Professori Mikael Knipiä on kiinnostanut 1970-luvulta asti kaksi asiaa: miksi tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa niin paljon ja miten tauti kehittyy?
Knipin tämänhetkinen tutkimuskohde on immuunijärjestelmän ja suolistomikrobioston vuorovaikutus lasten tyypin 1 diabeteksen kehittymisessä.
– Tutkimme veren immuunisoluja – sitä, minkä verran niitä on ja miten ne toimivat. Rinnakkain tarkastelemme ulostenäytteiden mikrobiomiaa. Suolistossa on yli 2000 aineenvaihduntatuotetta, ja haluamme selvittää, millaisia aineenvaihduntatuotteita bakteerit tutkittavien suolistossa tuottavat. Se on tärkeämpää kuin selvittää, mitä yksittäisiä bakteereja suolistossa on, Knip kertoo.
Knipin mukaan on viitteitä siitä, että osalla aineenvaihduntatuotteista on merkittävä rooli vauvojen ja pikkulasten immuunijärjestelmän kypsymisessä ja kouluttamisessa.
Lapsilla tyypin 1 diabetes puhkeaa yleisimmin kahdeksan vuoden iässä, ja syynä on haiman insuliinituotannon sammuminen. Yleensä tautiprosessi alkaa kuitenkin vuosia ennen kuin diabetes todetaan, eikä sairaus anna mitään oireita.
– Tyypin 1 diabetes vaatii elinikäistä lääkitystä, mutta tutkimuksen ansiosta hoito on kehittynyt niin, että nykypäivänä sairaus sallii lähes normaalin elämän.
Tyypin 1 diabetes on Suomessa yleisempi kuin muualla
Suomessa tyypin 1 diabetesta esiintyy yllättävän paljon, ja luku on ollut 1950-luvulta asti nousujohteinen; kun 1950-luvulla Suomessa todettiin vuosittain 12 uutta diabetestapausta 100 000 lasta kohti, 2000-luvun alussa vastaava luku oli jo 65. Sairastuneiden määrä siis viisinkertaistui 50 vuodessa, ja kehitys oli toisen maailmansodan jälkeen samansuuntainen kaikissa kehittyneissä maissa.
Tänä päivänä tyypin 1 diabetes diagnosoidaan Suomessa vuosittain noin 500–600 lapsella.
”Tiedämme, miten tautiprosessi etenee oireettomassa vaiheessa, mutta emme tiedä, miksi tauti on yleisempi Suomessa kuin muualla.”
– Kun aloitin tutkimuksen 1970-luvun loppupuolella, ajateltiin, että tauti alkaa äkillisesti. Sittemmin on selvinnyt, että se päin vastoin alkaa hitaasti. Tiedämme, miten tautiprosessi etenee oireettomassa vaiheessa, mutta emme tiedä, miksi tauti on yleisempi Suomessa kuin muualla.
Paljon on kuitenkin vuosikymmenten aikana saatu selville: on löydetty diabetesvasta-aineet, saatu näyttöä siitä, että suoliston mikrobistolla on vaikutusta tautiprosessiin, on havaittu, että sairaus ei ole kaikilla samanlainen, vaan esiintyy erilaisia tautimuotoja eli endotyyppejä. Endotyypit eroavat toisistaan muun muassa sen suhteen, mitkä ovat aktiivisimmat immuunisolut haiman insuliinia tuottavien solujen vaurioittamisessa.
Koronapandemian eristyksellä oli yllättävä vaikutus tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuteen
Tällä hetkellä tutkijat liittävät tyypin 1 diabeteksen kasvun kehittyneiden maiden elintason nousuun.
Knipin mukaan on ainakin kaksi tuoretta havaintoa siitä, että nimenomaan ympäristö vaikuttaa taudin puhkeamiseen:
– Ensimmäinen havainto liittyy rotavirusrokotteeseen, joka liitettiin Suomessa lasten yleiseen rokotusohjelmaan vuonna 2009. Tuoreesta tutkimuksesta on saatu selkeä viite siitä, että rotavirusrokote suojaa tyypin 1 diabetekselta. Toinen todiste saatiin vuosina 2020–2022, kun koronapandemia sulki yhteiskunnat ja eristi ihmiset toisistaan. Kun ihmiset eivät tavanneet toisiaan, lapset eivät sairastuneet infektioihin, joihin he vuosittain sairastuvat päiväkodeissa ja kouluissa.
Puolessatoista vuodessa lasten tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus nousi Suomessa 16 prosentilla.
Puolessatoista vuodessa lasten tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus nousi Suomessa 16 prosentilla.
– Tiedämme, että infektiot kouluttavat lapsen immuunijärjestelmää, ja jos altistusta ei ole, koulutus jää puutteelliseksi. Kun koronasulut purettiin loppukesästä ja alkusyksystä 2021, tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus palasi seuraavien 16 kuukauden aikana lapsilla normaalille, koronapandemiaa edeltäneelle tasolle.
Tutkimus on ainoa tapa saada tietoa
Knipin tutkimusryhmän uudessa tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat lapset, joilla on perinnöllinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen.
– Olemme rekrytoineet kaksi ryhmää. Ensimmäisessä on vauvoja, joilla on napaverestä tehdyn analyysin pohjalta hyvin korkea diabetesriski. Riski on noin kymmenen prosentin luokkaa aikuisikään mennessä. Heiltä otetaan kolmen kuukauden välein verinäyte, josta näkyy, kehittyykö vasta-aineita. Jos, niin se tarkoittaa sitä, että tautiprosessi on käynnissä. Kotona otettavasta ulostenäytteestä näemme puolestaan sen, mitä muutoksia tapahtuu bakteerikannan ja aineenvaihduntatuotteiden suhteen.
Toinen tutkittava ryhmä koostuu 1–7-vuotiaista lapsista, jotka kehittävät ensimmäisen kerran autovasta-aineita.
– Omien tutkimustemme perusteella yli 95 prosentilla tyypin 1 diabetekseen sairastuneista lapsista ja nuorista on vasta-aineita glutamaattidekarboksylaasia (GAD), insuliinia, tyrosiinifosforylaasia (IA-2) ja/tai sinkinkuljetusproteiinia kohtaan. Näitä neljää valkuaisainetta esiintyy haiman insuliinia tuottavissa soluissa.
Knip sanoo, että jos vasta-aineita kehittyy kaksi tai useampi, lapsen tai nuoren riski sairastua tyypin 1 diabetekseen on noin 80 prosenttia seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Parasta tutkimustyössä on Knipin mukaan uusien löydösten havaitseminen, mikä hänen mukaansa ”täydentää rakenteilla olevan palapelin tyypin 1 diabeteksen syistä”.
– Tutkimustyö on ainoa tapa saada tietoa, jota voidaan hyödyntää sekä sairauden hoidossa että sen ehkäisyssä.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa.
Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Mikael Knipin tutkimusta.
Jutussa on käytetty lähteenä myös aikakauskirja Duodecimia ja terveyskyla.fi-sivustoa.
Teksti: Laura Koljonen