Herään aamulla täynnä intoa päivän tulevasta lentopalloturnauksesta. Pidän lentopallosta todella paljon ja nautin pelaamisesta erityisesti parhaan ystäväni kanssa. Pian kuitenkin saapuu ikävä tekstiviesti: ”Heli on kipeänä. Buranaa kehissä ja toivottavasti tepsii”. Minua harmittaa kovasti, ettei hän pääse tulemaan turnaukseen. En pysty kuin toivottamaan hänelle pikaiset paranemiset viestin välityksellä.
Lauantai 9. päivä huhtikuuta 2016 Heli sairastui. Aluksi ajateltiin, että kyseessä on vain perustauti, joka paranee kyllä. Taudin vakavuus selvisikin yllättävän nopeasti. Seuraavana aamuna sainkin jo kuulla huonoja uutisia äidin tullessa huoneeseeni kertomaan, että hänet oli viety yöllä sairaalaan. Olin kauhistunut nähdessäni kuvan, jossa Heli makasi sairaalan sängyssä voimattoman näköisenä. Ystäväni isä kertoi, että hänellä epäiltiin aivokalvontulehdusta.
Sunnuntai 11. huhtikuuta koin suuren helpotuksen tunteen lukiessani viestiä Heliltä: ”Kiitos kaikille! Oon jo paremmassa kunnossa.” Monen mielessä kävi varmaan ajatus: ”Huh, onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä!”
Valitettavasti paras ystäväni ei ollutkaan kunnossa. Helin tila heikkeni todella nopeasti, eikä mitään varmuutta sairaudesta saatu. Tutkittiin ja epäiltiin yhä uudestaan ja uudestaan, selkäydinnäytteitä otettiin lukemattomia kertoja. Heli oli sairaalassa todella pitkän ajan. Sairaalaan ei päässyt vierailemaan ja se tuntui kauhealta, sillä näimme muuten melkein joka päivä! Hänen vointinsa ailahteli, joskus oli hyviä päiviä ja sitten tuli myös niitä huonompia. Helin tila oli todella vakava ja minulta ehkä jopa yritettiin piilotella tilanteen vakavuutta. En voinut muuta kuin olla huolissani. Hänen poissaolonsa lentopallotreeneistä, koulusta tai vaikkapa lenkiltä koiriemme kanssa sai minut voimaan pahoin. Se muistutti aina minua siitä, että hän ei voi olla kokemassa näitä hetkiä. Siitä, että hän on nyt sairaalassa ja taistelee sitkeää ja vaarallista sairautta vastaan.
Olemme tunteneet Helin kanssa jo aivan pienestä pitäen, sillä olemme naapureita ja olemme aina käyneet samaa koulua. Meillä on ollut paljon yhteisiä liikunta- ja musiikkiharrastuksia, joissa olemme aina yhdessä kulkeneet. Olen saanut kokea Helin kanssa todella paljon, meillä on aivan loistavia yhteisiä muistoja ja ystävyytemme on lujittunut entisestään vuosien varrella. Hän on se ihminen, johon voin aina luottaa. Kompuroidessani hän on se, joka on valmis ottamaan minut kiinni. Minulla kesti kauan totutella pelkkään ajatukseen siitä, etten voinutkaan nähdä Heliä enää päivittäin hänen ollessaan sairaalassa. Välillä olin niin innoissani saadessani pelkästään kuulla ystäväni ääntä. Ikävöin kovasti hänen seuraansa ja kaikkea yhdessä kokemiamme temmellyksiä.
Vihdoinkin se päivä koitti, jolloin pääsimme muutaman kaverin kanssa vierailulle sairaalaan. Voi sitä ilon määrää nähdessäni hänet! Onnenkyyneleet vierähtivät poskelle väistämättä. Heli oli tietysti sairauden loppupuolella todella laihtunut, väsynyt ja voimaton. Hän oli aina avannut minulle tiukasti kiinni olleet ruokapakkaukset, mutta nyt osat olivat vaihtuneet Helin vapisevien ja voimattomien käsien tarvittaessa lepoa. Miten onnellinen olin saadessani vihdoin olla parhaan ystäväni kanssa ja auttaa häntä palaamaan omaan arkeensa.
Suurelta huolelta ja kyyneleiltä ei voi välttyä parhaan ystävän ollessa vakavasti sairas. On vaikea ymmärtää mitä Heli on käynyt läpi, mutta sen tiedän, että hän on yksi vahvin tuntemistani ihmisistä. Tämä tyttö koki suuren käänteen elämässään sairastaessaan todella vakavaa sairautta. Hän jaksoi taistella loppuun asti ja kuntoutua. Nyt hän voi jatkaa elämäänsä terveenä ja onnellisena nuorena. Mikään ei voi enää pysäyttää häntä, sillä hän on vahvempi kuin koskaan.
Täytyy muistaa joidenkin päivien olleessa huonoja, että paremmat päivät koittavat vielä. Niin koitti, myös Helin kohdalla. Voin vain hymyillä onnellisena saadessani taas olla parhaan ystäväni kanssa.
”On mulla ystävä hyvä,
sen koti on oja syvä.
Se kaiket yöt vain kurnuttaa,
niin ettei nukutuksi saa.
Ei ole kaveria parempaa!”
– Heliltä Anjalle 8v.
Anja Keisanen, Helin ystävä
Heli on nyt lukion ensimmäistä luokkaa käyvä, kaunis ja terve nuori. Vuonna 2016 hän koki paljon sairastaessaan vakavaa sairautta. Helin upea tarina nähdään suorassa Elämä Lapselle -konserttilähetyksessä MTV3:lla 13. syyskuuta. Lahjoittamalla autat lapsipotilaita ympäri Suomen.
