Lastenlääkäri, kliinikko ja avopediatri Elisa Paavilainen tutkii koulupoissaoloja ja sitä, miten niihin olisi mahdollista puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
– Tutkimuksessa pyritään selvittämään koulupoissaoloihin johtaneita syitä ja taustatekijöitä sekä sitä, minkälaisilla tukitoimilla niitä olisi mahdollista ehkäistä. Työskentelen tämänkaltaisten asioiden parissa eli idea ja tarve tutkimukseen on syntynyt perustyön kautta, Paavilainen sanoo.
Koulupoissaolot ovat kasvava ja monia ammattilaisia huolestuttava ilmiö. Suuri määrä koulupoissaoloja on myös yhteydessä syrjäytymiseen.
Paavilaisen ja hänen kollegansa, avopediatri Minna Aaltosen tutkimus linkittyy avopediatriamalliin, jota on kehitetty TYKSissä pidemmän aikaa. Avopediatrian idea on vahvistaa lapsen ja perheen tukea varhaisessa vaiheessa kokoamalla tarvittavat osaajat perheen tueksi ja lopettaa apua tarvitsevien lasten ja nuorten ”luukutus”.
Koulupoissaolot ovat kasvava ja monia ammattilaisia huolestuttava ilmiö. Suuri määrä koulupoissaoloja on myös yhteydessä syrjäytymiseen.
Eli jos lapsi tai nuori valittaa päänsärkyä, vatsakipua, ahdistusta tai keskittymisvaikeuksia, joiden vuoksi ei voi mennä kouluun, ongelmaan tartutaan heti ja moniammatillisesti.
Avopediatri on lastentautien erikoislääkäri, mutta hänen apunaan on useita perustason toimijoita. Mukana moniammatillisessa tiimissä on lapsen ja tämän vanhempien lisäksi opettaja, kouluterveydenhoitaja, kuraattori tai koulupsykologi sekä tietenkin avopediatri.
– Perustasolla on paljon osaamista ja hyviä toimijoita, ja siellä pystytään puuttumaan tämän kaltaisiin asioihin paljon paremmin kuin erikoissairaanhoidon yksiköissä.
Koulupoissaolot ovat ikävä kierre
Kun Paavilaisen ura lastenlääkärinä alkoi vuonna 2014, hänet saatettiin pyytää palaveriin siinä vaiheessa, kun oppilas oli jo pudonnut opetuksesta.
– Huomasin, että tilanteeseen olisi pitänyt puuttua moniammatillisesti paljon aiemmin ja että lapsen käynnit yksi kerrallaan eri toimijoilla vain pitkittivät tilannetta ja turhauttivat perhettä.
Kun koulun omat keinot oli käytetty loppuun, asia oli siirretty lastensuojeluun, josta todettiin, että pitää pyytää lähete erikoissairaanhoitoon.
Aikaa kului, tilanne paheni eikä kukaan tuntunut ottavan tilanteesta kokonaisvastuuta.
Runsaat koulupoissaolot vaikuttavat oppimiseen ja kaverisuhteisiin, jolloin kouluun palaamisen kynnys kasvaa ja lapsi saattaa eristäytyä ikätovereistaan. Siitä tulee ikävä kierre.
Varhaisen puuttumisen mallissa tilanteeseen halutaan puuttua heti, kun ongelmia ilmenee. Kouluissa reagoinnin raja on 50 poissaolotunnin kohdalla. Kun kyseinen raja ylittyy, opettaja on yhteydessä kotiin ja järjestetään herkästi palaveri.
Moniammatillisessa palaverissa ensin kartoitetaan tilanne ja sen pohjalta tehdään suunnitelma.
”Käytännön työssä olemme nähneet varhaisen puuttumisen toimivuuden, ja nyt haluamme siitä näyttöä.”
– Tärkeintä on, että luukulta toiselle hyppyyttäminen poistuu. Tutkijoina meitä kiinnostaa se, millaisia syitä siellä on taustalla ja millaiset varhaisen puuttumisen käytänteet toimivat. Tällä hetkellä tutkittua tietoa koulupoissaolojen todellisista syistä Suomen oloissa ei ole.
Paavilainen sanoo, että varhainen tunnistaminen ja puuttuminen sekä oikea-aikainen reagointi on tärkeää, kun tilanne ei ole vielä jumiutunut.
– Käytännön työssä olemme nähneet varhaisen puuttumisen toimivuuden, ja nyt haluamme siitä näyttöä. Jos koulupoissaolojen taustoja ei ratkota tarpeeksi ajoissa, lapsi ajautuu erikoissairaanhoitoon ja usein turhaan tutkimuskierteeseen.
Syrjäytyminen on yhteiskunnalle kallista
Pitkittyneisiin poissaoloihin puuttuminen on tärkeää monestakin syytä.
Inhimillisistä syistä on tärkeää, että lapsi tai nuori pääsee takaisin kouluun ikätovereidensa pariin. Taloudellisista syistä siksi, että jokainen syrjäytynyt lapsi tai nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.
Paavilainen sanoo, että monenlaista tutkimusta tarvitaan.
– Tämänkaltainen tutkimus ohjaa käyttämään niukkoja resursseja mahdollisimman hyvin. Aina ei tarvitse keksiä uutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten voimme parhaiten hyödyntää jo olemassa olevia rakenteita.
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa. Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Elisa Paavilaisen tutkimusta.
Teksti: Laura Koljonen