Nuorten korkeajännitevammoista kaivataan parempaa tiedotusta

Sähkötapaturmista vakavimmat, korkeajännitevammat, ovat erittäin vaikeahoitoisia. Osa tapaturmista on harkitsemattomia vahinkoja, jotka olisivat estettävissä.

Professori, plastiikkakirurgi Jyrki Vuola työskentelee HUSin Palovammakeskuksessa. Hänen mukaansa vakavia korkeajännitevammoja voi hoitaa jopa kymmenen henkilöä. (Kuva: Jyrki Vuola)

Plastiikkakirurgi Jyrki Vuola on pitkän uransa aikana nähnyt ja hoitanut useita kymmeniä korkeajännitevammoja. Korkeajännitevamma voi olla työtapaturma, mutta nuorilla se syntyy lähes aina junan katolle tai valotolppaan kiipeämisen seurauksena.

– Tällaisia nuoria potilaita tulee joka vuosi 1–3 kappaletta. Suurimpaan osaan korkeajännitevammoista liittyy tietämättömyys. Ei tajuta, mitä tarkoittaa, kun junan johtimissa kulkee tuhansien volttien virta tai jännite, Vuola sanoo.

Hän tietää seuraukset. Vuola on työskennellyt 30 vuotta HUS Palovammakeskuksessa, joka sijaitsee nykyisin Jorvin sairaalassa. Palovammakeskuksessa hoidetaan kaikki Suomen erittäin vaikeat palovammapotilaat.

Niiden hoito on hyvin kallista ja hidasta.

– Erityisesti meitä jäytävät turhat palovammat. Niitä saavat esimerkiksi train surferit, jotka ovat 10–20-vuotiaita nuoria, useimmiten poikia. He kiipeävät junan katolle, eivätkä tajua, että johtimissa kulkee kymmenien tuhansien volttien virta tai jännite. Niiden aiheuttama jälki on pahaa.

Kallis ja hidas hoito

Sähkötapaturmat jaetaan kahteen kategoriaan: matalajännitevammoihin (230–1000 wolttia) ja korkeajännitevammoihin (yli tuhat wolttia).

Junan katolle kiipeillyt saa korkeajännitevamman.

– Johtimeen ei tarvitse edes osua, kun sähkövirta hyppää ihmiseen ja saa aikaan erittäin pahan sähköpalovamman. Yleensä vaatteet syttyvät palamaan, ja henkilö putoaa junan katolta ja saa erilaisia liitännäisvammoja.

Asiaa ei auta se, että junan katoille kiipeillään yleensä yöaikaan ja mukana on samanikäisiä kavereita, jotka eivät kauhultaan tajua alkaa elvyttää.

”Erityisesti meitä jäytävät turhat palovammat. Niitä saavat esimerkiksi train surferit, jotka ovat 10–20-vuotiaita nuoria, useimmiten poikia. He kiipeävät junan katolle, eivätkä tajua, että johtimissa kulkee kymmenien tuhansien volttien virta tai jännite.”

Korkeajännitevamman hoitaminen on hidasta, epävarmaa ja kallista.

– Kriittinen vaihe on ensimmäinen vuorokausi. Silloin annetaan hyvin intensiivistä hoitoa, jonka jälkeen heti seuraavina vuorokausina pyritään poistamaan kuollut kudos. Korkeajännitemammoissa yhdistyvät usein sähkön aiheuttamat hermovammat ja liekin aiheuttamat palovammat. Lisäksi korkeajännitevammoihin liittyy usein sisäelinvaurioita, aivovaurioita, keskushermostomuutoksia ja amputaatioita. 

– Jorvin sairaalan Palovammakeskuksessa vakavia korkeajännitevammoja voi hoitaa jopa kymmenen henkilöä, ja leikkaus voi kestää viisi tuntia. 

Vuola muistuttaa, että jos ihminen saa vaikean palovamman, se jättää jälkensä koko loppuelämään.

Toiveena tietoisku fysiikan tunnille

Jyrki Vuola sanoo, että jokainen turha korkeajännitevamma jää kaihertamaan.

– Toivon, että esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmaan lisättäisiin fysiikan tunnille tietoisku korkeajännitevammoista.

Sen lisäksi Vuola toivoo, että vanhemmat kertoisivat lapsilleen riskeistä, ja rataliikenteen isojen solmukohtien paikkakunnilla aiheesta jaettaisiin tietoiskuja.

Teksti: Laura Koljonen

Tule mukaan lahjoittajaksi

Lähde mukaan pienten potilaiden tukijoukkoihin lahjoittamalla.

Jaa tämä sivu somessa

Tärkeän asian välittäminen eteenpäin on aina hyvä ajatus. Tästä voit sen tehdä! ♥