”Aivot ovat niin kiinnostavat! Ne tekevät meistä sen, mitä olemme. Mielestäni jo terveet aivot ovat superkiinnostavat, saati sitten aivot, joissa on jokin sairaus.
Tutkin lasten aivokasvaimia. Minusta piti tulla neurokirurgi, mutta opiskeluaikana huomasin olevani enemmän kiinnostunut lääketieteestä. Pidän myös lasten kanssa toimimisesta, joten voi sanoa, että vähän niin kuin ajauduin lasten syöpätautien pariin.
Väittelin tohtoriksi vuonna 2011 ja sen jälkeen perustin oman tutkimusryhmän Tampereelle. Kaksi vuotta sitten lähdin Torontoon vuodeksi lasten aivokasvaintutkijan ja neurokirurgin Michael Taylorin tutkimusryhmään. Jäin sinne vielä toiseksikin vuodeksi ja työskentelin kliinisessä hoitotyössä lasten syöpätaudeilla Sick Kids -lastensairaalassa.
Määrällisesti vajaa kolmasosa lasten sairastamista syövistä on aivokasvaimia. Kolmasosa on leukemiaa, ja viimeinen kolmannes muita kiinteitä kasvaimia.
Aivokasvaimet ovat yleisin lasten syöpätautien kuolleisuuden aiheuttaja. Syy on se, että niitä on usein vaikea hoitaa. Aivokasvaimet ovat vaikeita leikata – aivoissa kun ei ole mitään turhaa. Vertailun vuoksi: vatsassa oleva kiinteä kasvain on helpompi poistaa kuin aivokasvain. Usein kirurgit eivät onnistu poistamaan aivokasvainta kokonaan. Leikkauksessa on myös vaarana lapsen puhekyvyn tai liikuntakyvyn menetys. Kirurgit joutuvat leikatessaan arvioimaan, etteivät aiheuta potilaalle liian paljon haittaa yrittäessään päästä kasvaimesta eroon. Lapsen kehittyvän aivokudoksen leikkaaminen on aina iso riski.
”1960-luvulla lasten yleisimpään pahalaatuiseen aivokasvaimeen, medulloblastoomaan, sairastuneista jäi henkiin 20 prosenttia. Nyt heistä selviää keskimäärin 70 prosenttia.”
Aivokasvaimet ovat haastavia myös siksi, että kaikki solunsalpaajat eivät saavuta keskushermostoa verisuoneen annettuna, sillä niillä ei ole suoraa yhteyttä. Veri-aivoeste huolehtii siitä, etteivät kaikki solunsalpaajat pääse verenkierrosta suoraan aivosoluihin.
Lasten aivokasvainten kohdalla on saavutettu tasainen vaihe. Leikkaushoito on tietenkin kaiken A ja O, mutta se ei riitä pahalaatuisille aivokasvaimille. Useita vuosikymmeniä sitten alettiin käyttää sädehoitoa ja se pelastikin potilaita jonkin aikaa. Näiden kahden vaihtoehdon rinnalle ovat tulleet solunsalpaajat. Lasten aivokasvaimia hoidetaan usein yhdistelemällä kaikkia hoitomuotoja: leikataan, annetaan sädehoitoa ja solunsalpaajia. Myös kohdennettuja hoitomuotoja on tullut kliiniseen käyttöön joidenkin aivokasvaimien kohdalla.
Tällä hetkellä monet tutkimusryhmät yrittävät löytää solun, josta aivokasvaimen kehitys lähtee liikkeelle. Tutkijat puhuvat driver mutationista, muutoksesta perimässä. Haluamme selvittää, mikä on se alulle paneva mutaatio, joka käynnistää sairauden.”
Aiemmin osa hoidettavista vammautui
”Lasten syöpien hoito on kehittynyt valtavasti. Esimerkiksi lasten leukemiahoidot ovat kehittyneet niin, että nykyään paranemisennuste on yli 90 prosenttia.
Lasten aivokasvainhoito ei ole päässyt samanlaisiin lukuihin, mutta ilokseni voin todeta, että paljon on tapahtunut myös sillä puolella. Jo siitä, kun itse 20 vuotta sitten aloitin tutkimustyön, aivokasvainpotilaiden selviytymisessä on tapahtunut paljon edistystä. Lisäksi on voitu kehittää yksilöllisempiä hoitomuotoja.
Voin antaa yhden esimerkin: 1960-luvulla lasten yleisimpään pahalaatuiseen aivokasvaimeen, medulloblastoomaan, sairastuneista jäi henkiin 20 prosenttia. Nyt heistä selviää 70 prosenttia.
Kun sädehoitoa aikoinaan alettiin antaa, sitä annettiin lapsille niin isoja annoksia, että heistä tuli syvästi kehitysvammaisia. Hoidon jälkeen he eivät enää koskaan kyenneet elämään normaalia, itsenäisen aikuisen elämää. Siitä on tultu paljon eteenpäin.
Tutkimusta lasten aivokasvainten parissa on tehty varmasti jo sata vuotta sitten, mutta nykyisen kaltaiset kansainväliset hoitoprotokollat ovat kehittyneet 1980-luvulta lähtien.
Kun sädehoitoa aikoinaan alettiin antaa, sitä annettiin lapsille niin isoja annoksia, että heistä tuli syvästi kehitysvammaisia. Hoidon jälkeen he eivät enää koskaan kyenneet elämään normaalia, itsenäisen aikuisen elämää. Siitä on tultu paljon eteenpäin.
Nykyään tapaan potilaita, joista en osaisi edes sanoa, että heillä on ollut aivokasvain, ellen tietäisi.”
Tutkimus tuo uusia hoitotyökaluja
”Emme ikipäivänä olisi tässä ilman tutkimustyötä. Kehitys on mahdollista ainoastaan sen kautta. Lastentautien tutkimus taas on mielestäni erityisen tärkeää, sillä lapsilla on koko elämä edessään. Tutkijoiden tavoite on, että yhä useampi lapsi jäisi henkiin.
Ihmiset, jotka sairastuvat, ovat todella myötämielisiä tutkimusta kohtaan, vaikka karu tosiasia on, että tutkimus ei useinkaan ehdi auttaa heitä.
Kannustan tukemaan kaikenlaista tutkimusta – sekä kliinistä tutkimusta että perustutkimusta. Suomessa kattavan ja mittavan tutkimuksen tekeminen on usein hankalaa, sillä tutkimusrahat ovat pienet ja esimerkiksi valtion suuntaamat tutkimusrahat ovat pienentyneet jatkuvasti. Siitä syystä kansainvälinen yhteistyö on ehdoton edellytys.
Haluaisin kuitenkin kiittää ennen kaikkea potilaita perheineen, jotka osallistuvat tutkimuksiin sekä myös säätiöitä ja yhdistyksiä, jotka mahdollistavat tutkimuksen toteutumisen taloudellisesti. Yhtä tärkeää on asennoituminen tutkimukseen: tutkimus on tärkeää ja tuo uusia hoitotyökaluja. Ei se ole mikään sairaaloiden pikkusivubisnes.”
KUKA: Kristiina Nordfors
Kristiina Nordfors on lastenlääkäri ja tutkija. Hän työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lasten syöpäosastolla. Nordfors on saanut lasten syöpälääkärin koulutuksen osin Pohjois-Amerikassa, Toronton yliopistossa ja The Hospital for Sick Childrenissä.
Lastenklinikoiden Kummit tukee tutkimusta Lastentautien tutkimussäätiön kautta. Kummit on yksi säätiön merkittävimmistä tukijoista, ja vuosittain Kummien rahoituksella tuetaan noin kymmentä eri lastentautien tutkimusprojektia.
Teksti: Laura Koljonen