Olen ollut mukana Kummien toiminnassa…. vuodesta 2018. Taustalla on se, että halusin lahjoittaa teokseni Ihmettä kaikki (Otava, 2018) tekijänpalkkiot HUSin Uuden lastensairaalan teho-osastolle. Minulle ja vaimolleni syntyi kaksoset kolme kuukautta ennen laskettua aikaa, ja he viettivät ensimmäiset elinkuukautensa sairaalahoidossa, ja niistä viisi viikkoa keskosten teho-osastolla. Lahjoittaminen tapahtui järkevimmin Kummien kautta, ja olen ollut mukana toiminnassa siitä asti.
Erityisen tärkeä osa-alue Kummien toiminnassa on… vaikea valita, sillä kaikki tukiohjelmat liittyvät toisiinsa ja kaikki on arvokasta. Mutta jos pitää valita yksi, niin valitsen laitelahjoitukset – ihan vain omiin kokemuksiini perustuen. Pienten lasten tehohoito on Suomessa todella laadukasta, mutta se on laiteintensiivistä ja kallista.
Mieleenpainuvin muistoni on…. Ei ole tullut niinkään Kummien kautta, mutta liittyy vahvasti aiheeseen. Osallistuin vastasyntyneiden teho-osaston isäiltaan, johon menin kokemusasiantuntijana. Paikalla oli siis isiä, joilla oli sama tilanne omassa perheessä, kuin mikä meidän perheessä oli ollut. Kerroin omista kokemuksistani ja kuuntelin toisten kokemuksia. Tilaisuus oli todella mieleenpainuva.
Lastenklinikoiden Kummina haluan vaikuttaa / tukea / auttaa… Haluan ylipäätään tukea lasten näkyvyyttä ja hyvinvointia tässä yhteiskunnassa. Kummien toiminta liittyy tietenkin siihen, kun perheessä on huolia, mutta mielestäni lapset jäävät yhteiskunnassa yleisestikin liian vähälle huomiolle. Haluan nostaa ja tukea lapsia.
Minut maadoittaa / pitää hyvinvoivana arjessa…. ehkä ei niin yllättävästi: lasten seura. Meillä on iso perhe. Vanhin on 17-vuotias, keskimmäinen 11-vuotias ja kaksoset ovat 5-vuotiaita. Sanoisin, että elämä on intensiivistä, eikä suju ilman hermojen menettämistä, mutta samalla se on iso vastapaino sille, mitä teen työkseni. Ja toki saan arkielämästäni myös ideoita ja ajatuksia, joista kirjoittaa.
Teksti: Laura Koljonen