Koronaviruspandemia on tehnyt tikulla otettavan nenä-nielu -näytteen tutuksi. Tekniikka ei tietenkään ole uusi, vaan samalla tavalla otetaan myös muita hengitystievirusnäytteitä.
Oulun yliopistollisen sairaalan lasten infektio-osaston ja päivystyksen vastuulääkäri Terhi Tapiainen sanoo, että lastenklinikoilla ja -sairaaloissa kyseinen näytteenotto on arkipäivää.
– Vakavasti sairaana sairaalaan tulevilta lapsilta otetaan nenä-nielu -näyte osana virusten laajempaa diagnostiikkaa. Kyseistä näytettä otetaan myös muista hengitystieviruksista, kuten influenssasta, RS-viruksesta, rinoviruksesta ja muista hengitystietaudinaiheuttajista.
Koronapandemian myötä sairaaloissa on huomattu, miten paljon pieniltä lapsilta ja koululaisilta voidaan joutua ottamaan virusnäytteitä. Testi ei aiheuta kipua, mutta on etenkin pienille lapsille epämiellyttävä.
– Meidän tehtävämme lastenlääkäreinä on miettiä, miten testistä saisi lapsille miellyttävämmän.
Helmikuussa 2022 alkaa tutkimushanke, joka yrittää löytää toisenlaisia tapoja ottaa lapsilta hengitystievirusnäyte.
Lasten infektiolääkäri Terhi Tapiainen, millaista tutkimusta OYSissa tehdään?
”Pandemia-aikana koronavirusnäytteitä on otettu valtava määrä. Jossakin vaiheessa havahduimme täällä infektiotautien osastolla siihen, voisiko koronatestausta tehdä myös muunlaisista näytteistä, kuten sylki- ja kurlausnäytteistä. Nenä-nieluun laitettava tikku saattaa olla lapselle hyvin epämiellyttävä.
Lastensairaaloissa ja lastenklinikoilla tulisi aina miettiä lasten näkökulma: mikä on vähiten kipua ja epämiellyttävyyttä aiheuttava tapa hoitaa kyseinen asia.
”Koronapandemiankin jälkeen meillä on edelleen paljon lapsia, joilla on perussairauksia ja jotka täytyy testata hoidollisista syistä.”
Tutkimus käynnistyy helmikuussa. Tähän asti kaikki hengitystievirukset koronaviruksen lisäksi on testattu nenä-nielu -tikulla, ja testi tehdään yleensä aina, jos lapsi tulee sairaalaan. Tutkimuksessa ovat mukana luvan antaneiden perheiden lapset. Heiltä otetaan nenä-nielu -näytteen lisäksi sylki- ja kurlausnäyte. Näitä kolmea testiä on tarkoitus ottaa rinnakkain tietty ajanjakso. Sen jälkeen tuloksia verrataan keskenään. Jos tulokset ovat vaikkapa kohtalaisen hyviä, eli yhdenmukaisia, tiettyjen potilaiden kohdalla voisimme harkita epämiellyttävän testaustavan korvaamista toisella.
Aiheesta on tehty aiemmin pieniä tutkimuksia, mutta niistä on vaikea tehdä päätelmiä. Koronatestauksessa kurlausta on testattu jonkin verran, mutta ei lapsilla. Sekin on tärkeää tietää, jos sylki- ja kurlaus -testaus ei toimi.”
Miten paljon lapsia on koronapandemian aikana testattu?
”Toisessa koronapandemian aikaisessa tutkimuksessamme keräsimme systemaattisesti tietoa päiväkoti-ikäisiltä lapsilta, jotka osallistuivat infektioiden seurantatutkimukseen. Osa heistä oli käynyt koronavirustestissä vuoden aikana jopa kymmenen kertaa. Määrä kuvastaa hyvin sitä kuormaa, jonka tämä pandemia on aiheuttanut lapsille ja lapsiperheille. Koronapandemiankin jälkeen meillä on edelleen paljon lapsia, joilla on perussairauksia ja jotka täytyy testata hoidollisista syistä. Siksi lastentautien päivystyksissä olisi tärkeää tehdä tätä diagnostiikkaa myös muille hengitystieinfektioille.”
Mitä tutkimukseen osallistuminen vaatii perheiltä?
”Luvan lisäksi hieman aikaa. Perheille annetaan sairaalan päivystyksessä näytteenottovälineet. Ennen kuin lasta aletaan tutkia, siinä on yleensä hetki aikaa sillä välin, kun sairaanhoitaja kirjaa asiat tietokoneelle. Perhe voi ottaa sylki- ja kurlausnäytteen esimerkiksi odotellessaan pääsyä varsinaiseen koronatestiin. Sen jälkeen sairaanhoitaja ottaa nenä-nielu -näytteen ja laittaa ylimääräiset näytteet tutkimuslaitteeseen, joka antaa tunnissa vastauksen kaikkiin hengitystieviruksiin. Sen jälkeen kaikki näytteet laitetaan rinnatusten ja verrataan niitä nenä-nielu -näytteeseen.
Tavoitteena on saada tutkimukseen mukaan useampi sata lasta. Otoskoon on laskettu olevan noin 500 lasta. Sen kokoisesta ryhmästä saisimme ainakin riittävästi yleisimpiä viruksia ja voisimme arvioida, miten testi toimii erilaisella näytemateriaalilla. Lisäksi näytteet pakastetaan perheen luvalla, jotta voimme määrittää niistä muun muassa tarkat virusmäärät.”
Miten kauan tutkimusta on tarkoitus tehdä ja minkä ikäisiä tutkittavat ovat?
”Jos kaikki menee suunnitellusti, tutkimus kestää yhden epidemiologisen vuoden. Siinä ajassa ehdimme saada mahdollisimman laajan kattauksen erilaisia virustyyppejä.
Ihan pienillä lapsilla tutkimusta ei tässä vaiheessa tehdä. Meillä on ideoita, miten pieneltä lapselta voisi kerätä sylkeä, mutta emme mene siihen vaiheeseen ennen kuin tutkimusta on tehty isommilla lapsilla ja katsottu, että se toimii.
Todennäköisesti suurin osa tutkimukseen osallistuvista lapsista on noin 4-vuotiaita ja sitä vanhempia, mutta ei missään nimessä alle 2-vuotiaita.”
Mihin Kummien tukea tarvitaan tässä tutkimuksessa?
”Tutkijoiden rahoitus tulee omista apurahoista. Nenänielu-tikkutesti tehdään veronmaksajien rahoilla, kuten tähänkin asti. Tutkimus- ja arviointivaiheessa meidän on kuitenkin pakko ottaa sylki- ja kurlausnäytteitä rinnatusten, ja tähän osuuteen olemme saaneet rahoituksen Kummeilta.
Kummit lähti mukaan rahoitukseen, sillä tutkimuksemme tähtää lasten parempaan hoitoon ja sairaalakokemuksen parantamiseen. Kummien työ on tärkeää ja on hyvä, että rahoituskentällä on myös itsenäisiä toimijoita. Sairaalassa lisärahoituksen saaminen tällaiseen voisi olla haastavampaa.”
Oulun yliopistollisessa sairaalassa tutkimusta tekevät lastentauteihin erikoistuva väitöskirjatutkija Ville Lindholm, tutkimushoitaja Leena Okkonen sekä infektiolääkärit Minna Honkila ja Niko Paalanne. Yhteistyökumppanina tutkimuksessa on NordLab. Lisäksi mukana on virusten tutkijoita muista yliopistoista, kuten Turusta. Tutkimusryhmää vetää lastentautien professori ja lastentautien infektiolääkäri Terhi Tapiainen.
Tutkimusta tehdään osittain Lastenklinikoiden Kummien tuella.
Teksti: Laura Koljonen