– Kevätepidemia jäi pois, ja on iso joukko lapsia, jotka eivät ole kohdanneet RS-virusta. Epidemian kulku ja huippu ovat todennäköisesti erilaiset. Meillä on kuitenkin valmius selvitä isoistakin potilasmääristä, kaikesta selvitään, Tapiainen sanoo. (Kuva: Teemu Kemilä)
Suomessa koronarokotteen ottaneiden määrä kasvaa jatkuvasti. Mitä korkeammaksi rokotekattavuus saadaan, sitä paremmin rokotus suojaa myös niitä, jotka eivät sitä voi syystä tai toisesta ottaa.
Jos on itse terve tai lähipiirissä on suurin osa ihmisistä perusterveitä, rokotteen ottamista tulee ehkä pohdittua lähinnä siltä kannalta, mikä sen vaikutus on omaan arkeen.
Sairaaloissa – ja etenkin lastensairaaloissa – rokotekattavuuden kasvua on odotettu erityisen innokkaasti.
Lapset ja nuoret eivät ole missään vaiheessa olleet suurimmassa riskissä sairastua koronaviruksen vakavaan tautimuotoon. Silti pandemian vaikutus pitkäaikaissairaiden lasten sekä lasten- ja nuorisopsykiatristen potilaiden elämään on ollut suuri.
Oulun yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lasten yleissairaalapsykiatri Auli Joutsenoja huokaisi helpotuksesta, kun rajoituksia vihdoin päästiin purkamaan.
– Rajoitustoimet ovat olleet tarpeen, sillä tutkimusnäytön mukaan tauti ei ole lasten ja nuortenkaan kohdalla merkityksetön. Mutta kun yhteiskuntaa päästään koronarokotettavuuden kasvun myötä avaamaan, se kyllä helpottaa lasten, nuorten ja heidän perheidensä elämää, hän sanoo.
Joutsenojan kollega, lastenpsykiatri Päivi Lindholm kertoo, että OYSin lastenpsykiatrian lähetteissä koronapandemia toi alkuun notkahduksen, mutta sen jälkeen lähetteiden määrä on lähtenyt nousukiitoon.
– Erityisesti lapset, joilla on kehityksellisiä vaikeuksia, ovat pandemian aikana olleet vaikeassa asemassa. Samoin nuorisopsykiatristen osastojen ylikuormitus on ollut monella alueella suurta, Lindholm sanoo.
Epidemian aikana lapsilta on vaadittu paljon, vaikka tauti ei olekaan ensisijaisesti ollut heille vaarallinen.
OYSin lasten infektiotautien osastolla korona on näkynyt siten, että infektio-osaston ja lasten päivystyksen hoitajat ovat ottaneet valtavan määrän koronatestejä.
– Koronapotilaita ei lasten infektio-osastolla ole ollut, sillä pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten riski sairastua vakavaan koronavirusinfektioon on pienempi kuin pitkäaikaissairailla aikuisilla, mutta toki lapsia on testattu iso joukko. Vanhemmat ovat tuoneet heitä testeihin tunnollisesti, kertoo Terhi Tapiainen.
Tapiainen työskentelee OYSin lasten infektio-osaston infektiolääkärinä.
Hän sanoo, että epidemian aikana lapsilta on vaadittu paljon, vaikka tauti ei olekaan ollut ensisijaisesti heille vaarallinen.
Tapiainen kertoo, että pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla lääkärit ovat suositelleet vanhemmille rokotteiden ottamista.
– 12-vuotiaat ja sitä vanhemmat riskiryhmäpotilaat ovat tähän mennessä saaneet kaksi rokotusta. Odottelemme vielä tutkimusnäyttöä alle 12-vuotiaiden rokotuksista.
Tapiainen muistuttaa, että mitä enemmän rokotettuja on, sitä paremmin suojataan myös sellaisia, jotka eivät voi ottaa rokotetta tai eivät ole sitä vielä saaneet.
Miten rokotekattavuuden nousu näkyy lasten, nuorten ja heidän perheidensä elämässä? Muun muassa näin:
1) Sairaaloiden leikkihuoneet ovat jälleen auki
Jokainen sairaalassa koronapandemian aikaan ollut lapsipotilas on sen huomannut: leikkihuoneisiin ei ole päässyt.
– Se voi tuntua aikuisesta pieneltä asialta, mutta leikkihuoneiden sulkeminen oli tosi iso juttu. Kun lapsi on sairaalassa, leikkihuone on hänelle yleensä ainoa mahdollisuus nähdä muita lapsia ja poistua omasta huoneestaan, infektiolääkäri Terhi Tapiainen sanoo.
Potilasviihtyvyydestä huolehtiminen ja sairaaloiden leikkihuoneiden olemassaolo perustuu siihen, että sairaudesta huolimatta lapselle halutaan luoda sellaiset olosuhteet, joissa hän voi olla lapsi. Se edesauttaa myös paranemista.
”Leikkihuoneiden sulkeminen oli tosi iso juttu.”
– Osa pitkäaikaissairaista lapsista viettää sairaalassa pitkiä aikoja. Leikkiminen on lasten tehtävä. Ei sairaista lapsista tule pikkuaikuisia sairastumisen myötä. Sairastuminen ei saa olla suoritus, joka hoidetaan pois alta ja vasta sitten palataan takaisin lapsen normaaliin elämään. Lapsuus jatkuu sairaudesta huolimatta.
Nyt ainakin Oulussa sairaalan leikkihuoneet on voitu avata normaalisti.
– Toki menemme terveysturvallisuus edellä. Leikkitiloissa käytetään maskia ja käsidesiä on joka paikassa. Lisäksi leluja desinfioidaan.
2) Molemmat vanhemmat pääsevät sairaalaan saattamaan
Terhi Tapiainen kertoo, että joissakin lastensairaaloissa on tiukimpien koronarajoitusten aikana jouduttu minimoimaan niiden henkilöiden määrä, jotka ovat olleet saattamassa sairasta lasta.
Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi toinen vanhemmista ei ole saanut tulla mukaan.
– Jos perheen lapsi on sairas, molempien vanhempien läsnäolo on tärkeää. Vanhemmat tukevat lasta, mutta heistä on paljon tukea myös toisilleen. Toinen vanhempi on usein se, jota vasten voi romahtaa. On rankkaa olla yksin sairaan lapsen kanssa sairaalassa, Tapiainen sanoo.
– Lapset reagoivat siihen, mitä heidän ympäristössään tapahtuu sekä siihen, miten heidän ympärillään olevat aikuiset voivat, Joutsenoja sanoo. (Kuva: Teemu Kemilä)
3) Koulu ja harrastukset tuovat taas rytmiä arkeen
Lasten yleissairaalapsykiatri Auli Joutsenoja vertaa lapsia ilmapuntareihin.
– Lapset reagoivat siihen, mitä heidän ympäristössään tapahtuu sekä siihen, miten heidän ympärillään olevat aikuiset voivat, hän sanoo.
Pandemian yhteiskunnassa ja perheissä aiheuttaman lisäkuormituksen takia moni lapsi ja varhaisnuori on oireillut. Erityisesti ahdistuneisuus ja masennusoireet ovat lisääntyneet.
Tiukat rajoitustoimet – kuten karanteenit, etäkoulu, tauot harrastuksissa ja kavereiden kanssa olemisessa – ovat myös hankaloittaneet lasten ja varhaisnuorten itsenäistymiskehitystä. Tämä on näkynyt muun muassa psykosomaattisten oireiden, esimerkiksi syömishäiriöiden lisääntymisenä.
Lastenpsykiatrian potilaille jatkuvat muutokset ovat olleet erityisen vaikeita.
Rokotekattavuuden lisääntyminen helpottaa muun muassa koulunkäyntiä, sillä jatkossa yhden oppilaan altistuminen ei automaattisesti tarkoita, että koko koululuokka pitäisi asettaa karanteeniin ja oppilaan siirtyä kotikouluun.
– Meillä on tällä alueella myös paljon yhtenäiskouluja, joten altistukset ja karanteenit ovat vaikuttaneet monen ikäisten koulunkäyntiin, sanoo lastenpsykiatri Päivi Lindholm.
Samoin lasten ja nuorten harrastustoiminta helpottuu, kun rokotekattavuus kasvaa.
Lastenpsykiatrian potilaille jatkuvat muutokset ovat olleet erityisen vaikeita.
– Potilaamme reagoivat muutoksiin herkästi. Osalle etäopetus on ollut vaikeaa, osalle taas etäopetuksen jälkeen kouluun palaaminen, Joutsenoja sanoo.
Päivi Lindholm lisää, että osa autismikirjon lapsista nautti aluksi kotiopiskelusta.
– Mutta kun sitä jatkui tarpeeksi kauan, hekin ovat olleet sitä mieltä, että on kivempi olla lähiopetuksessa.
4) Vanhemmille on jälleen tarjolla vertaistukea
OYSin lastenpsykiatrian poliklinikalla on huomattu, että kriisituen tarve on kasvanut perheissä, joissa lapsi on loukkaantunut, akuutisti vakavasti sairastunut tai sairastunut pitkäaikaissairauteen.
– Koronapandemian aiheuttama kuormitus on useissa tapauksissa voimistanut perheiden sinänsä normaaleja kriisireaktioita, Auli Joutsenoja sanoo.
Perheet ovat olleet monin tavoin kovilla, vaikka perhe ei olisikaan ollut lasten- tai nuorisopsykiatrian asiakkaana.
Synnytysvalmennusten peruuntuminen on stressannut odottavia äitejä. Sen lisäksi hyvää vertaistukea vanhemmuuteen tarjoavat perhekahvilat ovat olleet kiinni.
– Ja samalla tavalla, kun on nähty, miten tärkeää lasten ja nuorten harrastustoiminta on sosiaalisten suhteiden kannalta, samalla lailla se vaikuttaa aikuisiin. Heidänkin vertaistoimintansa ja harrastuksensa ovat olleet tauolla. Monissa perheissä on vietetty pitkiä aikoja neljän seinän sisällä, Päivi Lindholm sanoo.
5) Vaihtoehdottomuudesta päästään vaihtoehtoihin
Vielä ollaan odottavalla kannalla.
Päivi Lindholm sanoo työnsä puolesta odottavansa esimerkiksi pienten lasten osalta perhekahviloiden avautumista sekä pienten lasten vanhempien vertaistuen lisääntymistä.
– Ja maskeista luopumista odotan todella! Olemme pohtineet töissä sitä, mikä merkitys sillä on, että pienet lapset ovat nähneet kahden vuoden ajan vieraista ihmisistä vain silmät. Kasvothan ovat olleet muuten peitossa, Lindholm sanoo.
Auli Joutsenojaa pohdituttaa pienten lasten sosiaalinen sopeutuminen.
– Rajoitustoimien takia lapsille ei ole kertynyt samalla tavalla sosiaalisia kontakteja kuin aiemmin. Osa lapsista on saattanut koronapandemian aikana olla tekemisissä vain oman perheensä kanssa. On ollut myös surullista seurata, kuinka lapset ja heidän perheensä ovat ikävöineet ulkomailla asuvia sukulaisiaan, kun matkustaminen heidän luokseen ei ole ollut mahdollista.
Asiantuntijat sekä somaattisella että psykiatrisella puolella ovat yhtä mieltä siitä, että rokotekattavuuden nousu vie tilanteeseen, jossa on taas erilaisia vaihtoehtoja.
PÄIVI LINDHOLM ja AULI JOUTSENOJA ovat lastenpsykiatreja. He työskentelevät Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
TERHI TAPIAINEN on lasten infektiolääkäri ja professori. Hän työskentelee Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Teksti: Laura Koljonen