16.3.2020 oli se päivä. Tuolloin Suomen hallitus ilmoitti, että maassa vallitsevat poikkeusolot, minkä vuoksi voimaan astuu valmiuslaki. Sen seurauksena lähiopetus keskeytettiin kouluissa, oppilaitoksissa, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä kansalaisopistoissa. Julkiset kokoontumiset rajoitettiin kymmeneen henkilöön ja yleisillä paikoilla oleilua tuli välttää. Museot, teatterit, kulttuuritalot, kirjastot, harrastustilat, uimahallit, urheilutilat, nuoriso- ja kerhotilat suljettiin.
Tarkoituksena oli suojata koronavirukselta heikoimmassa asemassa olevia, kuten vanhuksia ja monisairaita.
Täyssulkua kesti kesäkuun puoliväliin, jonka jälkeen samankaltaista yhteiskunnan täyssulkua pyrittiin välttämään, mikäli tautitilanne sen salli. Käytännössä virus aiheutti tautipiikkejä, joiden vuoksi osittaisiin sulkutoimiin palattiin useamman kerran. Kokonaan koronarajoituksista luovuttiin vasta vuoden 2022 maaliskuussa.
Pandemian alussa pelokkaat ihmiset lukittautuivat koteihinsa ja odottivat maailmanlaajuisen pandemian loppumista ja sitä, että virukseen löydettäisiin hoitokeino.
Mutta miten pitkään piti odottaa? Kevät, loppuvuosi, seuraava vuosi, vuosia? Sitä ei kukaan osannut etukäteen sanoa.
Pandemian jyllätessä moni lasten ja nuorten kanssa tekemisissä oleva ammattilainen otti julkisesti kantaa pitkään jatkuneisiin etäopetusjaksoihin – monen mielestä niistä oli nuorille enemmän haittaa kuin hyötyä. Lasten- ja nuorisopsykiatrian ammattilaiset kommentoivat, että koronan laskun maksavat nuoret, joille oli erityisen tärkeää päästä tapaamaan ikätovereitaan.
Pandemian jyllätessä moni lasten ja nuorten kanssa tekemisissä oleva ammattilainen otti julkisesti kantaa pitkään jatkuneisiin etäopetusjaksoihin.
– Koronaan liittyvien varotoimien aiheuttamista välittömistä vaikutuksista on puhuttu melko paljon. Sen sijaan huomattavasti vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne vaikutukset, jotka ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Pitkittyneillä koronarajoitustoimilla voi olla todella kauaskantoisia seurauksia lasten ja nuorten kehitykseen, kirjoitti Leena Repokari Kummit.fi-sivustolla julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Repokari on HUSin lastenpsykiatrian linjajohtaja ja ylilääkäri.
Mutta miten kriisiaika todella vaikutti nuorten mielenterveyteen? Siitä on pian mustaa valkoisella.
Mielenterveys linkittyy yhteiskunnallisiin kriiseihin
Lastenpsykiatrian professori André Sourander Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta on ahkera tutkija, jonka tämänhetkinen tutkimus keskittyy lasten ja nuorten mielenterveyteen kriisiaikana.
Tutkimuksessa mitataan ja kuvataan lasten ja nuorten mielenterveyden muutoksia pitkällä aikavälillä ja selvitetään niiden yhteyttä yhteiskunnallisiin kriiseihin. Tavoitteena on tuottaa tietoa mielenterveyspalveluiden kehittämistyön tueksi.
Tutkimukseen on kerätty tietoa, millaisia poliittisia päätöksiä ja rajoituksia pandemian aikana eri maissa tehtiin koronaan liittyen, ja mikä niiden yhteys on lasten ja nuorten mielenterveyteen.
Souranderin tutkimuksessa ei kuitenkaan ole käsitelty vain koronapandemian aiheuttamaa kriisiä, vaan myös kiihtyvää ilmastokriisiä ja Venäjän hyökkäyssotaa ja sodan uhkaa. Kriisit haastavat lasten ja nuorten mielenterveyttä monella tapaa.
– Käytännössä tutkimme sitä, onko Suomessa tapahtunut muutoksia ennen ja jälkeen koronan lasten ja nuorten hyvinvoinnissa, Sourander sanoo.
Tutkimuksessa on mukana 35 maata.
– Yhteensä on lapsia ja nuoria mukana noin 80 000. Suomen osalta data on tutkittu ja laajempi vertailu on nyt menossa. Tuloksia pitäisi saada loppuvuodesta.
Kriisit haastavat lasten ja nuorten mielenterveyttä monella tapaa.
Mukana on maita EU:sta, Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Eri maissa poliittiset päätökset ovat olleet erilaisia.
On maita, joissa lapset ovat olleet etäkoulussa suurimman osan korona-ajasta, ja sitten on maita, joissa on oltu etäkoulussa mahdollisimman vähän.
– Se aineisto on nyt melkein koottu. 14:ssä maassa lasten hyvinvointia tutkittiin jo ennen koronaa. Näin meillä on ollut mahdollisuus vertailla tilannetta ennen ja jälkeen koronan. Kaikesta voi oppia ja nähdä omat ongelmat laajemmasta perspektiivistä.
Tutkimuksessa hyödynnetään laajoja kysely- ja rekisteriaineistoja, joita on koottu sekä Suomessa että kansainvälisesti. Suomessa rekisteri- ja kyselyaineistoja on kerätty vuodesta 1989. Muissa maissa kerääminen on aloitettu vuonna 2011.
Tietoja yhdistämällä on saatu aikaan kattavaa empiiristä eli kokemusperäistä tietoa lasten ja nuorten mielenterveyden muutoksista pitkällä aikavälillä.
– Kansainvälisiä tutkimuksia on olemassa, mutta ne on tehty pääasiassa länsimaissa. Pandemia antaa mahdollisuuden luokitella maita sen perusteella, miten niissä rakennettiin eri säädöksiä ja miten pandemiaa yritettiin hoitaa.
Sourander sanoo, että tutkimuksessa on mukana Ruotsi ja Kiina, joissa pandemiatoimet olivat lähes päinvastaiset.
– Jos näyttää siltä, että nuorten hyvinvoinnissa on muutoksia, niin onko sillä jokin yhteys siihen, millaisia poliittisia päätöksiä tehtiin? Uskon, että meillä on käsissämme todella mielenkiintoinen data.
Useat uhat huolettavat erityisesti nuoria
Tutkimukseen osallistuneet lapset ovat iältään 8–9-vuotiaita ja nuoret 13–16-vuotiaita. Sosiaaliset tekijät olivat standardoituja eli tutkittavat olivat ennen ja jälkeen koronan tehtävien kyselyiden kohdalla samassa koulussa samaa luokkaa käyviä oppilaita.
Tutkimukseen liittyvässä kyselytutkimuksessa nuorilta kysyttiin muun muassa koulunkäynnistä, psykososiaalisista asioista, ruumiinkuvasta, painonhallinnasta, nettikäyttäytymisestä, väsymyksestä ja koulukiusaamisesta. Sen lisäksi kysyttiin, miten nuoret kokevat erilaiset maailmaan liittyvät uhat kuten sodan uhan, ympäristöuhan, luonnonkatastrofit ja taloudellisen tilanteen.
– Aineistosta on paljastunut mielenkiintoisia asioista. Pandemia ei ollut ainoa uhkatekijä, joka nousi esiin sen suhteen, mikä nuoria ahdistaa. Myös sodan uhka huolestutti.
Souranderin mukaan silmiinpistävää on myös se, että lasten tulokset ovat pysyneet samoina, mutta nuorten kohdalla ahdistuneisuus oli kasvanut huomattavasti.
Lasten tulokset ovat pysyneet samoina, mutta nuorten kohdalla ahdistuneisuus oli kasvanut huomattavasti.
– Merkittävä ahdistuneisuus on lisääntynyt erityisesti tytöillä. Ennen koronaa 20 prosenttia tytöistä raportoi ahdistuneisuudesta, koronan jälkeen lähes 30 prosenttia. Sen sijaan poikien merkittävässä ahdistuneisuudessa ei ole tapahtunut kovinkaan paljon muutosta, sillä alle 10 prosenttia pojista raportoi merkittävää ahdistuneisuutta. Olemme tehneet tällaisia poikkileikkaustutkimuksia 30 vuoden ajalta, mutta tällaista muutosta ei ole tapahtunut missään vaiheessa.
Sourander siis ampuu alas sen huolipuheen, jossa toistellaan, että nuoriso on pilalla ja voi jatkuvasti huonommin – paitsi nyt.
– Ennen tätä ei ole ollut olemassa trendiä, jossa nuoret olisivat voineet jatkuvasti huonommin ja huonommin. Nyt ahdistus on noussut huimasti ja se on tosiasia ympäri maailmaa. Suomessa ahdistus on erityisen vahvaa. Kun tällainen muutos tapahtuu 3–4 vuoden aikana, niin voidaan puhua huomattavan suuresta nuorten – ja erityisesti tyttöjen – huonovointisuuden lisääntymisestä. Perimätekijöillä tämä ei voi selittyä millään tavalla, sillä perimä ei muutu muutamassa vuodessa.
Sulkutoimien todelliset maksajat
Kuten monet kollegansa myös Sourander uskoo, että todellisia koronauhreja ovat nuoret.
– Kyllä se aika selvää on, että korona kosketti tiettyä ikäpolvea rajummin kuin muita. Nuoret ovat jääneet ilman arjen tukimuotoja, harrastustoimintaa ja normaaleja kokemuksia, kun ihmissuhteet ovat vaikeutuneet.
Sen sijaa lapsille korona-aika on Souranderin mukaan saattanut olla jopa ihan hyvää aikaa.
– Kun katsotaan koronan pitkäaikaisia vaikutuksia, uskon, että nuoret maksoivat sulkutoimien todellisen hinnan. Nyt, kun tiedetään, että se on todistettavasti vaikuttavat nuoriin ja heidän mielenterveyteensä, yhteiskunnan pitäisi sitoutua maksamaan se takaisin.
Souranderin mukaan nuorten hyvinvointiin liittyvien palveluiden leikkaaminen tässä vaiheessa tulisi kalliiksi.
– Se ei ole säästämistä. Tämä ei myöskään ole yksilötason ongelma millään muotoa. Isolla osalla nuoria on huomattavaa kuormitusta, ja se vaikuttaa heidän toimintakykyynsä. Asiaan pitäisi reagoida ketterästi.
Tutkimuksessa esiin nousseet huolet sodan uhasta muuttuivat valitettavan ajankohtaisiksi tutkimuksen ollessa käynnissä: koronapandemian laannuttua vuonna 2022 alkoi Ukrainan sota, joka jatkuu edelleen.
Jos sodan uhka huoletti nuoria ennen Ukrainan sotaa, se tuskin on lientynyt nyt, kun maasota on käynnissä.
– Kun haimme tutkimusrahoitusta, emme tajunneet, miten ajankohtaista hanketta teemme. Viime vuosina on puhuttu paljon tiedolla johtamisesta. Näen, että tällä tutkimuksella on mahdollisuus tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää käytännön tutkimustietoa, jolla on vahva käyttöarvo yhteiskuntasuunnittelussa.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa. Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta André Souranderin tutkimusta liittyen lasten ja nuorten mielenterveyteen kriisiaikana.
Teksti: Laura Koljonen