Liinus syntyi pitkän odotuksen jälkeen syyskuussa 2019. Olin haaveillut vauvakuplasta, jossa elettäisiin vähintään ensimmäinen vuosi. Liinuksen ollessa neljä kuukautta vanha hänellä alkoi olla hengitysvaikeuksia. Veimme häntä toistuvasti päivystykseen. Kun Liinus kahden kuukauden jälkeen lopetti myös syömisen, aloin vaatimaan tarkempia tutkimuksia, jolloin saimme lähetteen Taysin allergiakeskukseen, epäilynä maitoallergia. Vastaanotolla allergologi halusi varmistaa, ettei maito ole tehnyt tulehdusta keuhkoihin ja otatti keuhkoröntgenin. Röntgenkuvassa näkyi pallean päällä varjostuma, jota haluttiin tutkia ultralla lisää.
Ultra oli puhdas, mutta radiologi halusi otattaa vielä magneetin. Viikon päästä tulimme jälleen Taysiin sisätautiosastolle, jossa magneetti tehtiin. Tutkimus ja nukutus sujuivat hyvin ja Liinus oli hyvin virkeä jo siinä vaiheessa, kun haimme hänet heräämöstä. Meidän piti kuulla vastaukset kahden päivän päästä olevalla allergiakeskuksen käynnillä ja olimme jo tekemässä lähtöä, kun hoitaja huikkasi meille, että lääkäri tuleekin keskustelemaan vielä. Ehdin sanoa miehelleni, että onkohan tämä hyvä vai huono asia, että tulokset tulivat jo.
Ovi aukesi ja huoneeseen asteli aiemmin Liinuksen nukutusta varten tutkinut sisätautilääkäri ja hänen perässään toinen lääkäri. Toinen lääkäreistä esitteli itsensä lasten veri- ja syöpätautien osaston ylilääkäriksi. Liinuksen keuhkoista oli löytynyt kasvain. Kupla oli puhjennut.
Jäimme suoraan osastolle, jossa alkoivat laajat selvittelyt nopealla tahdilla. Yli viitteiden olevat syöpämarkkeriarvot toivat ensimmäistä kertaa konkreettiseksi sen, että tämä voisi olla pahalaatuista. Nopeasti selvisi myös, että Liinus tullaan leikkaamaan ja kasvain yritetään poistaa.
Vuoden 2020 huhtikuun alussa kasvain saatiin poistettua kokonaan. Myös luuydin oli puhdas eikä levinneisyyttä ollut. Liinus sai leikkauksen jälkeen vielä komplikaationa vuodon keuhko-onteloon ja joutui teholle, mutta kaiken kaikkiaan hän alkoi toipumaan leikkauksesta suhteellisen nopeasti. 1,5 viikkoa leikkauksen jälkeen me kotiuduimme odottamaan patologin tuloksia. Heti Liinuksen päästyä kotiin hän oppi seisomaan ja näytti meille, ettei tuleen sovi jäädä makaamaan.
Lisätuloksissa meille kerrottiin, että Liinus oli sairastunut neuroblastoomaan. Neuroblastooma on Suomessa toiseksi yleisin lasten kiinteä syöpäkasvain. Näitä tapauksia on Suomessa noin kymmenellä lapsella vuodessa. Katsoin Liinusta, ja yhtäkkiä hän olikin vakavasti sairas. Olin joutunut maailmaan, jossa lapset sairastuvat syöpään. Toki olin sen aina tiennyt, mutta nyt olin itse paikassa, joka on jokaisen vanhemman painajainen. Tutkimuksien jälkeen päädyttiin jäämään seurantalinjalle. Ensimmäinen kontrollimagneetti oli heinäkuun lopussa ja se ei ollut puhdas. Odottelemme tätä kirjoittaessani uutta magneettia, jotta nähdään, onko muutosta tullut lisää.
Koen olevani etuoikeutettu saadessani olla juuri Liinuksen äiti ja vaikka välillä on raskasta, en vaihtaisi päivääkään pois. Tämä pieni sitkeä sisupussi on vuoden aikana opettanut meille etenkin sen, mitä on eteenpäin jatkaminen. Eletään joka päivä täysillä, mahdollisimman vähän taakse katsomatta. Hänestä ei heti päällepäin uskoisi mitä hän on joutunut kokemaan, kun hän tepastelee määrätietoisesti pienillä jaloillaan aina leveä hymy kasvoillaan.
Iso kiitos meidän matkassamme kuuluu erityisesti Taysin lasten veri- ja syöpätautien, sisätautien, allergiakeskuksen, neurologian ja keuhkopoliklinikan lääkäreille, hoitajille ja muulle henkilökunnalle, jotka ovat antaneet Liinukselle parasta mahdollista hoitoa. Liinus sairastui pahimpaan korona-aikaan, emmekä voineet olla samaan aikaan hänen luonaan sairaalassa, joten henkilökunnan tuki oli korvaamatonta. Myös tieto siitä, että emme ole yksin sekä saamamme vertaistuki on kantanut meitä.
Kun Kummeilta kysyttiin, haluaisinko jakaa Liinuksen tarinan, niin pienen mietinnän jälkeen halusin ehdottomasti kertoa sen. Yhdessä voimme jatkossakin turvata sen, että useampi pieni saadaan parannettua ja meidän pienien potilaidemme viihtyvyyttä pidetään sairaalassa yllä. ❤️
Lokakuussa 2020
Henrietta Mäkinen,
Liinuksen äiti