Tunne on varmasti monelle tuttu: kun auttaa muita, itsellekin tulee hyvä olo.
Eikä kyse ole vain tunteesta – asiasta löytyy myös mustaa valkoisella.
– Hyvän tekemisen vaikutuksista on paljon tutkimustietoa. Muille hyvää tekevät ihmiset elävät pidempään – hyvän tekemisellä on vaikutusta jopa verenpaineeseen, sanoo Frank Martela.
Martela on filosofi, joka tutkii hyvää elämää. Hän on julkaissut aiheesta useita tietokirjoja, kuten Draivi: voiko sisäistä motivaatiota johtaa? (2015), Valonöörit: Sisäisen motivaation käsikirja (2015) ja viimeisimpänä Elämän tarkoitus: suuntana merkityksellinen elämä (2020).
Martela sanoo, että vaikka hyvä elämä on jokaisella vähän erinäköinen, teemat ovat aika lailla universaalit.
Listaan kuuluu olennaisena osana läheiset ihmissuhteet.
– Ihminen on ennen kaikkea sosiaalinen eläin. Yksilöitä taas olemme siinä suhteessa, että meille on tärkeää päästä hyödyntämään omaa potentiaaliamme ja oppia tunnistamaan omat innostuksen kohteemme.
Martela lisää, että sitä ennen on toki tärkeää, että perusturvallisuutemme on vakaalla pohjalla.
– On vaikea elää hyvää elämää, jos ei ole ruokaa tai kattoa pään päällä. Mutta kun nämä tarpeet on tyydytetty, hyvän elämän peruspilareiksi nousevat ihmisen psykologiset perustarpeet: vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja läheisyys.
Näiden rinnalle Martela nostaa toisten auttamisen ja hyväntekeväisyyden.
Arkista auttamista ja lahjoituksia
Aalto-yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevän Martelan omat tieteelliset tutkimukset liittyvät nimenomaan hyvän tekemiseen ja hyväntekeväisyyteen.
– Hyväntekeväisyys voi olla arkista auttamista, kuten puolison, ystävien, omien lasten tai naapurin auttamista, tai sitten se voi olla rahan tai ajan lahjoittamista. Ei siis ole olemassa yhtä hyvän tekemisen muotoa, eikä se välttämättä ole maailman muuttamista. Kaikki hyvän tekeminen on samalla tavalla hyödyksi – myös tekijälle itselleen.
Martelan mukaan ihmiselämä on parempaa, kun meillä on tärkeä rooli yhteisössä ja voimme tuottaa ympärillemme jotakin hyvää.
Kiinnostus hyvään elämään ja hyvän tekemiseen syntyi, kun Martela aloitti filosofian opintonsa Helsingin yliopistossa.
– Olen aina pyrkinyt ymmärtämään ihmisyyden perimmäistä olemusta, ja se on syy, miksi lähdin opiskelemaan filosofiaa. Kaikki tuntuu jotenkin koko ajan enemmän liittyvän siihen, mitä on hyvä elämä.
”Ei siis ole olemassa yhtä hyvän tekemisen muotoa, eikä se välttämättä ole maailman muuttamista. Kaikki hyvän tekeminen on samalla tavalla hyödyksi – myös tekijälle itselleen.”
Yhtenä Martelan tutkimuskohteista on motivaatio.
Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen. Karkeasti määriteltynä sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että ihminen tekee jotakin siksi, koska sen tekeminen itsessään on hänelle tärkeää. Ulkopuolisen silmin tämä tekeminen voi vaikuttaa siltä, ettei siitä ole juurikaan mitään hyötyä. Ulkoiseksi motivaatioksi katsotaan puolestaan rahallinen palkkio, maineen kohotus ja toisten hyväksyntä. Tutkimusten mukaan sisäinen motivaatio on vahvempi ajuri ihmisen käyttäytymisessä kuin ulkoinen motivaatio.
Hyväntekeväisyydestä ja rahan lahjoittamisesta puhuttaessa pohdinta ulkoisesta ja sisäisestä motivaatiosta ei tunnu olennaiselta; jos ihminen lahjoittaa hyväntekeväisyyteen summan X, motiivilla – oli se sitten aito auttamisen halu tai yhteisön paine – tuskin on merkitystä. Lopputuloksena lahjoituspottiin kilahtaa tietynsuuruinen summa, joka menee apua tarvitseville.
– Sen sijaan siitä on tutkimustuloksia, että kasvokkain tapahtuvassa auttamistilanteessa autettava kyllä huomaa, jos auttaja auttaa vain siksi, että näin tässä tilanteessa kuuluu tehdä tai muut paheksuvat, Martela sanoo.
– Aidon auttamisen halun siis kokee eri tavalla, hän lisää.
Motivaation kannalta myös konkreettiset tulokset ja niistä kertominen ovat tärkeitä, kun ihminen osallistuu hyväntekeväisyyteen. Hyvän tekeminen motivoi itsessään, mutta motivaatiota lisää se, että tekemisestä näkee konkreettisia tuloksia.
Esimerkiksi moni Kummeille lahjoittava sanoo olevansa vielä vahvemmin mukana, kun on nähnyt tai kuullut, mitä kaikkea rahalla on saatu aikaan.
– Siitä on tutkimustuloksia, että kun lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja saa vaikkapa valokuvan siitä, mihin raha on mennyt, se vahvistaa lahjoittamismotivaatiota. Mutta sama mekaniikka toimii, jos vaikka auttaa kaveriaan ja näkee, että tämän elämä helpottuu.
Vahva halua auttaa kuuluu yhteiskuntaamme
Lähtökohtaisesti auttaminen ja toisten tuskan lievittäminen on meissä sisäänrakennettuna.
– Kun näemme kärsimystä, haluamme lievittää toisen tuskaa.
Auttamiseen liittyy myös alitajuinen oletus vastavuoroisuudesta: autan toisia ja he auttavat minua, kun olen avun tarpeessa.
Mutta onko omalla taustalla tai kokemuksilla mitään merkitystä?
– Yleensä ihminen herkistyy helpommin auttamaan, jos on itse ollut avun kohteena. Tai vastaavasti jos on itse voimissaan ja omat asiat ovat hyvin, on ihan eri tavalla voimia auttaa muita, kuin silloin, jos omassa elämässä on meneillään vaikeat ajat.
Martela sanoo, että on kuitenkin tärkeää pitää yhteiskunnallisesti huolta siitä, että erilaiset ja eri elämäntilanteissa olevat ihmiset voisivat tutustua ja kohdata toisensa.
– Se lisää ymmärrystä siitä, ettei esimerkiksi sairastuminen tai köyhyys ole ihmisen oma syy. Jos ei ole itse kokenut ahdinkoa eikä sellaisesta ole kokemusta lähipiirissäkään, sitä helpompi on ohittaa muiden avun tarve.
Toisten auttaminen ja hyväntekeväisyys on Martelan mukaan useissa yhteiskunnissa sosiaalinen normi, mutta se ilmenee eri tavoin.
Kun puhutaan hyväntekeväisyydestä, moni ihailee Yhdysvaltoja tai Iso-Britanniaa. Niissä tehdään paljon hyväntekeväisyyttä, ja se on olennainen osa etenkin vauraiden ihmisten elämää.
Martela huomauttaa, ettei Pohjoismaissa olla yhtään sen laiskempia hyväntekijöitä.
Auttamiseen liittyy myös alitajuinen oletus vastavuoroisuudesta: autan toisia ja he auttavat minua, kun olen avun tarpeessa.
– Helposti ajatellaan, että kun valtio auttaa, ihmiset eivät niinkään auta toisiaan. Mutta enemmänkin se menee niin, että jos valtion rooli on vahva auttamisessa, auttaminen on vahvaa myös yksilöiden tasolla. Tiedon perusteella vaikuttaa jopa siltä, että Pohjoismaissa hyväntekeväisyyttä on poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi Suomessa elää vahvasti halu auttaa toisia, ja veronmaksu on kannatettua.
Martelan mukaan monissa maissa hyväntekeväisyydestä kuitenkin rummutetaan enemmän kuin Pohjoismaissa.
– Esimerkiksi jos Yhdysvalloissa kävelee minkä tahansa yliopiston tai sairaalan käytävillä, seinät ovat täynnä erikokoisia plakaatteja. Niissä lukee, ketkä kaikki ovat osallistuneet kustannuksiin.
Filosofi lahjoittaa aikaa ja rahaa
Filosofin oma onnellisuus on kiinni tavallisista ja aika tyypillisistä asioista.
– Perhe ja sieltä saatava merkityksellisyys on minulle tärkeää. Minulla on kolme pientä lasta, ja heidän kanssaan viettämäni aika lisää onnellisuuttani. Hyvinvointiani lisää merkittävästi myös tunne siitä, että työpanoksellani voin avata tieteen maailmaa suuremmalle yleisölle ja palvella siten muuta yhteiskuntaa.
Hyväntekeväisyyttä Martela harjoittaa järjestöjen kuukausilahjoittajana sekä pitämällä luentoja pro bonona tahoille, joiden toimintaa hän haluaa tukea.
– Käyn myös keskustelemassa tutkimusteemoista ja hyvinvointiin liittyvistä teemoista poliitikkojen kanssa. Silloin he voivat mielestäni palvella paremmin tätä yhteiskuntaa ja kansalaisia.
Filosofin onnellisuus ja hyvän tekeminen vaikuttaa rakentuvan samalla tavalla: pienistä puroista.
– Niistä rakentuu iso kokonaisuus, ja samalla löytyy myös elämän mielekkyys.
KUKA: Frank Martela
Frank Martela on filosofi ja Aalto-yliopiston tutkijatohtori. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja aiheista hyvä elämä, ihmisyys ja elämän merkityksellisyys.
Teksti: Laura Koljonen