D-vitamiinilisä kuuluu jokaisen suomalaislapsen ruokavalioon vauvaiästä lähtien. Kahden viikon iästä eteenpäin vauvat saavat D-vitamiinilisänsä tippoina, vanhemmat lapset tabletteina.
D-vitamiinilisä ehkäisee luustosairaus riisitautia, joka johtuu nimenomaan D-vitamiinin puutteesta.
Tämänhetkinen D-vitamiinin annossuositus lapsille ja nuorille on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa, mutta D-vitamiinilisän suuruus määräytyy iän mukaan. Kaikille alle 18-vuotiaille kuitenkin suositellaan ympärivuotista D-vitamiinilisän käyttöä.
D-vitamiinisuosituksista on vuosien varrella kiistelty, mutta suositukset perustuvat tutkittuun tietoon.
Yksi pitkäaikaiseen D-vitamiinitutkimukseen osallistuneista tutkijoista on lastenlääkäri Elisa Holmlund-Suila, joka aloitti D-vitamiinin tutkimisen jo erikoistuvana lääkärinä väitöskirjaansa varten.
– Aiheesta oli aikoinaan helppo innostua, sillä D-vitamiini oli niin ajankohtainen ja aiheesta keskusteltiin julkisuudessakin runsaasti. Eli tässä tapauksessa D-vitamiinitutkimus löysi tutkijan, eikä toisin päin, Holmlund-Suila kertoo.
Holmlund-Suilan väitöskirja-aikoihin startannut D-vitamiinitutkimus on yksi pitkään jatkuneista seurantatutkimuksista maassamme. D-vitamiinitutkimus on kaksoissokkoutettu annoksen suuruuden osalta sekä tutkijoilta että perheiltä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lumeryhmää ei ole, vaan kaikki tutkimukseen osallistuvat saavat D-vitamiinia.
Olet mukana tekemässä lasten D-vitamiinitutkimusta. Miksi juuri tämä aihe kiehtoo?
”Minut rekrytoitiin lasten D-vitamiinitutkimukseen väitöskirjatutkijana. D-vitamiini oli silloin ajankohtainen ja kiinnostava aihe. 2000-luvun alkupuolella oli paljon keskustelua D-vitamiinista ja siitä, ovatko nykyiset annossuosituksen riittäviä. Tämä koski sekä aikuisten että lasten suosituksia.
Helsingin Lastenklinikalla oli vuonna 2010 neonatologian professorina Sture Andersson, ja hän oli tätä tutkimusta suunnitellut yhdessä professori Outi Mäkitien kanssa. Minut he tarvitsivat käytännön tutkimustyöhön.
”2000-luvun alkupuolella oli paljon keskustelua D-vitamiinista ja siitä, ovatko nykyiset annossuosituksen riittäviä.”
Tutkimusryhmä halusi selvittää D-vitamiini vaikutuksia varhaislapsuudessa kahdella eri annoksella ja vertailla terveysvaikutuksia laajemminkin kuin vain luuston kannalta. Puolet sai senhetkisen suosituksen mukaisen annoksen ja puolet kolminkertaisen annoksen.
Varsinainen interventiovaihe kesti kaksi vuotta. Varhaisen intervention vaikutukset kuitenkin saattavat näkyä vasta vuosien kuluttua, joten tarvittiin pitkäaikaisseuranta mukana olleille lapsille. Heidät kutsuttiin uudelle tutkimuskäynnille 6–8-vuotiaina.
Tällä hetkellä on meneillään jatkoseurantatutkimuksen läpikäynti ja tutkimuksen julkaiseminen. Olemme hakeneet Helsingin yliopistolta ja HUSin Uuden lastensairaalan eettiseltä lautakunnalta luvan, että saamme tutkia tätä jatkoseurantaryhmää myös siinä vaiheessa, kun he ovat teini-ikäisiä. Nykyinen tutkimukseni on siis jatkumoa vastasyntyneille tehdylle interventiolle.”
Mitä vauvaikäisten tutkimuksesta selvisi?
”Ensiksi piti selvittää täysiaikaisina syntyneiden lasten D-vitamiinipitoisuus. Se ei ollut silloin selvillä. Saantisuosituksia oli päivitetty jo aiemmin, ja maitotuotteiden D-vitaminointiin oli tehty muutoksia. Havaitsimme, että itse asiassa vastasyntyneiden D-vitamiinitasot olivat hyvällä tolalla.
Interventiotutkimuksen ensisijaiset kysymykset olivat, voidaanko lasten luuston terveyttä ja infektiosairastavuutta parantaa isommalla D-vitamiiniannoksella. Kahden vuoden tutkimuksen jälkeen todettiin, ettei isompaa D-vitamiiniannosta saaneiden lasten luustossa ollut muutoksia verrattuna niihin lapsiin, jotka olivat saaneet suosituksenmukaisen annoksen.
Lopputulos siis oli, että senhetkisen D-vitamiinisuosituksen taso oli riittävä turvaamaan normaalia luuston kehitystä. Myöskään infektioiden suhteen ei ollut eroa.
”Tutkimuslöydös oli tärkeä: oli tärkeää osoittaa, että suosituksen mukainen käyttö oli riittävä ja turvallinen.”
Kun rekrytoimme perheitä mukaan tutkimukseen, moni ei lähtenyt mukaan, sillä julkisuudessa oli niin paljon puhetta siitä, että annoksen pitäisi olla suurempi. Perheet olivat päättäneet antaa lapselleen enemmän D-vitamiinia kuin neuvola suositteli. Siihen hetkeen tutkimuslöydös oli tärkeä: oli tärkeää osoittaa, että suosituksen mukainen käyttö oli riittävä ja turvallinen.”
Miksi D-vitamiinia suositellaan kaikille lapsille?
”Ennen riisitauti oli vauvoilla yleinen sairaus. Riisitauti on seurausta D-vitamiinin puutteesta, ja se voi vaikuttaa moneen asiaan, kuten pituuskasvuun ja motoriseen kehitykseen. Kansallinen suositus on, että kaikille imeväisikäisille ja lapsuuden yli annetaan D-vitamiinilisää. Vakava D-vitamiinin puutos on Suomessa harvinainen, mutta ei poissuljettu.
Nykyään jo raskaana olevien äitien D-vitamiinipitoisuus on hyvä, ja se määrittelee vastasyntyneen D-vitamiinipitoisuuden. Meillä äidinmaidonkorvikkeisiin on lisätty D-vitamiinia ja D-vitamiinin lähteitä on monia.
Jossakin vaiheessa olisi hyvä tutkia myös maahanmuuttajataustaisten lasten D-vitamiinitasoja. Sitä ei ole vielä tutkittu.”
Mistä nautit tutkijan työssäsi eniten?
”Teen sekä kliinistä työtä että tutkimustyötä. Tutkimustyö haastaa ajattelua ja tuo vaihtelua kliiniseen työhön. Lupaprosessin läpikäyminen ei ole suosikkivaiheeni, mutta toki välttämätön. Pidän ryhmätyöstä. Jokainen tutkimusryhmän jäsen tuo tutkimukseen oman osaamisensa, ja yhdessä pohtiminen on todella antoisaa. On myös hienoa, kun aineisto on kasassa ja ryhmällä jotakin, mitä tutkia. Lisäksi olen oppinut matkan varrella nauttimaan kirjoitusprosessista.”
”Joka ajassa on omat juttunsa, joiden uskotaan parantavan kaiken ja liittyvän kaikkeen.”
Miten omaan aihepiiriisi liittyvä tutkimus on aikojen saatossa kehittynyt?
”Kun aloittelin uraani, uutta tutkimustietoa D-vitamiinista tuli valtavasti. Siihen liittyi yleistä kiinnostusta ja se näkyi myös julkisessa keskustelussa. D-vitamiinin uskottiin olen yhteydessä moniin asioihin. Nykyään ainakin tutkimustulosten tulkintaan on tullut kasvavaa kriittisyyttä ja malttia, ja D-vitamiinitutkimusten määräkin on tasoittumassa. Ehkä pitää vain hyväksyä se, että joka ajassa on omat juttunsa, joiden uskotaan parantavan kaiken ja liittyvän kaikkeen.”
Miksi tutkimus on tärkeää?
”Sairaalatyötä tekevänä lastenlääkärinä ajattelen, että päätösten ja hoitolinjojen pitää perustua tutkittuun tietoon. Sen ansioista hoito on tasalaatuista ja tasapuolista. Se myös estää sen, ettei valintoja tehdä yksittäisten ihmisten mielipiteiden tai auktoriteetin perusteella.”
Teksti: Laura Koljonen
Lastenklinikoiden Kummit tukee lastentautien tutkimustyötä ja on mukana mahdollistamassa vuosittain noin kymmentä tärkeää lastentautien tutkimushanketta Suomessa. Kummit on tukenut Lastentautien tutkimussäätiön kautta Elisa Holmlund-Suilan vetämää lasten D-vitamiinitutkimusta.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Terveyskylää, Ruokavirastoa ja aikakauskirja Duodecimiä.
MITÄ? D-vitamiini on elintärkeä vitamiini
- Rasvaliukoinen D-vitamiini on ihmisen terveydelle tärkeä vitamiini.
- D-vitamiinin puutos aiheuttaa lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa, joka aiheuttaa murtumia ja horjuvaa kävelyä. D-vitamiinin puutos on Suomessa lapsilla harvinainen.
- D-vitamiinia saadaan auringonvalosta, mutta myös ravinnosta, kuten kalasta ja D-vitamiinilla täydennetyistä tuotteista.
- D-vitamiinin suositeltava päivittäinen saanti on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa.