Lapsuudessa terveydenhuollossa syntyneillä traumoilla on usein pitkä häntä: tutkimuksista tiedetään, että neljä traumaa viidestä on yhteydessä lapsuuden ikäviin sairaalakokemuksiin. Tällaisten traumojen seurauksena ei välttämättä hakeuduta lääkärin pakeille vielä aikuisenakaan. Yksi ei suostu hammaslääkäriin, vaikka kärsisi kivuista, toinen taas pelkää kuollakseen pistoksia, eikä suostu minkäänlaisiin terveydenhuollon tutkimuksiin.
Suomen yliopistosairaalat lähtevät Lastenklinikoiden Kummien tuella kehittämään lapsilähtöisempää hoitoa, jonka tavoitteena on ehkäistä lapsipotilaiden traumatisoitumista. Traumavapaa lastensairaala -hankkeen (Trauma-free Care) avulla sairaaloihin halutaan rakentaa uusia toimintamalleja, joihin kaikki ammattiryhmät sitoutuvat.
Uudenlaisen toiminnan ytimessä on lapsilähtöinen kohtaaminen. Sen ja erilaisten välineiden avulla medikaalinen trauma on mahdollista ennaltaehkäistä.
Mikä ihmeen medikaalinen trauma?
Yksinkertaistettuna medikaalinen trauma on terveydenhuollossa tapahtuva trauma. Se voi liittyä esimerkiksi pientoimenpiteisiin, verikokeen ottoon, hätätilanteeseen, tehohoitoon tai jotenkin muuten vaikeaan sairaalassa oloon. Medikaalinen trauma voi syntyä, vaikka kaikki terveydenhuollossa pyrkisivät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
– Usein medikaalinen trauma syntyy tilanteissa, joissa potilas kokee tulleensa jotenkin mitätöidyksi – kun häntä ei oteta todesta tai hänen pelkoaan, kipuaan tai ahdistustaan ei huomioida, kuvailee Minna Ståhl.
Ståhl työskentelee HUSin Uuden lastensairaalan Lasten kipukeskuksen osastonylilääkärinä. Yhdessä osastonhoitaja Eeva Heikkilän ja kipuhoitaja Anette Lemströmin kanssa hän on vetämässä Traumavapaa lastensairaala -hanketta HUSin päässä.
HUSista mukaan lähtevät ainakin Uuden lastensairaalan ja Jorvin sairaalan lasten päivystykset, Uuden lastensairaalan laboratorio, kirurgisia potilaita hoitava osasto sekä leikki- ja nuorisotoiminta.
”Usein medikaalinen trauma syntyy tilanteissa, joissa potilas kokee tulleensa jotenkin mitätöidyksi – kun häntä ei oteta todesta tai hänen pelkoaan, kipuaan tai ahdistustaan ei huomioida.”
– Tavoittelemme sitä, että kaikkien lapsipotilaita hoitavien toimintakulttuurin ytimessä olisi ensisijaisesti huomioida lapsi, hänen tilanteensa ja toiveensa. Ammattilaisen kiire ei saisi ajaa lapsilähtöisyyden ohi. Poikkeuksena on hätätilanne, jossa tärkeintä on tietenkin varmistaa lapsen henki.
Myös KYSissä hanke on herättänyt innostusta.
Sairaanhoitaja ja kliinisesti erikoistunut hoitaja Veera Eskelinen työskentelee Ståhlin tavoin lasten kivun parissa lasten ja nuorten kipu- ja toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla.
– Viime syksynä kuulin aiheesta lasten pitkittyneen kivun koulutuspäivillä, eikä hankkeen tavoitteen kanssa voinut olla eri mieltä. Koulutuspäivien jälkeen aloin puhua asiasta täällä KYSissä, ja ylilääkärit näyttivät vihreää valoa.
KYSissä hankkeeseen on saatu irrotettua kaksi työntekijää yhdeksi päiväksi viikossa. Eskelisen mukaan säädettävää ja koordinoitavaa riittää, sillä KYSissä lapsia hoidetaan 11 eri yksikössä ja ensin pitäisi kartoittaa nykytilanne.
– Haluamme ensin selvittää, mitä hyviä ja olemassa olevia käytäntöjä meillä on ja mitä pitäisi kehittää. Tiedän, että paljon on hyvää, samoin paljon on kehitettävää. Yhteneväisyyttä tarvitaan siitäkin syystä, että KYSissä osa lapsipotilaista hoidetaan aikuisten toimipisteissä. Näin tapahtuu esimerkiksi joidenkin erikoisalojen poliklinikoilla, päivystyksessä ja yli 1-vuotiaiden lasten tehovalvonnassa.
Aikaa ja välineitä huomion kiinnittämiseksi toisaalle
Mitä lapsilähtöinen kohtaaminen sitten tarkoittaa?
– Ihan vaikka sitä, että kaikilta lapsilta kysyttäisiin hyvissä ajoin, haluaako hän esimerkiksi puudutesalvaa ennen verikokeen ottoa. Tai jos lasta selvästi jännittää ja pelottaa, tarjolla olisi erilaisia vaihtoehtoja kiinnittää huomio johonkin muualle, Minna Ståhl sanoo.
HUSissa on jo käytössä Lapsen näytteenoton toivomuskortti, johon potilas yhdessä perheensä kanssa voi kirjata etukäteen toiveita liittyen laboratorionäytteenottoon.
– Näin lapsi saa ilmaista tunteensa ja toiveensa ennen toimenpidettä, eikä verikoeneulaa vain tuikata.
Yleensä syynä lapsen riittämättömään kohtaamiseen on Ståhlin mukaan kiire ja aikataulun ennakoimattomuus. Erilaisten tilannetta helpottavien välineiden tulisi myös olla helposti käytettäviä ja aina saatavilla.
Yleensä syynä lapsen riittämättömään kohtaamiseen on Ståhlin mukaan kiire ja aikataulun ennakoimattomuus.
Myös KYSissä on käytössä keinoja, joiden avulla lasten huomio voidaan hetkeksi kiinnittää muualle. Tällaiset lääkkeettömät keinot ovat näyttöön perustuvia sekä lasten että aikuisten kivunhoidossa.
– KYSissä käytössä on ainakin leikin avulla tapahtuvaa ohjaamista, videoita, stressileluja, musiikkia, makuaistiärsykkeitä, ohjattuja mielikuvaharjoitteita ja sairaalaklovnit ja kohta myös virtuaalilasit, Eskelinen luettelee.
Hän muistuttaa, että myös vanhemman kiireetön ohjaaminen ja tukeminen toimenpiteessä luo turvallisen tunnelman. Sen jälkeen käydään läpi, miten vanhempi ja lapsi toimenpiteen kokivat.
– Lisäksi psykologi Krista Koivula on tehnyt koko henkilökunnalle suunnatun verkkokurssin, joka vahvistaa resilienssiä ja traumatietoisuutta.
Traumavapaa lastensairaala -hanke pyrkii vaikuttavampaan hoitoon
HUSin Minna Ståhlista yhteiskunnallinen aika on hankkeelle otollinen.
– Toivottavasti myös terveydenhuolto on tähän valmis. Tilausta ja tarvetta ainakin on. Lasten kipukeskuksessa tapaamme usein lapsia ja perheitä, jotka kokevat, ettei lapsen kipua ole otettu todesta. Lisäksi musiikkiterapeuttimme työskentelevät potilaiden kanssa, joille on syntynyt todella vaikea pistospelko.
”Monesti ajatellaan, että lapsilähtöinen hoito vie paljon aikaa, mutta todellisuudessa jatkohoito on paljon helpompaa, mikä säästää aikaa.”
Ståhlille Traumavapaa lastensairaala -hanke tarkoittaa sujuvampaa ja vaikuttavampaa hoitoa kaikin puolin: kun lapsipotilaan mahdolliset pelot ja toiveet otetaan huomioon heti alussa, jatkohoito on yleensä sujuvaa, kun lapsi on yhteistyökykyinen ja luottavainen. Lapsena syntynyt luottamus kantaa myös aikuisuuteen.
KYSin Veera Eskelinen on samoilla linjoilla.
– Monesti ajatellaan, että lapsilähtöinen hoito vie paljon aikaa, mutta todellisuudessa jatkohoito on paljon helpompaa, mikä säästää aikaa. Säästöä tulee myös siitä, ettei medikaalisesta traumasta kärsiviä lapsia tarvitse myöhemmin hoitaa psykiatrian puolella. Jos oireet tai kipu pitkittyvät ja lapsi kasvaa aikuiseksi kipukroonikoksi, seuraukset ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti erittäin kuormittavia.
Lastenklinikoiden Kummit rahoittaa Traumavapaa lastensairaala -hankkeen koulutusta yliopistosairaaloissa. Hankkeen kouluttajina toimivat alan huippuasiantuntijat pediatri, tehohoitolääkäri ja toimenpidesedaation professori Piet Leroy Maastrichtin yliopistosta Hollannista sekä akuuttipediatri ja dosentti Baruch Krauss Bostonin lastensairaalasta ja Harvardin yliopistosta.
Teksti: Laura Koljonen
MITÄ? Traumavapaa lastensairaala -hankkeen ytimessä on lapsilähtöisyys
- Lastenklinikoiden Kummit lähtee tukemaan yliopistosairaaloissa Traumavapaa lastensairaala -hanketta. Hankkeen tavoitteena on ennaltaehkäistä muun muassa medikaalista traumaa.
- Medikaalinen trauma voi syntyä pientoimenpiteen yhteydessä tai vaikka verikokeen otossa. Se voi myös liittyä hätätilanteeseen, tehohoitoon tai muuhun vaikeaan sairaalassa oloon. Medikaalinen trauma jatkuu usein aikuisuuteen.
- Uudenlaisen toiminnan ytimessä on lapsilähtöinen kohtaaminen, johon sitoutuvat kaikki ammattiryhmät.
- Lapsilähtöinen kohtaaminen vaatii ammattilaisilta aikaa ja erilaisia välineitä, mutta sen seurauksena jatkohoito on yleensä helpompaa, kun lapsi on luottavainen ja yhteistyökykyinen.