Valtteri lahjoitti veljelleen Kasperille kantasoluja – ”Totta kai suostuin, sillä halusin auttaa Kasperia”

Suomessa tehdään vuosittain 130–140 kantasolusiirtoa. Niistä noin 20 tehdään lapsille. Yksi uusia kantasoluja saanut on TYKSin lastenklinikalla hoidettu Kasperi, joka sairastui 6-vuotiaana korkean riskin leukemiaan.

Veljekset Kasperi (vas.) ja Valtteri ovat iloisia, kun Kasperi on päässyt sairaalasta kotiin. (Kuva: Laura Koljonen)

Tässä kotitaloudessa on selvästi ollut lastenhuoneiden siivouspäivä! Tavarat ovat ojennuksessa, sängyt pedattuina ja pehmolelut aseteltuina. Myöskään pelikoneiden ympärillä ei loju ylimääräisiä tavaroita, eikä pelituoli palvele samanaikaisesti vaatenaulakkona ja pyyhetelineenä.

Lastenhuoneiden asukkaat, 11-vuotias Valtteri ja 9-vuotias Kasperi, esittelevät huoneitaan. 

– Meillä on aika lailla samanlaiset pelikoneet ja -tuolit paitsi, että minulla on kannettava ja Valtterilla pöytäkone. Ajattelin, että kannettavan voi ottaa mukaan mökille, Kasperi kertoo.

Kasperi on alakoulun kolmannella luokalla ja isoveli Valtteri viidennellä.

Suosikkiaineita ovat liikunta ja englanti. Epäsuosiossa ovat vasta kolmelta iltapäivällä loppuvat koulupäivät ja liian iso kasa kotitehtäviä.

– Jos Kasperi ei osaa tehdä läksyjään, autan. Minähän olen jo opiskellut ne asiat, Valtteri sanoo.

Tällä hetkellä nelihenkisen perheen elämä on suht normaaleissa uomissaan, mutta muutama vuosi takaperin tilanne oli toinen.

Kasperi sairastui vuoden 2019 keväällä korkean riskin leukemiaan. Hän oli tuolloin 6-vuotias esikoululainen. Diagnoosin varmistuttua sytostaattihoidot alkoivat heti, ja Kasperi joutui viettämään pitkiä aikoja sairaalassa.

TYKSin lastenklinikalla hoidetun Kasperin sairaus on ollut raju, mutta vuoden 2019 lopussa tapahtui käänne: hän sai kantasolusiirron. Sen myötä hän alkoi toipua.

Kantasolut Kasperille lahjoitti isoveli Valtteri.

Kun angiina ei parantunutkaan

Kasperin sairastama akuutti lymfaattinen leukemia tunnetaan myös lyhenteenä Ph-positiivinen ALL.

Se on todella harvinainen sairaus, joka osuu vuosittain muutaman suomalaislapsen kohdalle.

Kasperin oireet alkoivat vuoden 2019 toukokuussa.

Kasperin ja Valtterin äiti Kaisu-Leena kertoo, että viikko ennen esikoulun loppua, Kasperi oli kutsuttu kaverisynttäreille, mutta saman päivän aamuna hänelle nousi korkea kuume.

– Kasperi oksenteli melkein koko lauantain ja oli todella kipeä, Kaisu-Leena muistelee.

Iltaa kohden Kasperi alkoi piristyä, mutta sunnuntaina olo oli jo sellainen, että hänet oli pakko viedä Porin Satasairaalan päivystykseen.

Pikatestissä mitattiin tulehdusarvot ja leukosyytit eli valkosolut. Testi otettiin muutamaan otteeseen, mutta laite ei näyttänyt tulosta. Sen arveltiin olevan rikki. 

– Myöhemmin selvisi, että testilaite näytti vain kirjainta, koska Kasperin leukosyyttiarvo oli niin korkea, Kaisu-Leena sanoo.

”Eniten olin hämmentynyt ja lähinnä mietin, voiko tämä olla totta.”

Sairaalassa selvisi, että Kasperilla oli myös streptokokki-infektio, ja hänet otettiin sisään sairaalan osastolle.

Kun korkea leukosyyttiarvo lopulta samana iltana selvisi, sairaanhoitajana työskennellyt Kaisu-Leena alkoi arvella, mikä on diagnoosi.

– Seuraavana päivänä lääkäri kertoikin Kaisu-Leenalle ja Juha-isälle, että Kasperilla on syytä epäillä verisyöpää.

Kasperi päätettiin siirtää saman tien lähimpään yliopistosairaalaan, TYKSiin.

Kaisu-Leena soitti tilanteesta omalle äidilleen ja lähti ambulanssilla Kasperin mukaan. Valtteri oli koulussa, ja Juha jäi odottamaan, että tämä tulisi kotiin. Sen jälkeen hän ajoi Valtterin kanssa TYKSiin.

Valtteri muistelee, miten hän tuli koulusta kotiin ja isä kertoi, että Kasperi on vakavasti sairas.

– Olin kuullut syövästä ja tiesin, että se on vakava sairaus. Mutta eniten olin hämmentynyt ja lähinnä mietin, voiko tämä olla totta, Valtteri sanoo.

Kaisu-Leena kertoo pohtineensa jälkikäteen paljon Kasperin sairaustumiskevättä.

– Pohdin, mistä oireet itse asiassa alkoivat. Kasperi oli sairastanut streptokokin ja angiinan aiemmin keväällä ja saanut siihen antibioottikuurin, mutta hän ei oikein koskaan parantunut. Kasperi oli angiinan jälkeen pitkään heikko, ja saattoi väsyä yhtäkkiä esimerkiksi kesken pyörälenkin.

Sytostaatit eivät tehoa toivotusti

Kun tarkka diagnoosi – korkean riskin leukemia – selvisi, Kasperilla aloitettiin sytostaattihoidot.

Leukemian hoidon alku on raju, ja infektioriskin takia potilas joutuu viettämään paljon aikaa eristyksissä.

Valtteri tuli tapaamaan veljeään aina, kun se oli mahdollista. Välillä Kasperi pääsi kotiin, mutta pisimmillään hän oli sairaalassa kolme kuukautta putkeen.

Se oli vaikeaa myös veljelle.

Kasperin kantasolusiirto tehtiin HUSin Uudessa lastensairaalassa. (Kuva: Valtterin ja Kasperin kotialbumi)

– Jos ajatukset piti saada pois sairaalasta ja kipeästä veljestä, olin kavereiden kanssa tai luin kirjaa, Valtteri sanoo.

Vahvat sytostaatit aiheuttivat Kasperille voimakasta huonovointisuutta, eivätkä purreet lääkäreiden mielestä tarpeeksi.

Korkeamman riskin leukemian hoito kestää keskimäärin kaksi vuotta, mutta koska sytostaatit eivät tehonneet Kasperin sairauteen toivotulla tavalla, lääkärit ottivat esille kantasolusiirron mahdollisuuden.

– Kasperi oli kaikista huonoimmillaan juuri ennen kantasoluhoitoa. Kolmas niin sanottu blokkihoito teki hänet niin heikoksi ja hän joutui useasti teho-osastolle, Kaisu-Leena kertoo.

Kantasolusiirrossa täytyy löytää luovuttaja, jonka kudostyyppi on mahdollisimman lähellä potilaan omaa kudostyyppiä.

Koko perhe testattiin ja sopivin luovuttaja kudostyyppinsä puolesta oli isoveli Valtteri. Hänellä oli myös sama veriryhmä kuin veljellään, jolloin siirrettä ei olisi tarvinnut käsitellä millään tavalla.

– Totta kai suostuin, sillä halusin auttaa Kasperia, Valtteri sanoo.

Kantasolut alkavat toimia

Suomessa tehdään vuosittain noin 130–140 kantasolusiirtoa. Niistä 20 tehdään lapsille.

Kantasolujensiirrolla hoidetaan etenkin leukemioita. Sen lisäksi hoitomenetelmää voidaan käyttää myös muiden vakavien veritautien hoidossa.

Hoidon aikana potilaan sairas luuydin tuhotaan. Sen jälkeen tuhoutuneen luuytimen tilalle siirretään luovuttajan terveitä kantasoluja. Siirretyt kantasolut tuhoavat mahdollisesti jäljelle jääneet syöpäsolut.

Ennen kuin Valtteri pääsi luovuttamaan kantasolujaan, ulkopuolinen taho varmisti, että hän varmasti ymmärsi, mitä kantasolujen luovuttaminen tarkoittaa. Kantasolujaan voi luovuttaa vain kerran, ja luovutus tehdään nukutuksessa.

Valtterin vastaus oli edelleen myöntävä. Sen jälkeen lääkäri selitti hänelle, mitä operaatiossa tapahtuu.

Kasperi sanoo, että sairaus on ollut sekä ärsyttävä että pelottava.

Valtterin kantasoluja siirrettiin onnistuneesti Kasperille HUSin Uudessa lastensairaalassa vuoden 2019 lopussa.

– Sen jälkeen selkäni oli hetken aikaa kipeä, enkä saanut pariin viikkoon osallistua liikuntatunneille. Muuten ei kyllä tullut mitään jälkioireita. Pystyin heti esimerkiksi kävelemään, Valtteri kertoo.

Kantasolusiirron jälkeen Kasperi alkoi pikku hiljaa toipua, mutta oli edelleen todella heikko.

Valtteri asui kantasolusiirron aikoihin Helsingissä sukulaisillaan. Jompi kumpi vanhemmista asui potilasperheille tarkoitetussa asunnossa, ja toinen sairaalassa Kasperin kanssa.

Ennen operaatiota ja sen jälkeen Kasperin piti olla eristyksissä.

– Erityisesti lasten vierailut Kasperin luokse oli kielletty. Itsenäisyyspäivänä sain käydä häntä moikkaamassa ja onneksi joulun saimme viettää yhdessä. Ja toki soittelimme joka ilta. Mutta huomasin, että Kasperi oli aika väsynyt, Valtteri sanoo.

– Lähinnä makasin sängyssä ja jos jaksoin, pelasin. Kerran oli hyvä päivä ja laitoin kännykän teipillä kiinni kauko-ohjattavaan autoon. Siitä tuli hieno video, Kasperi sanoo.

Parin kuukauden sairaalajakson kuluttua hän pääsi takaisin kotiin.

– Muistan, että meillä oli perheen kesken pieni kotiinpaluujuhla. Herkuttelimme ja katsoimme muistaakseni elokuvan, Kasperi sanoo.

– Oli ihan mahtavaa huomata, että veli alkoi voida paremmin, Valtteri muistaa.

”Ärsyttävää ja pelottavaa”

Kasperi sanoo, että sairaus on ollut sekä ärsyttävä että pelottava.

Koko perhe kuitenkin tsemppasi häntä ja oli tukena.

– Onneksi Valtteri tuli aina viikonloppuisin, paitsi kantasolusiirron aikoihin. Silloin hän ei saanut tulla minua katsomaan.

Hoitajia ja lääkäreitä Kasperi muistelee iloisesti.

– TYKSissä ja HUSissa on töissä ihan tosi kivoja tyyppejä. Samoin sairaalaklovnit olivat molemmissa paikoissa mahtavia. Sairaalassa tykkäsin myös siitä, että aina, kun jollain oli synttärit, koko osasto sai kakkua.

– Oikeesti? Valtteri kysyy.

– Joo joo, mäkin sain kakkua ainakin pari kertaa, Kasperi sanoo.

Toiselle luokalle normaalisti 

Tällä hetkellä perheessä eletään ulkopuolisen silmin normaalia elämää.

Toki Kasperilla on sairaalassa säännöllisiä tarkastuskäyntejä, mutta lääkkeettä hän on ollut koko tämän vuoden.

– Kyllä pojat faktat tietävät. Kasperi käy kontrolleissa varmasti aikuiseksi saakka, perheen isä Juha sanoo.

Juuri nyt kaikki on hyvin. Normaali arki maistuu erityisen hyvältä.

– Kyllä sitä on kaivattukin! Vielä me vähän pidätellään henkeä, mutta olemme oppineet olemaan iloisia joka hetkestä, Juha sanoo.

Molemmat vanhemmat ovat voineet palata töihin. Valtteri ja Kasperi käyvät koulua.

Alakoulun toisen luokan Kasperi pystyi aloittamaan normaalisti muiden lasten mukana.

– Se oli hänelle iso juttu, äiti Kaisu-Leena sanoo.

Valtteri muistaa, miten kivalta tuntui, kun veljen pitkä sairaalajakso oli ohi ja toipuminen alkoi.

– Paraneminen tuntui tosi hyvältä, kun näin omin silmin, että Kasperi piristyi. Sairausvuosi oli ihan hullu. Tuntuu aika hurjalta, kun miettii, että pikkuveli oli sairaalassa niin pitkään.

– On muuten yksi tosi outo juttu… Kasperi aloittaa.

– Ennen kantasolusiirtoa en koskaan syönyt suklaata, koska en pitänyt siitä. Mutta hoidon jälkeen olen alkanut tykätä siitä. Ihan niin kuin Valtteri.

– Ainoa ero on, että mä tykkään enemmän tummasta suklaasta, ja sä maitosuklaasta, Valtteri täsmentää.

Teksti: Laura Koljonen

Tule mukaan lahjoittajaksi

Lähde mukaan pienten potilaiden tukijoukkoihin lahjoittamalla.

Jaa tämä sivu somessa

Tärkeän asian välittäminen eteenpäin on aina hyvä ajatus. Tästä voit sen tehdä! ♥