Lasten astman tutkimus läpimurron äärellä – Riskilasten varhainen tunnistaminen ja tehokas hoito ovat keskeistä astman kehityksen estämisessä

Tuomas Jartti tutkii lasten astmaa ja allergioita. Hänen vetämänsä kansainvälinen tutkimus pyrkii selvittämään, voiko astman kehityksen estää lapsilla, joilla on suuri riski sairastua siihen. Se toisi miljardisäästöt lasten terveydenhuoltoon koko EU-alueella.

Tuomas Jartti toimii myös Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen ja Suomen Lastenlääkäreiden Allergologiayhdistyksen puheenjohtajana. (Kuva: Laura Koljonen)

Astma on lasten tavallisin pitkäaikaissairaus, jota sairastaa 3–6 prosenttia lapsista. Lisäksi samankokoisella lapsijoukolla on astmankaltaisia oireita.

Astman puhkeamiseen ei ole mitään tiettyä ikää, vaan se kehittyy läpi lapsuuden. Duodecimin Terveyskirjasto määrittelee sen ”keuhkoputkien limakalvojen tulehdukselliseksi sairaudeksi, johon liittyy keuhkoputkien supistelutaipumus”. Käytännössä astmaattista kohtausta voisi kuvailla vinkuvaksi uloshengitykseksi.

Tuomas Jartti tutkii astmaa. Jartti on Oulun yliopistollisen sairaalan lastentautiopin professori ja toimii myös Turun yliopistollisessa sairaalassa kliinisenä tutkijana.

Jartti vetää INSTAR-tutkimusta, joka pyrkii selvittämään astman sekundaaripreventiota. Suomeksi: tutkimuksessa keskitytään astman kehityksen estämiseen korkean riskin lapsilla. 

– Tutkimme siis sitä tilannetta, kun lapselle tulee astman ensioireet eli ensimmäinen uloshengitysvaikeuskohtaus, Jartti sanoo. 

Tämänkaltaisen kohtauksen aiheuttaa useimmille pikkulasten vanhemmille tuttu flunssavirus: rinovirus. Se aiheuttaa ylempien hengitysteiden infektion ja oireilee tyypillisesti nuhana ja kurkkukipuna. Mutta jos tämä harmiton flunssavirus pystyy jatkamaan matkaansa alahengitysteihin ja aiheuttamaan hengitysvaikeuskohtauksen, tällaiset lapset ovat korkeassa riskissä kehittää astman.

Rinoviruksen laukaisema vaikea kohtaus on monissa tutkimuksissa todettu erittäin hyväksi ja varhaiseksi markkeriksi löytää tulevat astmaatikot.

Vaikeassa rinovirusinfektiossa lapsen hengitys on vaikeaa, ja hän päätyy todennäköisesti sairaalan päivystykseen.

– Se kertoo siitä, että jotain on pielessä viruksen torjunnassa ja/tai hengitysteissä on jo alkava tulehdus, jonka virus löytää, ja se toimii hyvänä kasvualustana viruksen lisääntymiselle.

Rinoviruksen laukaisema vaikea kohtaus on monissa tutkimuksissa todettu erittäin hyväksi ja varhaiseksi markkeriksi löytää tulevat astmaatikot.

– Neljä viidestä on sellaisia tapauksia, että näillä lapsilla on tulevan kahden vuoden aikana lääkitystä vaativa astma, ellei mitään tehdä. Siksi lääkärin on tärkeää tunnistaa nämä riskilapset isosta ensimmäisiä kertoja vinkuvien lasten populaatiosta. Pitää myös selvittää onko vanhemmilla astmaa tai allergioita.

Jartti kertoo, että tutkijana hänen ideansa on kohdistaa ensimmäiseen riskilasten kohtaukseen perinteinen akuutin astmakohtauksen hoito eli systeeminen kortisonitablettikuuri.

– Ensimmäistä kohtausta ei yleensä hoideta kortisonilla. Tutkimuksissamme on kuitenkin tullut ilmi, että tulevat astmaatikot hyötyvät hyvin paljon tällaisesta varhaisesta kolmen päivän kortisonitablettikuurista. Heidän oireensa lyhenevät, ja keskipitkällä aikavälillä tauti uusiutuu harvemmin. Lisäksi jatkuvaa lääkehoitoa vaativan astman kehittyminen vähenee yli 30 prosenttia tulevan 4–7 vuoden aikana. Se on ihan hämmästyttävä löydös!

Ensin siis pystytään löytämään varhainen tulehdus, ja sitten se sammutetaan tehokkaalla lääkkeellä. Vaikutus kestää tutkimusten mukaan osalla 2-vuotiaita lapsia jopa kouluikään asti. Sillä on suuria taloudellisia vaikutuksia lasten terveydenhuollolle.

– Jos lasten astma vähenee tässä maassa noin 30 prosenttia, säästöt ovat huimat – jo 10 prosentin väheneminen tuo yli 100 miljoonan vuotuiset säästöt. Sen lisäksi potilaiden ja perheiden tautitaakka vähenee, Jartti sanoo.

Astma on selkeä tauti, jota voidaan tutkia

Tuomas Jartti aloitti lääketieteen opintonsa Turussa vuonna 1991. Hän muistaa, että tutkimuksen tärkeys tuli esiin heti lääketieteellisen alussa. 

– Meidän kurssi oli ensimmäinen, jolle perustettiin tutkijalinja, sillä koulussa haluttiin ihan strategisesti löytää potentiaalisia tutkijoita. Mielestäni se oli fiksu ajatus, sillä kun lääketieteen opiskelijana liikkuu sairaalassa, on lähellä ohjaajaa ja pääsee heti alkuun.

Tutkijana työskentely ei ollut Jartille mikään lapsuuden haave. Ensin hän ei edes lämmennyt tutkimukselle, eikä itse asiassa ollut pohtinut koko asiaa ennen kuin haki lääketieteelliseen. Ryhmäpaine laittoi suunnitelmat uusiksi. Jartti huomasi, että kaikki kaverit menivät tutkijalinjalle, joten hänkin päätti aloittaa tutkimustyön varhain.

– Aloitin kolmannen opiskeluvuoden alussa tutkimaan verenkierron autonomista sääntelyä kliinisen fysiologian ja kliinisen farmakologian yksiköissä. Se nivoutui lasten astmaan ja lasten astmalääkkeisiin. Innostuin nopeasti. 

Ensimmäiset astmatutkimuksensa Jartti aloitti vuonna 1993. Väitöskirjansa Jartti teki avaavien astmalääkkeiden vaikutuksesta verenkierron autonomiseen säätelyyn.

Jartin myöhemmäksi tutkimuskohteeksi valikoitui lasten astma ja allergiat.

– Perustutkimuksen jälkeen minun piti valita verenkierto tai keuhkot, ja valitsin keuhkot. Lasten astma ja allergiat kiinnostivat minua jo varhain, sillä astma on merkittävä kliininen ongelma eli hyvin tavallinen tauti lapsilla. Keinot, joilla voidaan estää astman kehitystä, ovat sovellettavissa myös monien muiden allergisten sairauksien estämiseen.

”Keinot, joilla voidaan estää astman kehitystä, ovat sovellettavissa myös monien muiden allergisten sairauksien estämiseen.”

Myös eräs tekninen asia vaikutti asiaan: keskisuuressa yliopistosairaalassa on sen verran potilaita, että tautia on mahdollista tutkia.

– Astma on myös selkeä tauti, jota voidaan tutkia. Pikkuvinkujia on sairaaloissa paljon ja heillä oli hyvin vähän päällekkäisiä ongelmia, joten tutkimuksessa pääsi hyvin eteenpäin. Lisäksi tutkimuslöydökset ovat hyvin yleistettävissä.

Vuonna 2000 Jartti perusti VINKU-tutkimusryhmän, joka etsii tehokkaita tapoja ehkäistä astmaa. Alussa ryhmän ohjaajana toimi professori Olli Ruuskanen.

– Nykyään VINKU-tutkimusryhmä on kasvanut kymmenen väitöskirjatutkijan ryhmäksi.

Ryhmä on tehnyt VINKU ja VINKU2 -tutkimukset, joissa molemmissa kävi ilmi, että kun rinovirusvinkujat saivat lyhyen kortisonitablettikuurin, kyseisillä lapsilla oli 30 prosenttia vähemmän astmaa kouluikään mennessä.

Nyt meneillään olevassa tutkimuksessa tulokset pyritään toistamaan isommalla tutkimusmassalla ja saamaan muutos kansainvälisiin hoitosuosituksiin. 

Kaupungistuminen ja korkea hygieniataso liittyvät astmaan

Astma ja allergiset sairaudet ovat kehittyneiden maiden vitsaus. 

Maille on ominaista muun muassa korkea hygieniataso, kehittyneiden rokotteiden saatavuus sekä paljon käytetyt antibioottihoidot. 

– Allergiset sairaudet kytkeytyvät näihin tekijöihin ja mahdollisesti luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, ja ovat yleisempiä kehittyneissä kuin ei-kehittyneissä maissa.

Tilastollisesti lasten astma oli Suomessa noususuhdanteinen aina 2000-luvun taitteeseen. Sen jälkeen käyrä on tasaantunut. Sama trendi näkyy Jartin mukaan myös muissa länsimaissa. Sen sijaan kehittyvissä maissa astmaa on koko ajan enemmän, sillä maiden elintasokin on nousussa – eli länsimaistumassa.

– Astmassa ongelmana on tulehdus. Se on hengitysteiden pitkäaikainen tulehdustauti, joka lapsilla on pääasiassa allerginen. Tulehduksen aiheuttaa immuunijärjestelmän epätasapaino, johon puolestaan vaikuttaa perimä ja ympäristö. Ympäristön mikrobisto ja biodiversiteetti heijastuu elimistön omaan mikrobistoon ja siihen, miten tämä mikrobisto kytkeytyy geenien säätelyyn.

Selkeä yhteinen tekijä ei-tarttuvien tautien yleistymisessä on Jartin mukaan kaupungistuminen, elintapojen muutos ja korkea hygieniataso viimeisen 50 vuoden aikana.

Onnekas siivouspäivä TYKSissä

Se, mitä astmasta nykyään tiedetään, on muuttunut tutkimuksen myötä melkoisesti. 

Vuonna 1997 lääkäriksi valmistuneelle Jartille opetettiin lääketieteellisessä, että vain noin kolmannes astmoista kytkeytyy virusinfektioihin. 

– Nyt tiedetään, että pienten lasten vinkutaudit ovat lähes 100-prosenttisesti virusten laukaisemia. Siihen vaikutti se, että löydettiin rinoviruksen aiheuttama tauti.

– Jos harmiton flunssavirus aiheuttaa vaikean taudin, jotain on pielessä. Rinovirus löytää varhaisen hengitystietulehduksen ja siten myös riskilapset. Se vaikutti olevan aina se rinovirus, ei mikään muu virus. Rinovirus ei itsessään aiheuta pitkäaikaista tulehdusta ja siten astmaa, mutta se löytää varhaisen tulehduksen ja laukaisee hengitysvaikeuskohtauksen.

Jos Suomessa säästetään astman suorissa ja epäsuorissa kuluissa sata miljoonaa euroa vuodessa, EU-tasolla summa tarkoittaa vuodessa reilusti yli miljardin euron säästöä terveydenhuollossa.

Rinoviruksen ja astman yhteys löytyi sattumalta.

– Turussa siivottiin sairaalan pakastinta, ja löydettiin pakastettuja näytteitä. Kyseltiin kenen ne ovat, ja selvisi, että Kuopiossa professorina työskentelevän Matti Korpin. Matilta kysyttiin, mitä näille tehdään, ja hän vastasi, että tutkitaan niistä vaikka hengitystievirukset. Tutkimuspaneelin osana oli myös rinovirus, ja valistunut arvaus oli, että sieltä saattaisi jotain löytyä. Pitkäaikaisseuranta oli jo valmiina.

Vuonna 2003 varmistui, että lapsen varhainen vinkukohtaus on merkki tulevasta astmasta. Löydöksen saivat nimiinsä Anne Kotaniemi-Syrjänen ja Matti Korppi.

Jartin ensimmäisen VINKU-tutkimuksen tutkimusryhmä oli samoilla jäljillä: pian Kotaniemi-Syrjäsen ja Korpin tutkimuksen jälkeen he löysivät omasta tutkimuksesta vastaavia tuloksia kahden ison kansainvälisen ryhmän ohella.

– Niinhän se usein tutkimusmaailmassa on, että samaa asiaa tutkitaan eri paikoissa, joten kyllä se totuus usein tulee ilmi.

Onko tulevaisuudessa mahdollista ehkäistä astmaa?

Tuomas Jartin vetämä INSTAR-tutkimus tehdään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, ja sen spesifisyyden huomioiden aineisto on iso: tavoitteena on kerätä 280 alle 2-vuotiasta ensimmäistä kertaa vinkuvaa rinoviruspositiivista lasta.

Koronapandemia laittoi kapuloita rattaisiin, mutta tällä hetkellä koossa on 70 lasta.

Tutkimukseen osallistuvat kerätään kahdeksasta pohjoismaisesta sairaalasta.

– Pyrimme vahvistamaan aikaisemmat löydökset isolla otoskoolla. Jos ne voidaan vahvistaa, toivomme saavamme muutosta myös kansainvälisiin hoitosuosituksiin ja siten merkittävää kliinistä hyötyä.

Myös rahallinen säästö on melkoinen.

Jartti sanoo, että jos Suomessa säästetään astman suorissa ja epäsuorissa kuluissa sata miljoonaa euroa vuodessa, EU-tasolla summa tarkoittaa vuodessa reilusti yli miljardin euron säästöä terveydenhuollossa.

– Säästö tulee siitä, kun löydämme oikeat lapset varhain ja tarjoamme heille tehokkaan, turvallisen ja hyvin edullisen hoidon.

Jartti on selvästi innoissaan tutkimuksesta – eikä ihme.

– Jos voimme vahvistaa kaksi aiempaa samankaltaista löydöstä, se on iso asia. Silloin olemme ensimmäinen työryhmä, joka voi vaikuttaa astman luonnolliseen kulkuun sekundaaripreventiona.

Sen jälkeen tulevaisuudessa odottaisi primääriprevention tutkiminen, eli astman mahdollinen ehkäisy.

– Se on toki paljon vaikeampaa, sillä se liittyy elinympäristöömme ja elintapoihimme. 

Lähes normaalia elämää astman kanssa

Tuomas Jartti sanoo, että tutkija menee aina kohti tuntematonta. Tieteen luonteeseen kuuluu se, että se korjaa itse itseään.

– Nautin tutkijana siitä, että työnkuva on mielenkiintoinen ja vaihteleva. Sen avulla säilyy kiinnostus. Tutkijana olen koko ajan pikkasen epämukavuusalueellani. Tässä työssä joutuu miettimään, ratkaisemaan ja rajaamaan. Pidän myös työskentelystä tutkijakollegojen kanssa. 

Jartti kannattaa isoja monikeskustutkimuksia. Suurin osa tutkimuksista on tällä hetkellä yhden yliopiston tutkimuksia. 

– Isot tutkimukset ovat kuitenkin yleistymässä, jotta vastauksia löydetään koko ajan tehokkaammin. Se on mielestäni hyvä trendi. Jossain määrin pitäisi vaalia jotakin tiettyä tasoa, etteivät ihmiset tee liian pieniä hankkeita, vaan yhdistäisivät voimansa. Pienissä erissä joutuu koko ajan toistamaan ja vahvistamaan, ja kehitys kulkee hitaampaa eteenpäin. Kotimaisen ja kansainvälisen yhteistyön tekeminen on hyvin keskeistä. 

Jartti muistuttaa, että tutkimus on ainoa keino viedä lääketiedettä eteenpäin. Vain sen avulla löydetään parannuskeinoja ja kehitetään hoitoja.

– Lisäksi opitaan ymmärtämään sairauksien mekanismeja ja saadaan parempia ja turvallisempia hoitoja. 

Tutkimuksen ansiosta esimerkiksi astma ei ole enää vakava tauti – ei ole ollut koko Jartin tutkija-aikana. 

– Olen kuullut paljon tarinoita siitä, että 1970-luvulla teho-osastot olivat täynnä astmaatikkoja. Nykyään vaikea astma on harvinainen. Astmaa sairastava voi aivan hyvin mennä esimerkiksi armeijaan ja valita suht vapaasti, missä ammatissa työskentelee. Joskin allergiat pitää huomioida, sillä astma ja allergiat kulkevat yleensä käsi kädessä.

Jartti kuitenkin muistuttaa, että aktiivinen astma on jatkuvaa lääkehoitoa ja seurantaa vaativa sairaus. Hyvä astman hallinta on edellytys sille, ettei vaikeita kohtauksia tule.

– Että sillä tavalla se kyllä rasittaa lasta ja perheitä. Jos halutaan löytää astman sairastamisen riskiryhmässä olevat lapset ja tarjota heille tehokasta hoitoa, huomio pitää keskittää ensimmäiseen kohtaukseen. 

Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa.

Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Tuomas Jartin tutkimusta liittyen astman kehityksen estämiseen korkean riskin lapsilla. Voit lukea lisää aiheesta Kummit-lehdestä.

Teksti: Laura Koljonen

Tule mukaan lahjoittajaksi

Lähde mukaan pienten potilaiden tukijoukkoihin lahjoittamalla.

Jaa tämä sivu somessa

Tärkeän asian välittäminen eteenpäin on aina hyvä ajatus. Tästä voit sen tehdä! ♥