Opettajat ja vanhemmat – täältä löydät materiaalia lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen

Suomen Rehtorit ry ja Lastenklinikoiden Kummit ovat aloittaneet uuden yhteistyön lasten ja nuorten mielenterveyden edistämiseksi sekä ennaltaehkäisevän työn vahvistamiseksi. Rehtoreille järjestettiin maaliskuussa 2022 webinaari, jossa psykologien johdolla pureuduttiin lasten ja nuorten yleisimpiin mielenterveyden haasteisiin sekä koulun keinoihin.

On hyvä pitää mielessä, että kaikilla lapsen elämässä olevilla aikuisilla on mahdollisuus vaikuttaa lapsen hyvinvointiin.

Yleiset mielenterveyden ongelmat

Monet lasten mielenterveyden ongelmista ovat yhteydessä kehityksellisiin haasteisiin kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn häiriöihin, oppimisvaikeuksiin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen pulmiin. Kasvuympäristöllä on tämän lisäksi valtava merkitys psyykkiseen hyvinvointiin. Turvalliset, luotettavat aikuiskontaktit ovat tärkeä osa tukevaa kasvuympäristöä.

Lastenpsykiatrisen hoidon kysyntä on kasvanut huomattavasti ja kouluista on tullut viestiä opettajia huolestuttavista ilmiöistä: levottomuudesta, väkivaltaisuudesta, ahdistuneisuudesta. Koulu on lapsen elämässä tärkeä yhteisö ja samalla yleensä haastavin ympäristö. Tästä syystä ongelmat usein nousevat esiin korostetusti juuri koulussa ja kotona lapsi saattaa käyttäytyä aivan toisin.

Kun lapsi saa apua arjessa toistuviin ongelmiinsa, hän oppii vähitellen kokemuksen kautta uusia toimintatapoja, saa mallioppimisen kautta välineitä toimia tilanteen vaatimusten mukaisesti, ja onnistumisen kokemusten kautta hänen itsetuntonsa vahvistuu.

Koulunkäynnin onnistumisella on kaikkinensa suuri merkitys lapselle – koulu on lapsen työtä ja sen onnistumisella on tärkeä merkitys lapsen itsetunnolle ja pärjäämiselle. Koulunkäynnin takkuillessa saattaa lapsille tulla haasteita kaverisuhteissa, kiusaamista, lapsi voi kokonaan vetäytyä omiin oloihinsa ja kaiken kaikkiaan riski mielenterveysongelmiin kasvaa.

Yhdessä lapsen parhaaksi

Voimme tukea lapsen mielen hyvinvointia parhaiten yhdessä. Aikuisilla lapsen ympärillä on tärkeää olla yhteinen ymmärrys lapsen tilanteesta ja haasteista, jotta sekä kotona että koulussa voidaan tukea ja toimia lapsen parhaaksi. Elämään kuuluvat monenlaiset tilanteet, tunteet, ihmiset ja asiat. Vanhemman on hyvä olla yhteydessä matalalla kynnyksellä, kun lapsen elämässä on muutoksia ja mullistuksia. Opettaja saattaa huomata lapsen käyttäytymisessä hetkellisen muutoksen, mutta jollei hän tiedä esim. vanhempien olevan eroamassa on lapsen tukeminen vaikeampaa.

Mielen hyvinvointi koostuu monista erilaisista palikoista. Perustana toimii riittävästä unesta, monipuolisesta syömisestä ja liikkumisesta huolehtiminen. Vauhdikkaan arjen keskellä näistä helposti nipistää – syödään nopeasti voileipä autossa ennen harjoituksiin menoa tai juuri nukkumaan mennessä huomataan, että jokin läksy onkin jäänyt vielä tekemättä. Lapsen suojeleminen liialliselta ruutuajalta on aivan uudenlainen haaste nykyajan vanhemmille. Digikysymysten ratkomiseen ei kuitenkaan ole tarjolla toimivia malleja meidän omasta lapsuudestamme, ja ruutuajan haitat ovat myös siitä viheliäitä, että ne tulevat esiin viiveellä. Pelkästään ruudun ääressä vietetyn ajan tarkastelu ei ole riittävää vaan on myös hyvä pohtia sitä mitä lapsi ruudulla tekee. Onko sisältö ikätasoista ja turvallista? Sujuuko kavereiden kanssa viestittely hyvällä fiiliksellä?

Näiden lisäksi mielen hyvinvointi koostuu mielekkäästä arjesta, joka sisältää tarkoituksenmukaista tekemistä, kavereita ja rentoutumista. Kavereiden kanssa toimiessa tarvitaan hyviä sosiaalisia ja tunnetaitoja. Tunteilla on tärkeä rooli viestiä tarpeistamme. Ne harmistuttavat, innostavat ja antavat meille voimaa. Tunteet toimivat tavallaan kompassina elämässä – ne kertovat meille tärkeää tietoa, mutta aina ei kannata toimia tunteiden yllyttämällä tavalla. Tunteiden hallinta vaatii harjoittelua siinä missä mikä tahansa taito.

Lapsi viettää suurimman osan aikaansa kotona ja koulussa, ja mielen hyvinvointia rakennetaan näissä ympäristöissä. Aikuisten tehtävä on havaita, mikäli lapsella on haasteita ja tuoda niitä yhteiseen keskusteluun jo varhaisessa vaiheessa ennen kuin pulmat pullistuvat.

Esimerkiksi kouluun menemisen vaikeuksiin on hyvä puuttua nopeasti. Tässä vanhemmilla on tärkeä rooli, sillä alkuun vaikeudet usein näkyvät vain kotona. Lapsi saattaa vastustella kouluun menoa aamuisin, valitella vatsakipua tai lähteä kouluun ja myöhemmin voi selvitä, että lapsi jättänyt menemättä ensimmäiselle tunnille. Vaikeudet voivat johtua hyvin monista erilaisista syistä, kuten ahdistuksesta, masennuksesta, koulukiusaamisesta tai vaikeuksista sosiaalisissa tilanteissa. Alkuun onkin tärkeää selvittää, mitä tekijöitä vaikeuksien taustalla on.

Erimielisyydet ovat väistämättömiä kaikissa ihmissuhteissa, eikä välienselvittely ole sinänsä huono asia. Riidellessä harjoittelemme hallitsemaan kuohuvia tunteita, selvittelemään ja sopimaan. Oppilaat myös kiusoittelevat ja härnäävät toisiaan. Kiusoittelun kohde tulkitsee jotkut tilanteen leikiksi, mutta toisinaan loukkaantuvat ja pahoittavat mielensä. Nämä tilanteet ovat yleensä hetkellisiä ja kiusoittelun kohteena oleva vaihtelee. Toistuva yhden oppilaan jatkuva kiusaaminen on eri asia ja siihen tulee puuttua välittömästi. Kouluympäristössä kiusaamisen nollatoleranssi on niin ikään aivan keskeinen tekijä turvallisen kasvuympäristön rakentamisessa. Lapsen kertoessa vanhemmalle kaverisuhteissa esiintyvistä hankaluuksista on tärkeää muistaa kuunnella ja pyrkiä hahmottamaan mitä on tapahtunut. Aikuisen rauhallisuus on tärkeää. Kysy lapselta mitä on tapahtunut. Miten tilanne alkoi? Ketkä olivat tilanteessa? Mitä he sanoivat tai tekivät? Mitä itse teit? Miltä sinusta tuntui? Auttoiko kukaan? Saiko opettaja tietää asiasta? Keskustele lapsesi kanssa siitä, mitä aiot tehdä. Voit olla yhteydessä opettajaan ja kysyä, huomasiko opettaja tilanteen. Jos kyse on kiusaamisesta, siihen pitää puuttua välittömästi.

Jos lasta ahdistaa tai pelottaa

Yksi yleisimmistä mielenterveyden haasteista on ahdistuneisuus. Jopa 25 % lapsista raportoi kokevansa lievää ahdistuneisuutta viimeisen kouluterveyskyselyn perusteella. Jotkut lapset ovat niin huolissaan tai pelkäävät asioita, että he eivät osallistu tai ryhtyvät välttämään asioita tai tilanteita. Noin 5 % lapsista kärsii arkea haittaavasta ahdistuneisuusoireesta. Herkästi ahdistuvan lapsen vanhempana oleminen ei ole aina helppoa – miten lempeästi tukea lasta kohtamaan ahdistusta aiheuttavia juttuja.

Lasten ahdistushäiriöt jaetaan alaryhmiin samalla tavalla kuin aikuisten ahdistuneisuusoireet.

Eroahdistus: Jotkut lapset pelkäävät, että jotain pahaa tapahtuu, kun he eroavat äidistä tai isästä. Tämä voi näkyä esimerkiksi tilanteissa, kun pitäisi mennä kouluun, lähteä leirille tai yökylään tai jäädä yksin kotiin.

Sosiaaliset pelot: Jotkut lapset ovat hyvin ujoja ja huolissaan siitä, mitä muut ajattelevat heistä. He välttävät sosiaalisia tilanteita, esiintymistä ja heillä on usein vaikeuksia saada ystäviä.

Yksittäiset pelot: Lapsella voi olla pelkoja tiettyjä asioita tai tilanteita kohtaan, kuten koiria, hissejä, verikokeita, oksentamista tai pimeyttä kohtaan. Pelko on niin paha, että he pyrkivät kaikin keinoin välttämään tilanteita, joissa he saattavat kohdata pelätyn asian.

Yleistynyt ahdistuneisuus: Nämä lapset ovat huolissaan vähän kaikesta. He murehtivat paljon esimerkiksi koulutyöstä, kilpailuista, perheestä ja kaikesta uudesta. He hakevat muilta varmistusta asioihin ja saattavat tuntea olonsa usein pahoinvoivaksi, saada päänsärkyä tai kärsiä univaikeuksista.

Osa lasten peloista voivat olla pahimmillaan koulussa tai kavereiden seurassa, osa taas näkyy lähinnä kotona. Koska ahdistus ja pelot liittyvät lapsen normaaliin kehitykseen, haasteeksi nouseekin vanhempana sen arvioiminen, milloin ahdistus on liian voimakasta ja mahdollisen avun tarpeen tunnistaminen. Jos ahdistuneisuus estää lasta osallistumasta tai tekemästä itselleen tärkeitä asioita, on hyvä ottaa yhteyttä, vaikka koulupsykologiin tilanteen arvioimiseksi. Monesti vanhemmat ajattelevat, että lapsen kasvaessa pelot helpottuvat, mikä aiheuttaa sen, että moni kärsii liian pitkään ennen avun hakemista.

Ahdistuksen luonteeseen kuuluu, että haluamme välttää pelkoa ja ahdistusta aiheuttavia asioita, mikä puolestaan vahvistaa ajatusta, että emme olisi selvinneet tilanteesta ja näin noidankehä on syntynyt. Jos lapsi esimerkiksi pelkäisi koiria ja hän näkee kadulla vastaan kävelevän koiran ja ajattelee ”tuo koira aikoo purra minua”. Pelko nostaa päätään ja lapsi päättää kääntyä eri reitille koiran kohtaamisen välttääkseen. Tämä vahvistaa pelkoa entisestään ja lapsi ajattelee olevansa turvassa, koska hän pysyi kaukana koirasta. Pelko pysyy ja usein ajan myötä vahvistuu.

Noidankehän purkamiseksi on välttämätöntä lähteä kohtaamaan asteittain ahdistusta aiheuttavia asioita ja tilanteita. Tätä kutsutaan altistukseksi ja lasten kanssa käytetään usein altistustikkaita. Altistuksen taustalla on ajatus, että lapsen kohdatessa pienin askelin pelkoa aiheuttavia asioita, lapsi huomaa, ettei tilanne ole niin paha ja hän selviää tilanteesta.

Jos esimerkiksi esitelmän pitäminen luokalle aiheuttaa stressiä tai ylipäätään vastausvuoron ottaminen on vaikeaa, niin selkeiden, konkreettisten pienten askelmien kautta tätä voidaan lähestyä. Asetetaan yhdessä tavoite (esim. esitelmän pitäminen luokalle) ja tunnistetaan siihen liittyvä huoliajatus (mokaan ja kaikki nauravat minulle), edetään askel askeleelta tikkailla kohti tavoitetta sovitulla tavalla ja saavutetaan lopulta tavoite ja sovittu palkkio prosessista. Tässä vielä yksinkertainen esimerkki altistusharjoittelusta:

1. Luen valmiin tehtävän ohjeen luokalle
2. Esitän kysymyksen ryhmätyöskentelyn aikana
3. Harjoittelen esitelmää vanhemmalle
4. Esitän kysymyksen luokalle
5. Viittaan ja sanon, etten ymmärtänyt asiaa
6. Harjoittelen esitelmän pitämistä opettajalle tai pienelle ryhmälle.
7. Vastaan väärin
8. Viittaan ja sanon etten muistakaan mitä piti vastata
9. Pidän esitelmän luokalle

Lasta on tärkeää kannustaa ja palkita jokaisen askelman yrittämisestä ja jokaista askelmaa on hyvä harjoitella niin kauan, kunnes se ei enää aiheuta merkittävää ahdistusta ja vasta sitten siirrytään seuraavalle askelmalle.

Lisää tietoa

Mielenterveystalosta löytyy lasten mielenterveydestä lisää hyvää infoa, kuten myös aikuisten puolelta mm. omahoito-opas: Ahdistuksen kesyttäminen – työkaluja vanhemmille. Ja toki koulun henkilökuntaan voi olla yhteydessä, jos jokin jää askarruttamaan.

Tietoa lasten ja nuorten mielenterveydestä: www.mielenterveystalo.fi

Lähteet: Lastenklinikoiden Kummien Mielen tila -hanke, HUS Lastenpsykiatria / linjajohtaja Leena Repokari sekä psykologit Sanna Hemnell ja Heini Elo