Maailmanlaajuinen koronapandemia ja sen aiheuttamat rajoitustoimet ovat olleet julkisessa keskustelussa yhtä isossa roolissa kuin itse virukselta suojautuminen.
Helmikuun alussa Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa kiinnitettiin muun muassa huomiota toisen asteen koulutuksen kuukausia jatkuneeseen etäopiskeluun ja sen riskeihin.
Mielipidekirjoituksen oli allekirjoittanut joukko lääkäreitä ja professoreita. Yksi allekirjoittaneista oli Kummien hallituksen jäsen, professori Kaija-Leena Kolho.
Kirjoituksessa muistutettiin, että ”tavoitteena on torjua mahdollisia uhkia mutta samalla hyväksytään kaikessa hiljaisuudessa ne etäopetuksen jatkamiseen liittyvät riskit, jotka on jo laajasti tunnistettu. Suurimpia kärsijöitä ovat lapset ja nuoret”.
Myös HUSin lastenpsykiatrian linjajohtaja, ylilääkäri Leena Repokari on huolissaan – etenkin, kun epidemiatilanne näyttää edelleen heikentyvän ja rajoitustoimia ollaan jälleen kiristämässä.
Repokarin mukaan koulujen etäopetukseen siirtymisellä on iso vaikutus lasten ja nuorten elämään, sillä heidän kehityksensä edellyttää jatkuvaa uuden oppimista, sosiaalisia suhteita ja myös perheen ulkopuolisia aikuiskontakteja.
– Koronaan liittyvien varotoimien aiheuttamista välittömistä vaikutuksista on puhuttu melko paljon. Sen sijaan huomattavasti vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne vaikutukset, jotka ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Pitkittyneillä koronarajoitustoimilla voi olla todella kauaskantoisia seurauksia lasten ja nuorten kehitykseen, Repokari sanoo.
Koulun merkitys on lapselle keskeinen
Leena Repokari muistuttaa, että lapsella on oikeus käydä koulua, ja koulun merkitys lapsen elämässä on keskeinen. Lapsilla Repokari tarkoittaa kaikkia alle 18-vuotiaita.
– Koulussa opitaan sekä akateemisia taitoja että sosiaalisen elämän sääntöjä. Siellä saa ruokaa ja terveydenhuoltoa sekä mahdollisuuden esimerkiksi koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon kautta tuoda esiin sellaisia vaikeuksia, joista ei ehkä missään muualla voi puhua.
Suurimmalle osalle lapsia ja nuoria etäopetus ja tauko harrastustoiminnassa on ollut vahingollista, koulunkäynti on vaikeutunut ja eristäytyneisyys lisääntynyt.
Pandemia näkyy myös erikoissairaanhoidon puolella. Repokari sanoo, että viime vuoden syys-lokakuussa lastenpsykiatrian lähetteissä oli nähtävissä selvä nousu. Sen lisäksi nuorisopsykiatrian päivystykseen tuli paljon ahdistuneita nuoria.
– Nämä ovat toki epävarmoja signaaleita, eikä niistä voi vetää suoria johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista.
Eristystoimenpiteiden lyhytaikaiset vaikutukset ovat Repokarin mukaan jakautuneet: On pieni joukko lapsia ja nuoria, jotka vaikuttavat hyötyneen etäopetuksesta. Suurimmalle osalle lapsia ja nuoria etäopetus ja tauko harrastustoiminnassa sen sijaan on ollut vahingollista, koulunkäynti on vaikeutunut ja eristäytyneisyys lisääntynyt.
– He, joille etäopetus on sopinut, ovat lapsia ja nuoria, joiden on helpompi opiskella yksin tai pienissä ryhmissä. Tai joille sosiaaliset suhteet ovat haastavia. Mutta se on edellyttänyt sitä, että heillä on kotona sellaiset vanhemmat, joilla on sekä halua että kykyä järjestää arkeen riittävä struktuuri ja tuki. Sen sijaan lapset, jotka elävät turvattomissa oloissa, ovat jääneet vaille koulun tuomaa arjen rakennetta sekä monipuolista ja säännöllistä ateriaa.
Nuorilla jää väliin tärkeä elämänvaihe
Repokarin mukaan eristystoimenpiteiden vaikutus nuoriin on ollut vielä merkittävämpi kuin lapsiin.
Eristäytymisen myötä nuoret eivät tällä hetkellä kohtaa oppilaitoksen aikuisia, joten kukaan ei välttämättä huomaa, miten he voivat.
– Erityisen kohtalokasta se on nuorille, joille koulu on ainoa paikka, jossa on heihin huomiota kiinnittäviä, turvallisia ja ennakoitavia aikuisia. Heidän kohdallaan laiminlyönnit hoivassa ja muiden perustarpeiden tyydyttämisessä jäävät havaitsematta, samoin tipahtaminen sosiaalisista ympyröistä ja koulunkäynnistä. Tällä voi olla dramaattisia vaikutuksia myöhempään elämään, jos esimerkiksi päihteiden käyttö pääsee riistäytymään käsistä tai nuori tipahtaa kokonaan sosiaalisesta verkostosta ja tavanomaisesta elämän rytmistä.
Eikä kyse ole vain edellä mainitun kaltaisista nuorista. Repokari muistuttaa, että nuoruusikään kuuluu vuorokausirytmin venyminen sekä se, että asioiden aikaansaaminen on haastavaa. Samoin ikävaiheeseen kuuluu irtiotto vanhemmista, joten vanhempien mahdollisuudet tukea nuorta ovat heikommat kuin nuoremman lapsen kohdalla.
Eristäytymisen myötä nuoret eivät tällä hetkellä kohtaa oppilaitoksen aikuisia, joten kukaan ei välttämättä huomaa, miten he voivat.
Kyse on myös oikeudenmukaisuuden kokemuksesta.
– Samaan aikaan, kun aikuiset jatkavat elämäänsä suht normaalisti kuntosali- ja ravintolakäynteineen, nuorilta on kielletty suunnilleen kaikki heille tärkeä: joukossa hengaaminen, koulunkäynti ja harrastukset. Aikuiset voivat laittaa normaalin elämänsä tauolle pariksi vuodeksi, eikä siitä ole muuta haittaa kuin turhautuneisuus. Sen sijaan lasten kohdalla kehitysvuodet ovat koko ajan tärkeitä, eikä elämää voi laittaa samalla tavalla tauolle.
Eriarvoistuminen huolestuttaa
Yhteiskunnan eriarvoistuminen on näkynyt jo ennen koronapandemiaa, mutta pandemia on tuonut sen aiempaa terävämmin näkyviin.
Leena Repokaria huolestuttavat ne perheet, joissa on vaikeuksia jo entuudestaan. Koronatoimien pitkittyminen eriarvoistaa yhteiskuntaa entisestään.
– Ne lapset ja nuoret, joilla ei kotona ole ennakoitavaa arkea eikä huolta pitäviä aikuisia, saattavat tipahtaa pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi opinnoista ja tavanomaisesta arjesta.
Repokari toivoo, että lasten ja nuorten hyvinvointi asetettaisiin etusijalle kaikkia koronatoimia suunniteltaessa.
Esimerkkinä Repokari mainitsee toisen asteen opiskelijat.
He tarvitsevat opintoihinsa sekä ikätovereiden muodostamaa ryhmää että struktuuria ja tukea, mutta jäävät nyt vaille näitä kaikkia.
Repokari toivoo, että lasten ja nuorten hyvinvointi asetettaisiin etusijalle kaikkia koronatoimia suunniteltaessa.
– Heidän kohdallaan tulee muistaa kehitykselliset tarpeet ja niiden edellytysten turvaaminen.
Kummit tukee lasten ja nuorten mielenterveystyötä
- Kummit käynnisti viime vuoden lopussa Mielen tila -kampanjan, joka on pandemian myötä ajankohtaisempi kuin koskaan.
- Tiiviissä yhteistyössä HUSin lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian kanssa aloitettu kampanja haluaa kiinnittää huomiota lasten ja nuorten ahdistuneisuushäiriöön. Ahdistuneisuus on yksi lasten ja nuorten yleisimmistä mielenterveyden ongelmista.
- Huomion kiinnittämisen lisäksi ahdistuneisuushäiriöön annetaan konkreettisia keinoja puuttua. Yksi sellainen on näyttöön perustuva Cool Kids -hoito-ohjelma, jonka osaajia on kampanjan myötä koulutettu tällä hetkellä noin 50. Hoito-ohjelma suunnataan erikoissairaanhoidon puolelta perusterveydenhuoltoon, jotta ahdistuneisuushäiriöön päästäisiin pureutumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
- Kyseessä on ensimmäinen näyttöön perustuva menetelmä, jota levitetään valtakunnallisesti.
- Aivan ensimmäiseksi Cool Kids -menetelmä on tarkoitus viedä muiden alueiden erikoissairaanhoidon puolelle, sen jälkeen se halutaan viedä kouluihin ja perheneuvoloihin.
Teksti: Laura Koljonen