin pistos – vaikka näin usein ajatellaan.
Rokotteessa on heikennettyjä viruksia tai bakteereja tai niiden osia. Kun ne viedään elimistöön, elimistö puolustautuu niitä vastaan. Rokotettu ihminen ei kuitenkaan sairastu, vaan rokotuksen aiheuttamasta puolustusreaktiosta se oppii kohtaamaan tautia aiheuttavan bakteerin tai viruksen. Näin ihmiselle syntyy vastustuskyky rokotettua tautia kohtaan. Eli seuraavan kerran, kun elimistö kohtaa taudinaiheuttajan, se osaa itse puolustautua, eikä ihminen sairastu. Joskus rokotuksen jälkeen saattaa nousta kuume. Se liittyy siihen, että elimistö alkaa muodostaa vastustuskykyä.
Rokotus voi vähän sattua, koska ihossa on tuntohermoja. Rokotuksen ottaminen voi sujua mukavammin, jos neulaa ei katso ja sen sijaan vaikka juttelee vanhemman kanssa.”
Katri Backman
lastentautien erikoislääkäri ja lasten infektiolääkäri, KYS
Teksti: Laura Koljonen