Suomessa syntyy lapsia koko ajan vähemmän. Tilastokeskuksen luvuista selviää, että kun vuonna 1993 Suomessa syntyi naista kohti 1,81 lasta, viime vuonna luku oli 1,32. Se on matalin syntyvyyden taso koskaan sinä aikana, kun syntyvyyttä on Suomessa seurattu. Suomi ei tietenkään ole yksin laskevien syntyvyyslukujensa kanssa – samansuuntaisia käyriä löytyy myös naapurimaista.
Laskevalla syntyvyydellä on vaikutusta moneen asiaan – muun muassa tulevaisuuden lastensairaaloiden toimintaan.
– Elintason noustessa syntyvyyden lasku on universaali ilmiö, muistuttaa lastenlääkäri ja HUSin Uuden lastensairaalan toimialajohtaja Jari Petäjä.
Petäjän mukaan syntyvyyden pieneneminen näkyy sairaalapalveluiden käytössä nopeasti, koska lasten sairastavuus painottuu luonnostaan enemmän imeväis- ja pikkulapsi-ikään. Petäjä sanoo, että karkeasti arvioituna puolet lasten erikoissairaanhoidon resursseista kuluu lapsen neljään ensimmäiseen elinvuoteen.
– Tulevaisuudessa pienenevä lapsiluku tarkoittaa muutoksia palvelujärjestelmän rakenteeseen. Suomen mittakaavassa kehityksen paineet tarkoittavat sitä, että voidaksemme säilyttää suht lähellä olevan, kattavan ja tasokkaan sairaanhoidon, yliopistosairaaloiden on pakko tehdä yhteistyötä.
Vahvat itsenäiset suunnannäyttäjät
Jari Petäjä uskoo, että tulevaisuudessa lastensairaaloita on vähemmän, mutta niiden merkitys kasvaa.
– Muodostuu niin sanottuja lippulaivalastensairaaloita. Maailmallakin trendinä on, että itsenäisten lastensairaaloiden määrä vähenee ja palveluita integroidaan. Samanaikaisesti tiennäyttäjälastensairaaloiden rooli korostuu.
Kun toiset kukoistavat, toiset lakastuvat. Petäjä sanoo, että yliopistosairaalat säilyttävät asemansa ja niiden suorituskyky pysyy todennäköisesti tasalaatuisena, mutta pienemmille yksiköille voi käydä huonosti.
Syntyvyyden pieneneminen näkyy sairaalapalveluiden käytössä, kun lasten sairastavuus painottuu entistä enemmän imeväis- ja pikkulapsi-ikään.
– Osa keskussairaaloidenkin yksiköistä on jo nyt tosi pinteessä, kun ne eivät saa palkattua lastenlääkäreitä tai -neurologeja. Lähipalvelun kattavuus tulee aivan varmasti kaventumaan ja kilpailu huippuosaajista kiristyy.
Lastensairaaloilla on myös pehmeä puolensa
Vaikka lastensairaaloitakin koskee puhe rahasta ja hoidon riittävyydestä, niillä on myös pehmeä puolensa. Se on Petäjän mielestä vähintään yhtä tärkeä. Samainen asia myös erottaa lastensairaalat aikuisten sairaaloista.
– Lastensairaaloiden velvollisuus on olla parantava ympäristö, jossa pitää aina pystyä tukemaan lapsen psyykkistä hyvinvointia ja perheen jaksamista. Se on syvällinen ja inhimillinen syy, miksi lastensairaalat ovat välttämättömiä.
Samaan pehmeään kategoriaan kuuluu potilasviihtyvyys. Potilasviihtyvyys tähtää siihen, että lapsella on mahdollisuus olla sairaalassakin lapsi: leikkiä, pelata ja hullutella ikäistensä tavoin, eikä olla vain hoidettavana. Uusissa lastensairaalarakennuksissa lasta ja koko perhettä huomioidaan myös tilasuunnittelulla.
”Yhteistyö järjestöjen kanssa ei ole kuorrutusta, vaan tukee sairaalan rakenteita.”
Potilasviihtyvyyteen sairaaloilla on kaikista vähiten varoja, ja usein se puoli katetaan lähes kokonaan lahjoitusvaroin. Esimerkiksi Uuden lastensairaalan pelikonsolit on hankittu lahjoitusvaroin.
– Paranemisen kannalta potilasviihtyvyys on lapsipotilaalle paljon tärkeämpää kuin aikuispotilaalle. Lapsen sairastumisen aiheuttamaa traumatisoitumista ei saa perheeltä pois, mutta sitä voi lieventää ja tuoda hoidon rinnalle erilaisia tukifunktioita.
Tiiviin Kummit-yhteistyön lisäksi Petäjä mainitsee toiminnan sairaalaklovnien ja Helsinki Mission kanssa.
– Yhteistyö järjestöjen kanssa ei ole kuorrutusta, vaan tukee sairaalan rakenteita.
Sairaalahoitoajat tiivistyvät, kotisairaala saattaa laajentua
Professori Kaija-Leena Kolho sanoo, että osa tulevaisuuden sairaanhoidon trendeistä koskee yhtä lailla lapsia ja aikuisia. Esimerkiksi sairaalahoitoajat lyhenevät koko ajan.
– Kotisairaala-ajatus saattaa tulevaisuudessa laajentua, Kolho sanoo.
Kotisairala ei Kolhon mukaan kuitenkaan ole synonyymi potilaan ja lääkärin tai hoitohenkilökunnan fyysisen tapaamisen loppumiselle.
Väestön ikärakenteen lisäksi murroksessa on väestörakenne.
– Tulevaisuudessa meillä on paljon enemmän muista kulttuureista tulevia suomalaisia. Sairaaloiden pitää tarjota heille monikulttuurista neuvontaa nykyistä enemmän.
Tutkimustyötä Kolho toivoisi näkevänsä lisää myös hoitotyön puolella.
– Hoitajille tulisi taata tavallisen hoitotyön lisäksi mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan. Se lisäisi erityisosaamista hoitotyön puolelle.
Lasten sairaanhoito on ollut Suomessa perinteisesti arvostettua. Kolho uskoo, että tämä pätee myös tulevaisuudessa.
– Kyseistä työtä tekevät ihmiset ovat usein motivoituneita. Lasten sairaanhoito on palkitsevaa, koska lapsilla on uskomaton kyky parantua ja sopeutua tilanteissa, joissa paraneminen ei ole mahdollista.
Teksti: Laura Koljonen