Aamu syntyi perheemme esikoisena reilut kuusi vuotta sitten. Jo odotusaikana saimme kuulla, että hänellä on synnynnäinen sydänvika, joka tulee vaatimaan leikkauksia. Koska lasten sydänkirurgia on keskitetty Helsinkiin, lähdimme sinne kotoamme Oulusta hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, jotta Aamu saisi tarvitsemaansa hoitoa heti synnyttyään. Helsingissä Aamu sai vähän ennen syntymäänsä uuden, vaikeamman diagnoosin, ja selviämistodennäköisyys oli lääkärin mukaan 2%.
Pääsimme käyttämään lahjoitettuja lentopisteitä jo ensimmäisellä sairaalareissulla, kun Aamun isä lensi kolmen viikon sairaalassaolon jälkeen hoitamaan kotiasioita. Aamun ensimmäisen vuoden aikana Helsingin reissuja oli useampia, kaiken kaikkiaan katetrointireissuja on ollut kolme ja avosydänleikkauksia neljä. Yhdestätoista yhdensuuntaisesta matkasta seitsemän on ollut lahjoituslentoja. Ne on ollu tärkeitä meille jo siitäkin syystä, että Aamu ei saanut vauvana matkustaa turvakaukalossa pitkiä matkoja. Sairaalaelämässä ja huolien painaessa helppous käytännön asioiden järjestelyissä saa aivan uudenlaisen arvon.
Sen lisäksi, että tunnemme suurta kiitollisuutta parhaasta mahdollisesta hoidosta Helsingin lastensairaalassa, meitä on pitkin matkaa koskettanut se tieto, että meitä (ja monia muita samassa tilanteessa olevia perheitä) on muistettu myös Kummien kautta, mm. lentopisteitä lahjoittamalla. Sinä, joka et tunne meitä ja kuitenkin olet halunnut auttaa, sinulle lahjoitus on voinut olla pieni ele, mutta meille se on ollut suunnattoman suuri helpotus sairaalarumban keskellä. Suurin piirtein puoleen noista lahjoituslentomatkoista liittyy myös hyvin paljon onnen ja riemun tunteita, kun olemme selvinneet kotimatkalle kokonaisena perheenä. Kiitos, kun ajattelet meitä.
Anna Halonen, Aamun äiti