Itseään satuttava lapsi saattaa kuulostaa monesta hurjalta, jopa täysin mahdottomalta ajatukselta.
Lastenpsykiatrian työntekijät kuitenkin näkevät työssään yhä enemmän lapsia, jotka oireilevat näin. Esimerkiksi HUSin lastenpsykiatrialla itsetuhoisesti käyttäytyviä lapsia on hoidettavana säännöllisesti.
Kun lapsi vahingoittaa itseään, kyse on voimakkaista tunteista – kuten tuskaisesta ahdistuksesta tai vihasta – joita tämä ei osaa säädellä. Kyseessä on niin sanottu tunteiden säätelyn ongelma. Kipu vie voimakkaan tunteen hetkeksi pois, mutta kun keinoa käyttää toistuvasti, kierre on valmis ja käytösmallia on vaikea katkaista.
Itsetuhoisia lapsia hoidetaan HUSissa DKT:n eli dialektisen käyttäytymisterapian avulla. Se auttaa tehokkaasti lapsia ja nuoria, jotka oireilevat itsetuhoisuudella ja itsensä vahingoittamisella.
Kun HUSin lastenpsykiatrian Heini Elo vuonna 2007 aloitti psykologin kliinisen työn, oli harvinaista, että työssä tuli vastaan itseään tarkoituksella satuttanut lapsi.
Tällä hetkellä itseään vahingoittavia lapsia on Elon mukaan paljon. Samalla nuoruusikäisillä aiemmin havaittu oireilu on valunut entistä nuorempien käytökseen.
– Lasten kanssa olemme tehneet kaikkea sellaista, minkä olemme ajatelleet helpottavan tilannetta. DKT on ollut HUSin lastenpsykiatrialla käytössä vuodesta 2017, ja tällä hetkellä parhaat näytöt tunnesäätelyvaikeuksien ja itsetuhoisuuden hoidosta ovat juuri DKT:sta sekä mentalisaatioon perustuvasta hoidosta.
Asiantuntijoiden toiveesta Kummit lisäsi vuosi sitten Mielen tila -hankkeeseensa Cool Kidsin lisäksi myös DKT:n. Molemmat hoitomuodot ovat näyttöön perustuvia, mutta toisin kuin Cool Kidsiä, DKT:ta käytetään tällä hetkellä vain erikoissairaanhoidon puolella.
Tällä hetkellä DKT:ta käyttäviä ammattilaisia koulutetaan myös muissa yliopistosairaaloissa, ja yksi kouluttajista on Heini Elo.
Miksi lapsi käyttäytyy itsetuhoisesti?
”Se, että lapsi satuttaa itseään tarkoituksellisesti tai pyrkii lopettamaan oman elämänsä, on pitkän jatkumon summa. Alkuun itsensä satuttaminen voi olla hyvin lievää tai pienimuotoista, mutta taustalla voivat olla voimakkaat ajatukset ja tunteet. Se saattaa olla vaihtelevaa ajattelua, että haluaa kuolla tai ei vain kestä elämää ja haluaa pois.
Itsensä satuttaminen voi olla raapimista, itsensä lyömistä tai jokin muu tapa, jolla lapsi pyrkii tarkoituksellisesti satuttamaan itseään. Lapsi voi myös riehua ja käydä vanhempien päälle.
Kipu tuo hetkellisen helpotuksen ahdistaviin ajatuksiin ja tunteisiin ja siksi siitä tulee helposti käyttäytymismalli niihin hetkiin, kun tunteet tuntuvat ylivoimaisilta.”
Miten itsetuhoisuus yleensä ilmenee?
”Raapimisena, itsensä lyömisenä, viiltelynä, pään lyömistä seinään. Kokonaisuudessaan käytös voi olla hyvin impulsiivista.
Oli keino mikä tahansa, se on pulassa olevan lapsen merkki. Osalle pienistä lapsista riittää, että aikuinen sanoo, ettei itseään voi lyödä.
”Lapsen itsetuhoisuus on asia, jota ei voi koskaan ohittaa.”
Itsetuhoisuus ei ole selitettävissä tavallisen toiminnallisen kehityksen perusteella. Esimerkiksi kaikki 3–4-vuotiaiden raivokohtaukset eivät ole itsetuhoisuutta, vaikka voivatkin olla rajuja.”
Miten lapsen itsetuhoiseen käytökseen tulee reagoida?
”Lapsen itsetuhoisuus on asia, jota ei voi koskaan ohittaa. Siihen on pakko puuttua, sillä kun lapsi on niin pulassa itsensä kanssa, että satuttaa itseään, hän tarvitsee aikuisten apua.
Kun siihen ensimmäisen kerran havahtuu, asiasta kannattaa kysyä rauhallisesti. Kuten että ’onko sinulla sellaisia ajatuksia, että olet halunnut satuttaa itseäsi?’. Avoin ja rauhallinen kysymys luo tilanteen, että lapsen on turvallista kertoa, jos näin on.
Puheeksi ottamisen jälkeen pitää hakea nopeasti apua – vanhempi voi soittaa esimerkiksi koulupsykologille.
Lapsen lisäksi myös aikuiset saattavat tarvita apua. Aikuisten teot saattavat provosoida lasta, sillä kun tulee huoli, aikuisen tekisi mieli pitää lapsi tiukan tarkkailun alla.
On myös paljon asioita, joista vanhemmat eivät tiedä. Iso osa lasten itsetuhoisuudesta tapahtuu piilossa, ja siihen liittyy häpeää ja syyllisyyttä. Lapsi pelkää, miten aikuinen reagoi, eikä halua kertoa tapahtuneesta, sillä ei halua pahoittaa vanhempansa mieltä.”
Miksi osa lapsista ei tunnu selviävän vaikeista tunteistaan?
”Tunteiden säätely on taito, jota kaikki harjoittelevat, mutta se, miten voimakkaasti tunnemme tunteita, on biologista.
Biologian lisäksi tunteiden säätelyyn liittyy se, mitä opimme kasvun ja kehityksen aikana ja millaisessa ympäristössä elämme. Ihmiset, jotka ovat herkkiä kokemaan voimakkaita tunteita, saavat elämänsä aikana osakseen tunteidensa vähättelyä, vaikka vähättelyllä ei mitään pahaa tarkoitettaisikaan. Osa lapsista tuntee asiat herkemmin, ja jos heidät joka kerta ohitetaan ’että eihän toi nyt mitään ole’, siitä seuraa, ettei lapsi enää ymmärrä tunteitaan. Silloin hänelle ei myöskään kehity riittäviä keinoja säädellä niitä.
”DKT eli dialektinen käyttäytymisterapia auttaa vaikeista tunnesäätelyongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria. Eli heitä, joilla on puutteita tunnetaidoissa, ihmissuhdetaidoissa ja tunnesäätelytaidoissa.”
Tai sitten lapsi on pärjännyt ihan ok tiettyyn ikään asti, mutta murrosiässä alkavat voimakkaat tunnevaihtelut, kun tulee sosiaalisia paineita tai vaikeuksia ihmissuhteissa. Nuoret elävät valtavaa kehityksellistä myllerrystä, ja siinä kehitysvaiheessa saattaa ajatus kapeutua. Myös kiusaaminen ja kouluvaikeudet ovat isoja tekijöitä.”
Mikä on sinun näkemyksesi, miksi lapset käyttäytyvät aiempaa itsetuhoisemmin?
”Aikuisten puolelle itsemurhaluvut ovat olleet jo pitkään laskussa. Lapsilla ja nuorilla määrät sen sijaan eivät ole vähentyneet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa nuorten itsemurhat ovat kasvussa, mutta se ei ole pelkästään länsimäinen suuntaus, vaan globaali.
Itseään vahingoittava käyttäytyminen on ’valunut’ nuorilta lapsille. Kaikki aikuisuuden ilmiöt ovat muutenkin siirtyneet nuorempiin ja nuorempiin.
Kliinistä työtä tekevien käsitys on, että osasyy on sosiaalinen media. Käsitys perustuu siihen, että jos lapsella tai nuorella on tietynlaisia itsensä vahingoittamisen ajatuksia, somessa niille saa nopeasti vahvistusta. Marginaaliset ilmiöt ovat kaikkien lasten saatavilla helposti.
Myös lasten elämä on aika vaativaa: heidän pitää pärjätä sekä koulussa että harrastuksissa. Meillä on tosi paljon yläkoululaisia, jotka joutuvat tekemään paljon töitä koulussa ja harrastuksissa. Jokin meidän ajassa saa ihmiset levottomammiksi ja lyhytjänteisemmiksi.
Viimeisen 15 vuoden aikana kiire ja kasvu ovat lisääntyneet.”
Psykologina käytät työssäsi muun muassa DKT:ta. Mihin se perustuu ja miten se toimii?
”DKT eli dialektinen käyttäytymisterapia auttaa vaikeista tunnesäätelyongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria. Eli heitä, joilla on puutteita tunnetaidoissa, ihmissuhdetaidoissa ja tunnesäätelytaidoissa.
DKT:ssa työskennellään sekä lasten ja vanhempien kanssa, ja molempien täytyy oppia toimimaan uudella tavalla, jotta tilanne helpottuu. Kun kyse on tunneherkkyydestä ja tunteiden säätelyn vaikeudesta, DKT vaikuttaa toimivan parhaiten.”
Miksi siitä on saatu niin hyviä tuloksia?
”Siksi, että on kokonaisvaltainen ja hyvin intensiivinen, ja siihen osallistuu sekä lapsi että vanhemmat. Lasten ja nuorten lisäksi muutos liittyy myös ympäristöön. Hoidon fokus on selkeä: DKT:ssa työskennellään sen eteen, että lapsi oppii uusia tapoja toimia. Lapsi myös huomaa hoidon aikana, kun hän oppii uutta.
Lapsilla DKT kestää puolisen vuotta, eli 16–24 viikkoa. DKT:ssa on useita elementtejä yksilötyöskentelystä ryhmätyöskentelyyn, ja hoitokertoja on vähintään kaksi viikossa, ja siksi siitä saadaankin niin hyviä tuloksia. Perheiden työskentelyn lisäksi heillä on työntekijöiden tuki, ja tapaamisten lisäksi tarjolla puhelintukea.
DKT:ssa lapsi oppii katkaisemaan negatiivisen kehän ja opettelee uusia, vaihtoehtoisia tapoja helpottaa vaikeaa oloaan.”
Lue lisää DKT:sta täältä.
Teksti: Laura Koljonen