Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio ei kauaa miettinyt.
– Kun minua kysyttiin mukaan, vastasin ”ehdottomasti kyllä”. Olen seurannut Kummeja jo pitkään ja arvostan heidän tekemäänsä työtä. Kummit on pitkän linjan maltillinen rakentaja ja toivon tuoja. Ja vaikka he toimivat vakavien ja pitkäaikaisesti kuormittavien asioiden äärellä, Kummien työssä on aina ollut mukana toivoa.
Toivo on ajankohtainen teema Maaretille. Häneltä ilmestyy maaliskuun lopussa teos nimeltään Voimana toivo (WSOY).
– Toivo on hyvin olennainen osa, kun rakennetaan hyvää elämää. Toivo on myös työni ydintä. Iso osa meistä kokee elämänsä aikana järkyttäviä ja traumaattisia asioita, mutta suurin osa myös toipuu. Meillä on keinoja toipua.
Ja niitä keinoja Maaret haluaa välittää eteenpäin. Hänen mielestään yhteiskunta näyttää ihmiset usein mustavalkoisesti joko menestyjinä tai häviäjinä.
– Suurimmalla osalla menee joten kuten, ja sellaista elämä on. Kaikenlaista sattuu ja moneen asiaan on mahdotonta vaikuttaa. Silti monenlaisesta voi toipua ja selvitä. Esimerkiksi vakavasti sairastuminen ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi elää hyvää elämää.
Maaret Kallio haluaa olla vanhempien apuna ja tukena
Kummina Maaret aikoo olla mukana tukemassa perheitä.
– En työskentele suoraan lasten kanssa, enkä ole sillä tavalla lasten idoli, että voisin ilahduttaa heitä tekemällä osastovierailuja sairaalaan. Mutta minulla on annettavaa vanhemmille ja niille aikuisille, jotka ovat tekemisissä pienten potilaiden kanssa. Tietyssä mielessä siis työskentelen jatkuvasti lasten ja lapsuuden kanssa.
Maaret sanoo, että aina, kun autetaan vanhempia, auttamisen kohteena ovat myös lapset.
– Kun vanhemmat tulevat tuetuiksi ja kannatelluiksi, heidän kykynsä kannatella lapsia vahvistuu.
Maaret sanoo, että hänellä oli etukäteen paljon tietoa sekä tietynlainen mielikuva Kummien toiminnasta, mutta yllätyksiäkin tuli.
– Olin ilahtunut siitä, miten monimuotoisesti lapsia ja perheitä autetaan. Minulle uusi tieto oli tutkimustyön tukeminen ja kärjen suuntaaminen nimenomaan ennaltaehkäisyyn ja mielenterveystyöhön.
Mielenterveystyön puolesta Maaret myös haluaa puhua julkisuudessa.
– En pidä julkisuudesta, mutta pidän työstä, jota julkisuudessa voin tehdä. Ja hyväntekeväisyystyö on sellaista, jossa julkisuutta voi käyttää hyvään tarkoitukseen. Urheilija, artisti, taiteilija – tai psykoterapeutti – voi tuoda esille tärkeitä asioita.
Millaista tukea sairastunut kaipaa?
Sairaus ja etenkin lapsen sairastuminen on aina kova kolaus. Perheen hätä on iso ja lähipiiri ja ystävät saattavat hämmentyä, sillä eivät tiedä, miten toimia.
Millainen tuki silloin on tarpeellista ja hyödyllistä? Mitä jos on liian tungetteleva? Voiko vakavassa tilanteessa edes sanoa mitään lohdullista?
– Moni meistä haluaa tukea ja auttaa, mutta jostakin syystä Suomessa annetaan myös hirveän paljon tilaa. Ajatellaan, että toinen pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Mutta aina ei jaksa edes pyytää apua – voi olla niin uupunut tilanteeseen, Maaret sanoo.
Hänen mielestään tilan antamisen tarkoitus on usein hyvä, mutta kivun ja kauhun keskellä elävälle se voi tuntua siltä, että jää yksin.
– Olemme aika varovaisia puuttumaan. Enkä tarkoita nyt utelua tai tunkeilua, vaan ihan sitä, että menee toisen luokse, keittää vaikka teetä, vie ruokaa ja ulkoiluttaa koiran. Ei sen kummempaa. Tilannetta ei tarvitse yrittää ratkaista, eikä tarvitse tarjota sanoja, joiden kuvittelee lieventävän tapahtunutta.
Hänen mielestään hyvää tarkoittavat lauseet kyllä se siitä tai kukaan ei saa enempää kuin jaksaa kantaa voivat itse asiassa tuntua karmeilta siitä, jolle ne sanotaan.
– Sitä paitsi osa ihmisistä saa elämässään enemmän kuin jaksaa kantaa. Paras tapa tukea vaikeassa tilanteessa olevaa on näyttää, että tavallinen elämä jatkuu.
KUKA: Maaret Kallio
- Kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija.
- Kirjoittanut kuuden vuoden ajan HS:fissä julkaistavaa huippusuosittua Lujasti lempeä -blogia.
- Kirjoittanut useita tietokirjoja, muun muassa Lujasti lempeä, Inhimillisiä kohtaamisia sekä Happy End yhdessä tutkimusprofessori Osmo Kontulan kanssa.
- Kahden lapsen äiti.
Teksti: Laura Koljonen