Voisiko ulosteensiirtoa käyttää parantamaan keisarileikkauksella syntyneen keskosen mikrobistoa?
Tätä tutkii lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri Otto Helve. Helve työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ylilääkärinä, mutta työpöydällä on myös tulikuuma, suolistomikrobistoon liittyvä tutkimushanke. Parin vuoden takaisesta pilottitutkimuksesta tutkijaryhmä sai lupaavia tuloksia.
– Suolistossa kasvavilla bakteereilla on iso merkitys siihen, millainen immuunipuolustus meille syntyy. Kun lapsi kehittyy, mikrobistokin kehittyy ja antaa työkalut siihen, että immuunipuolustus kehittyy oikealla tavalla kattavaksi, Helve sanoo.
Aiemmin on osoitettu, että keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla on tilastollisesti enemmän atopiaa ja astmaa. Molemmat ovat immuunipuolustuksen häiriöitä ja tulevat ilmi vasta lapsen kasvaessa.
Siihen on Helven mukaan syynä se, että keisarileikkauksella syntyneiden lasten immuunipuolustus ei kehity ihan samalla tavalla kuin alateitse syntyneiden lasten.
– Jos lapsi on syntynyt keisarileikkauksella, hän ei välttämättä sairastu astmaan tai atopiaan, mutta riski on vähän suurempi. Se on nähtävissä isoissa aineistoissa.
Vastasyntyneiden mikrobistoa on yritetty säätää ennenkin.
Kun lapsi syntyy alateitse, synnytyksen aikana lapsen suuhun siirtyy aina pieni määrä äidin ulostetta. Se kuulostaa ällöttävältä, mutta on itse asiassa hyvä buusti lapsen immuunipuolustuksen kehittymiselle.
Sen sijaan, kun lapsi syntyy keisarileikkauksella, häneen siirtyy bakteereja leikkaussalista.
– Syntyessään lapsen mikrobisto on vähän niin kuin tyhjä kenttä. Toki lapsi saa mikrobeja myös äidin iholta, mutta tutkimusten mukaan keisarileikkauksella syntyneiden lasten mikrobisto on hyvin erilainen, kapeampi, kuin alateitse syntyneiden.
Keisarileikkausta Helve ei kritisoi.
– Korostan, että keisarileikkaus on hyvä ja turvallinen tapa synnyttää, mutta kun katsotaan näitä isoja aineistoja, eroja on nähtävissä. Siksi tutkimme sitä, miten vastasyntyneen mikrobistoa voisi muokata keisarileikkauksen jälkeen siihen suuntaan kuin mikä se on alatiesyntyneellä lapsella.
Pieni määrä äidin ulostetta vastasyntyneelle
Vastasyntyneiden mikrobistoa on yritetty säätää ennenkin.
– Aiemmin keisarileikkauksella syntyneille vauvoille on annettu erilaisia probiootteja. Vastasyntyneelle on annettu myös synnyttäneen äidin vaginaeritettä. Nämä toimenpiteet ovat osittain voineet vaikuttaa tilanteeseen, mutta täyttä korjausta ei ole onnistuttu tekemään.
Tällä hetkellä Helve tutkimusryhmineen toteuttaa isoa, sokkoutettua ja satunnaistettua tutkimusta. Sitä ennen ryhmä toteutti pilottitutkimuksen.
– Siinä simuloimme sitä, mitä alatiesynnytyksessä tapahtuu. Samalla tavalla kuin alatiesynnytyksessä, siirsimme pienen määrän äidin ulostetta keisarileikkauksella syntyneelle lapselle. Silloin äidin mikrobisto siirtyy lapselle. Pilottitutkimuksella pystyimme osoittamaan, että tällainen tapa korjaa lapsen mikrobistoa hämmästyttävän hyvin. Sen seurauksena mikrobisto oli samanlainen kuin alateitse syntyneellä lapsella.
Kaksoissokkotutkimuksella on tarkoitus todentaa, että ulosteensiirto toimii. Sen lisäksi tutkinnan kohteena on immunologia.
– Eli miten kehitys tapahtuu niiden kohdalla, jotka ovat saaneet siirron versus ne, jotka ovat saaneet lumesiirron.
Osallistumisinnokkuus yllätti tutkijat
Tutkijat haluavat huomioida etenkin sellaiset potilaat, joilla on korostunut riski sairastua, ja tukea heidän immuunipuolustustaan.
– Heidän kohdallaan ulosteensiirron voisi toteuttaa rutiininomaisesti. Näin saataisiin pienennettyä riskiä.
Suomessa keisarileikkaus ei ole ensisijainen tapa synnyttää, mutta maailmalla on toisin. Helven mukaan keisarileikkausten määrä on kasvanut maailmalla selvästi ja vaihteluväli on suuri.
– Monilla alueilla jopa puolet lapsista syntyy keisarileikkauksella. Erityisen paljon keisarileikkauksia tehdään Brasiliassa. Neonatologit osaisivat varmasti vastata siihen paremmin, miksi keisarileikkaus on joissakin maissa erityisen suosittu, mutta yksi syy on esimerkiksi raskaana olemiseen ja synnyttämiseen liittyvät erilaiset kauneusihanteet.
Myös terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuus vaikuttaa, joskus jopa vakuutustekniset asiat.
– Joitakin toimenpiteitä suositaan, ja maan tapaan voi olla vaikea puuttua. Jos on pitkään totuttu siihen, että synnytys hoituu keisarileikkauksella, silloin sitä myös pyydetään paljon.
Suomessa keisarileikkaus ei ole ensisijainen tapa synnyttää, mutta maailmalla on toisin.
Ennen tutkimusta tutkijoita mietitytti, miten mukaan saadaan osallistujia, jotka haluavat, että heidän vastasyntyneelle, keisarileikkauksella syntyneelle vauvalleen annetaan maidon mukana pieni määrä ulostetta.
Tutkijoiden yllätykseksi innostus oli suurta.
– Asiaa on ollut helpompi selittää ihmisille kuin arvelimme. Voi olla, että suolistomikrobisto on aiheena ihmisille tuttu ja moni on perehtynyt siihen, mikä sen tehtävä on ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.
Kaikkia halukkaita ei kuitenkaan voida ottaa mukaan tutkimukseen, sillä tutkijat joutuvat tekemään tiukkaa seulontaa osallistujien suhteen.
– Joudumme tarkistamaan, ettei äidin ulosteessa ei ole haitallisia bakteereja, jotka siirtyisivät lapselle. Aika monesta näytteestä löytyy tutkittaessa sellaista, minkä takia äiti ei voikaan osallistua tutkimukseen. Suolistosta saattaa löytyä esimerkiksi parasiitteja. Usein ne eivät anna kantajalle mitään oireita tai poistuvat itsekseen, ja totta kai normaalissa alatiesynnytyksessä ne siirtyvät lapseen eivätkä aiheuttaisi lapselle haittaa, mutta tutkimuksen suhteen emme voineet antaa sitä lapselle. Siksi teemme niin tarkkaa seulontaa kuin on mahdollista.
Trendikäs suolisto
Tutkimusta edeltävä pilottitutkimus saatiin tehtyä ennen koronapandemiaa ja siitä julkaistu artikkeli saatiin ulos koronapandemian aikana.
– Tutkimuksen aikataulu on kestänyt pidempään kuin ajattelimme, sillä pandemian takia rekrytointi oli tauolla.
Tällä hetkellä aikataulu on se, että rekrytoinnit ovat käynnissä tämän vuoden loppuun asti. Sen jälkeen lapset ovat tutkimuksessa mukana kaksi ensimmäistä ikävuotta.
Tuloksia voinee Helven mukaan odotella noin kolmen vuoden kuluttua.
Suolistoa on tutkittua pitkään, mutta nyt sen tutkiminen on valtavirtaa.
”Meillä tällaiseen niin sanottuun kakkatutkimukseen suhtaudutaan huomattavan paljon liberaalimmin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa.”
Helve naurahtaa, että nykyään jokainen itseään varteenotettavana pitävä tutkija tutkii jossakin vaiheessa suolistoa.
– Se on tietenkin kokonaisuuden kannalta hyvä asia. Vastasyntyneitä ja suolistoa ei kuitenkaan ole tutkittu mitenkään hirvittävästi. Ehkä noin kymmenen vuoden aikana tämä on noussut isoksi asiaksi.
Suomessa, samoin Ruotsissa on paljon huippututkimusta suolistoon liittyen, ja ympäristö sen tutkimiseen on otollinen. Aiheesta onkin meillä ja naapurissa käynnissä useita tutkimuksia.
– Täytyy myös sanoa, että tämä on kulttuurisidonnainen teema. Meillä tällaiseen niin sanottuun kakkatutkimukseen suhtaudutaan huomattavan paljon liberaalimmin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa.
Toki suolisto ja sen kunto kiinnostaa myös Yhdysvalloissa, mutta suhtautuminen ruumiineritteisiin on erilainen kuin Suomessa. Yhdysvalloissa synnyttämään menevälle tehdään suolihuuhtelu, jotta ulostetta ei lurahtaisi synnytyksen aikana.
– Siinä kulttuurissa ajatus siitä, että vastasyntyneelle annettaisiin äidin ulostetta maidon mukana, on vaikea. Pilotti onneksi herätti paljon kansallista ja kansainvälistä huomiota, mikä puolestaan auttoi rekrytoinnissa eteenpäin.
Helve kiinnostui ulosteensiirtopilotista Naisten ja lastentautien ylilääkärin, professorin Sture Anderssonin innoittamana.
– Harvassa ovat ne tutkimustyöni, joissa Sture ei olisi jossakin vaiheessa ollut mukana jollakin tavalla. Sture oli ensimmäinen, joka otti ulosteensiirron puheeksi. Pohdimme vuosia, miten luonnon eksperimentti voisi toimia toistettuna. Meillä kesti tovin saada järjestelmä rakennettua ja vakuutettua ihmiset, että tämä on mahdollista.
Infektiotaudit liittyy kaikkeen
Helven erikoisala on lasten infektiotaudit. Hän sanoo, että niihin mahtuu ”kaikki”.
– Jos katsoo lasten päivystyslähetteitä, lähes 75 prosenttia liittyy infektiotauteihin. Ja tutkijana infektiotaudit ovat minusta tietenkin kaikista kiinnostavin ala. Tutkimusala on hyvin laaja-alainen, eivätkä infektiotaudit noudata kansainvälisiä rajoja. Esimerkiksi nyt käytävä Ukrainan sota näkyy infektiotaudeissa – siksi niiden tutkijan täytyy tuntea hyvin myös maailmanpoliittista tilannetta.
Myös koronapandemian aikana infektiotaudit olivat maailmanpolitiikan keskipisteenä. Suomessa yksi taso siihen liittyen oli lasten ja nuorten kohtelu pandemian aikana.
– Näin infektiotaudit soluttautui kaikkeen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tutkijalle laaja-alaisuus antaa liikkumavaraa, kun tutkimuskohteen voi sitoa vaikkapa yhteiskuntatieteisiin tai historiaan.
Tutkimustyö liittyy Helven mielestä hyvin olennaisella tavalla lääkärintyöhön. Se pitää mielen joustavana.
– Itselleni tutkimustyö on myös hitaamman kyynistymisen tie. Lääkärin työ on jatkuvaa oppimista, ja sitähän tutkiminen on. Tutkijana pyrin oppimaan asiasta, joka minua kiinnostaa. Helve muistuttaa, että tiede on myös itseään korjaavaa. Aiemmat hoitokeinot lentävät romukoppaan, jos tutkimustyö ei enää tue niitä. Esimerkkinä hän mainitsee RS-viruksen ja korvatulehdusten hoidon.
– Jos vaikka mietitään jälkimmäistä, niin korvatulehduksen hoidon kohdalla on tutkimuksen myötä selvinnyt, ettei niitä korvia tarvitsekaan puhkoa.
Vuosikymmenten myötä lastentautien ala on harpponut eteenpäin.
– Ei siitä ole kuin 60 vuotta, kun olimme esimerkiksi neonatologisen hoidon suhteen hyvin erilaisessa tilanteessa. Ilman tutkimustyötä useimpia sairauksia ei voitaisi parantaa.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa.
Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Otto Helven tutkimusta siitä, voiko ulosteensiirrolla parantaa keisarileikkauksella syntyneen keskosen mikrobistoa.
Teksti: Laura Koljonen