Oulun yliopistollisessa sairaalassa on tänä vuonna menossa useita kiinnostavia hankkeita, joita Kummit on mukana rahoittamassa.
Lastenendokrinologi ja lihavuustutkija Marika Paalanne tutkii, voiko lapsen lihavuutta ennaltaehkäistä vastasyntyneelle annettavalla ulosteensiirrolla.
Millaista tutkimusta teette?
”Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voiko normaalipainoiselta luovuttajalta saadulla vastasyntyneelle annettavalla ulosteensiirrolla parantaa keisarinleikkauksella syntyneen lapsen suoliston mikrobiston kehittymistä ja näin ennaltaehkäistä lihavuutta.
”Ulosteensiirto annetaan ensisyötössä maitotilkkaan sekoitettuna.”
Tiedämme, että 70 prosenttia äidin suolistomikrobistosta siirtyy lapseen, ja suoliston mikrobisto muuttuu iän myötä. Suurin muutos siinä tapahtuu ensimmäisen vuoden aikana.”
Miten tutkimusta tehdään?
”Äitiyspoliklinikalta rekrytoidaan sellaiset äidit, jotka tulevat suunniteltuun sektioon ja joiden BMI, eli painoindeksi, on yli 30. Osa vastasyntyneistä saa hoikan naisen siirteen, osa oman äidin siirteen. Ennen tutkimusta on tietenkin selvitetty, ettei luovuttajalla ole esimerkiksi tartuntatauteja, jotka siirtyisivät lapseen. Lapselle ei saa aiheutua tutkimuksesta mitään hallaa.
Ulosteensiirto annetaan ensisyötössä maitotilkkaan sekoitettuna. Sen jälkeen keräämme lapselta näytteitä ensin kolmen kuukauden kohdalla ja sitten 12 kuukauden kohdalla.”
Mitä tutkimuksella pyritään saamaan selville?
”Haluamme nähdä, voiko lapsen suolistomikrobistoon vaikuttaa ulkopuolisen luovuttajan antamalla ulosteensiirrolla. Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri Otto Helven ryhmä on jo osoittanut, että keisarinleikkauksella syntyneen lapsen suolistomikrobistoon on mahdollista vaikuttaa suotuisasti oman äidin antamalla siirteellä. Nyt katsomme, onko ulosteensiirrolla mahdollista vaikuttaa lapsen lihavuuteen.”
Millaisella aikataululla tutkimusta tehdään?
”Kyseessä on monivuotinen tutkimus, joka alkaa keväällä. Ulosteensiirtojen jälkeen seuraamme lapsen kasvua ja kehitystä.”
Lastentauteihin erikoistuva lääkäri ja väitöskirjatutkija Ville Lindholm tutkii, voiko lapselta otettavan nenänielunäytteen korvata.
Millaista tutkimusta teette?
”SYLYKI-tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voisiko nenästä otettavan nenänielunäytteen korvata lapsille mukavammilla tavoilla, kuten kurlaamalla tai sylkemällä. Nenänielunäytteet ovat tulleet suomalaisille tutuiksi korona-aikana. Aikuisilta ja lapsilta etsitään samalla menetelmällä myös erityisesti influenssaa ja RS-virusta. SYLYKI-tutkimukseen voivat osallistua 3–16-vuotiaat lapset ja nuoret, joilta sylkeminen ja kurlaaminen onnistuu.”
”Joidenkin virusten ja bakteerien kohdalla kurlaus- tai sylkinäyte saattaa toimia jopa paremmin kuin nenänielunäyte.”
Miten tutkimusta tehdään?
”Tutkimukseen voivat osallistua OYS:n päivystykseen tulevat lapset, joilta on päätetty ottaa nenänielunäyte hengitystieinfektion selvittelemiseksi. Samalla heiltä kysytään, haluaisivatko he osallistua SYLYKI-tutkimukseen. Meillä on PCR-paneeli, jolla testataan, miten 22 eri virusta ja bakteeria löytyvät sylki- tai kurlausnäytteestä verrattuna perinteiseen nenänielunäytteeseen. Tarkoituksena on saada tutkimukseen reilut 500 lasta. Tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä. Pääasiassa löydökset vastaavat toisiaan. Joidenkin virusten ja bakteerien kohdalla kurlaus- tai sylkinäyte saattaa toimia jopa paremmin kuin nenänielunäyte.”
Mitä tutkimuksella pyritään saamaan selville?
”Lastentaudeilla on aina tavoitteena, että hoito olisi potilaalle mahdollisimman miellyttävää. Lääkärit ja hoitajat esimerkiksi pyrkivät siihen, ettei tulisi ylimääräisiä pistoksia, sillä moni lapsi pelkää näytteidenottoa. Jos pelko poistuu, yhteistyö potilaiden ja hoitohenkilökunnan välillä helpottuu huomattavasti. Lapsille myös jää toimenpiteestä parempi mieli, ja seuraavalla kerralla sairaalaan ei jännitä tulla yhtä paljon.”
Millaisella aikataululla tutkimusta tehdään?
”Tutkimus on alkanut puolitoista vuotta sitten. Etenemme mahdollisimman nopeasti sitä mukaa, kun saamme tutkittavia. Nyt meillä on mukana noin 150 lasta, ja kaiken kaikkiaan haluamme tutkimusryhmään 550 lasta.”
Teksti: Laura Koljonen