Oulun lähistöllä, Pattijoella asuvalla Johanna Sarpolalla on viisi lasta. Heistä kaksi on ollut erikoissairaanhoidon piirissä. Lisäksi Johannan ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kymmenen viikkoa ennen laskettua aikaa ja vietti ensimmäiset viikkonsa sairaalassa.
Sairaalaelämä on tullut Johannalle tutuksi ja hän mietti lastensa kasvettua, että olisi mukava olla auttamassa ja tukemassa muita, joilla on sama kohtalo.
Kummien toiminta tuli mieleen, sillä hän oli nähnyt siitä välähdyksiä jo 1990-luvun puolivälistä saakka.
– Yksi lapsistani oli sydänlapsi. Hän vietti kymmenen kuukauden pituisesta elämästään puolet sairaalassa – puolet asuinpaikkakunnallamme Oulussa ja puolet Helsingissä. Helsingissä oli tuolloin käynnistynyt Kummien toiminta, ja tyttäreni kanssa näimme, kun Teemu Selänne kävi vierailulla lastenklinikalla.
Haaveena iso konsertti Oulun seudulle
Viime syksynä Johanna huomasi, että Kummit haki Oulun seudulle vapaaehtoisia. Hän ilmoittautui.
– Helmikuusta asti olen tehnyt tiiminvetäjän hommia.
Kevät meni kuten niin meni: peruessa ja siirtäessä kaikkea suunniteltua. Johanna iloitsee siitä, että toiminta ehdittiin kuitenkin käynnistää ennen koronaviruspandemiaa. Esimerkiksi Kempeleessä Zeppelinin kauppakeskuksessa järjestettiin perheille suunnattu tapahtuma, jossa oli tuotemyyntiä ja Teemu-nalle.
– Tammikuussa olimme mukana Kärpät-pelissä. Siellä oli todella hyvä meno, arpajaismyyntiä ja muuta. Yritykset lähtivät innoissaan mukaan.
Tällä hetkellä vapaaehtoistyö on kaikissa kaupungeissa koronan vuoksi tauolla, mutta toiminta pyritään palauttamaan normaaliksi heti, kun mahdollista.
Sairaalaelämä on tullut Johannalle tutuksi ja hän mietti lastensa kasvettua, että olisi mukava olla auttamassa ja tukemassa muita, joilla on sama kohtalo.
Johanna haaveilee, että jokin päivä Oulussa voitaisiin järjestää iso Kummit-konsertti. Se voisi olla hieman samantyyppinen kuin Elämä Lapselle -konsertti on.
– On ollut tosi kiva huomata, miten innoissaan porukka on mukana toiminnassa. Mitä tahansa suunnitellaan, kaikki toimii jotenkin jouhevasti. On mukavaa, että aikaansa voi antaa, kun sitä on annettavana. Ja kun ei ole, se ei ole mikään juttu. Siksi uskon, että Kummien vapaaehtoistoimintaan on matala kynnys tulla, kun ketään ei pakoteta tai velvoiteta mihinkään. Jokainen tekee, mitä pystyy ja ehtii.
Oma kokemus käyttöön
Johanna haluaa antaa Kummien käyttöön myös kokemuksensa sairaalasta ja siitä, millaista on olla sairaan lapsen vanhempi.
– Eihän ne isoja juttuja ole, joista siellä tulee hyvä mieli. Lapset ilahtuvat, kun sairaalassa on leluja ja leffoja. Ja vanhemmat siitä, kun heidän elämäänsä vähän helpotetaan. Voin kertoa esimerkin: kun lapsenlapseni syntyi etuajassa, vanhemmat kertoivat, että sairaalasta oli annettu heille Kummien yhteistyökumppanien lahjoittamia alennuskortteja hotelliin. Näin ollen heillä oli varaa jäädä hotelliin pariksi, kolmeksi yöksi, eikä heidän tarvinnut ajaa yöksi kotiin.
Teksti: Laura Koljonen