Olen Emmareetta, tässä kuussa 14 vuotta täyttävä yläkoululainen Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Olen perheeni nuorin lapsi, minulla on yksi vanhempi veli ja kaksi vanhempaa siskoa. Siskoni ovat jo naimisissa ja olen kolmen pienen tytön täti.
Viisivuotiaana minun elämässäni tapahtui isoja asioita. Muutama päivä oman syntymäpäiväni jälkeen minusta tuli ensimmäisen kerran täti. Siskoni, hänen miehensä ja pieni vauva asuivat tuolloin meillä, ja sain osallistua vauvan hoitoon joka päivä. Olin itse silloin vielä perhepäivähoidossa, mutta tuo tuttu ja turvallinen päivähoito päättyi seuraavana kesänä. Minun oli aika siirtyä syksyllä esikouluun.
Ehdin olla esikoulussa neljä kuukautta, kunnes eräänä päivänä marraskuun lopulla minulle tuli kova mahakipu. Kivun vuoksi jouduin menemään yöllä vanhempieni kanssa Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, jossa minulla todettiin seuraavana päivänä hepatocellulaarinen maksasolusyöpä, joka oli levinnyt keuhkoihin. Itse en siitä ymmärtänyt oikein mitään, mutta äitini, isäni ja koko perheeni olivat todella järkyttyneitä. Lähes kaikki ympärilläni itkivät kovasti – olin siitä kovin hämmentynyt ja hieman peloissani. Jouduin yllättäen aivan uuteen maailmaan ja tilanteeseen, jossa kaikki tuttu ja turvallinen päättyi. Minulle alkoivat rankat hoidot ja jouduin olemaan paljon sairaalassa, jossa minulle annettiin sytostaatteja suoneen. Hoitopäivät olin eristyksissä omassa huoneessani enkä saanut liikkua minnekään. Äitini oli onneksi kanssani sairaalassa kaikki päivät.
Hoidoissa kävin kolmen viikon välein: ne aiheuttivat minulle useita infektioita, kouristeluja ja muitakin neurologisia oireita, joiden vuoksi jouduin olemaan eristyksissä useita kertoja. Pisin eritysjakso kesti kahdeksan päivää ja olimme yötä päivää pienessä huoneessa äitini kanssa. Olin kuulema aina hyvin reipas ja yhteistyökykyinen lapsi.
Saatuani hoitoja neljä kuukautta minulle tehtiin kontrollikuvaukset, joissa keuhkojeni todettiin puhdistuneen ja maksan kasvaimen kutistuneen kolmannekseen. Lääkärit alkoivat puhua leikkauksesta, joka voitaisiin tehdä Helsingissä Lastenklinikalla (HUS). Olimme onnellisia ja innoissamme tästä mahdollisuudesta. Viikko ennen Helsinkiin lähtöä jouduin jälleen eristykseen Kuopion Lastenklinikalle (KYS) keuhkokuumeen vuoksi ja jännitimme kaikki miten tulevan leikkauksen käy. Onneksi antibiootit auttoivat ja pääsimme isäni sekä äitini kanssa lähtemään Helsinkiin sovitusti.
Minulle tehtiin kasvaimen- ja osamaksanpoistoleikkaus Lastenklinikalla huhtikuun alussa. Jouduin olemaan sairaalassa reilun viikon. Ennen kotiutumista minut leikannut kirurgi kertoi epäilevänsä alkuperäisen diagnoosini olevankin hepatoblastooma. En ymmärtänyt mitä eroa sillä olisi, mutta minulle kerrottiin, että jos diagnoosi muuttuisi, minulle voitaisiin jatkossa tehdä maksansiirto. Jäimme odottamaan kasvaimen patologista tutkimusta ja sytostaattihoidot Kuopiossa jatkuivat. Parin viikon kuluttua oma lääkärini KYS:stä soitti ja kertoi ilouutisen: maksansiirto voidaan tehdä, sillä diagnoosi oli varmistunut hepatoblastoomaksi.
Kesäkuussa olin isäni, äitini ja veljeni kanssa esitutkimuksissa Helsingissä Lastenklinikalla muutaman päivän. Tutkimusten jälkeen minut asetettiin maksansiirtojonoon 17.6.2011. Se oli jännittävä hetki koko perheelle. Sen jälkeen puhelin piti pitää jatkuvasti päällä – alkoi uudenlainen odotus. Tuota odotusta kesti kolme kuukautta ja yksi päivä. 18.9.2011 siskoni 21-vuotissyntymäpäivänä meille yöllä tuli puhelu, jossa minulle kerrottiin löytyneen uusi maksa. Lähdimme lähes saman tien taksilla kohti Helsinkiä. Minulle tehtiin Lastenklinikalla vielä ennakoivia tutkimuksia ennen kuin minut vietiin leikkaukseen. Olin kuulema todella reipas ennen leikkausta enkä pelännyt yhtään. Isäni ja äitini olivat puolestaan pelänneet senkin edestä.
Leikkaus meni hyvin; joskin toipuminen kohdallani oli hidasta, sillä minulle tuli leikkauksen jälkeen stressin aiheuttama vuotava vatsahaava ja muitakin ongelmia. Olimme Lastenklinikalla seitsemän viikkoa isäni ja äitini kanssa. Koko ajan meistä pidettiin hyvää huolta. Viimein koitti päivä, jolloin pääsimme lähtemään kotiin. Kotimatka sujui lentokoneella, kun pääsin elämäni ensimmäisen kerran lentämään Lastenklinikoiden Kummien lahjoittamilla lipuilla. Oli ihanaa päästä takaisin kotiin oman perheen luo.
Lämmin kiitos sekä KYS:n että HUS:n henkilökunnalle hyvästä ja ammattitaitoisesta hoidostani. Ilman teitä en olisi nyt aloittamassa rippikouluani ja odottamassa joulua. Kiitos teille kaikille!
Emmareetta
Emmareetan tarina nähdään Lastenklinikoiden Kummien JouluMielelle-konserttilähetyksessä Maikkarilla sunnuntai-iltana 16. joulukuuta klo 20 alkaen. Lähde tänä jouluna lapsipotilaiden tukijoukkoihin: www.kummit.fi/lahjoita