Lastenklinikoiden Kummien, Suomen Rehtorit ry:n ja MTV Uutisten toteuttaman rehtorikyselyn mukaan lähes puolet suomalaisten peruskoulujen rehtoreista pitää oppilaiden poissaoloja huomattavana ongelmana.
Yksi taustatekijä on rehtorikyselyn vastausten mukaan oppilaiden mielenterveyshaasteet.
Espoon Kaitaan koulun rehtori Ritva Mickelsson kertoo, miten koulupoissaolot näkyvät heidän koulussaan ja miten tilannetta on pyritty ratkaisemaan.
Oireet lisääntyneet, mielenterveysongelmat eivät
Rehtori Mickelsson kertoo huomanneensa omassa koulussa, että oppilaiden oireilu koronapandemian jäljiltä on lisääntynyt.
– Mutta muistuttaisin, että se ei ole sama asia kuin mielenterveysongelmien lisääntyminen. Lapset ja nuoret oireilevat usein toiminnalla, Mickelsson sanoo.
Kouluarjessa oireilu näkyy usein poissaoloina. Rehtori muistuttaa, että jokainen koulupäivä on tärkeä, eikä vanhempien pitäisi hevin antaa lasten jäädä pois koulusta.
– Osalla oppilaista elämäntavat, kuten unirytmi, ovat aivan sekaisin. Yöt valvotaan ja chattaillaan, ja päivisin ei jakseta keskittyä oppitunneilla. Univaje näkyy myös viihtymättömyytenä ja sinnikkyyden puutteena.
Kouluarjessa oireilu näkyy usein poissaoloina.
Koronapandemian aikana koulut siirtyivät ainakin osittain etäopetukseen, ja se aiheutti monien lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevien ammattilaisen mielestä kohtuuttoman paljon hallaa.
– Silloin huomasimme, että asenne koulupoissaoloihin muuttui. Osa vanhemmista tuntuu ajattelevan, että on sama asia, jos oppilas tekee tehtävät kotona kuin osallistuu kouluopetukseen.
Vanhemmat kouluun aamiaiselle pari kertaa lukukaudessa
Yhtenä ratkaisuna koulupoissaoloihin Mickelsson näkee vanhemmuuden tukemisen. Hänestä se olisi ensisijaisen tärkeää.
Erityistä tukea hän toivoisi perheille, joissa vanhemmat joutuvat tekemään useampaa työtä ja ovat siksi paljon poissa kotoa. Näiden perheiden lapsille pitäisi taata yhtäläinen tuki kasvuun ja kehitykseen.
– Ajan viettäminen omien vanhempien kanssa on tärkeää, mutta totta kai perheillä on erilaisia elämäntilanteita.
Mickelssonin mukaan osalle vanhemmista haasteita aiheuttaa ihan vain vanhemmuus, kuten rajojen veto.
– Tässä ajassa kaikki tapahtuu nopeasti ja joidenkin on vaikea pysyä perässä sen suhteen, mitä lasten elämässä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Mutta rajoja on pakko asettaa. On esimerkiksi vanhemman päätettävissä, milloin lapsi menee nukkumaan, jotta jaksaa seuraavan koulupäivän.
Espoon Kaitaan koulussa vanhempia on myös pyritty ottamaan mahdollisimman paljon mukaan koulun toimintaan.
”Koulussamme on sanonta, että kännykkä on kynnyskysymys – eli, kun oppilas ylittää luokkahuoneen kynnyksen, hän laittaa kännykän reppuun oppitunnin ajaksi.”
Lukuvuoden alussa oppilaiden vanhemmille järjestetään kaksi viikkoa koulun alkamisesta lauantain koulupäivä. Siellä etenkin seiskaluokkalaisten vanhemmille kerrotaan, että seuraavan kolmen vuoden aikana nuoret tarvitsevat vanhempiaan erityisen paljon.
Sen lisäksi vanhemmat kutsutaan aamiaiselle muutaman kerran lukuvuodessa. Mickelsson sanoo, että arviolta noin kymmenen prosenttia vanhemmista osallistuu aamiaistapaamisiin, joissa voi myös tavata muita vanhempia.
– Eräskin isä sanoi, että jätti väliin ison työpalaverin, koska tämä oli tärkeämpää. Arvostan sellaista. Vanhemmat ja koulu eivät toimi vastakkain, vaan parhaat tulokset kouluviihtyvyydessä saavutetaan, kun koulu ja vanhemmat toimivat linjassa.
Joskus tilanteet edellyttävät koulun, vanhempien ja oppilaan yhteistä pohdintaa.
– Istutaan yhdessä pyöreän pöydän ympärillä ja mietitään, miten tilanteessa kannattaa edetä tai mitä uutta kokeilla.
Puhelin on kynnyskysymys
Rehtorikyselyn vastausten mukaan myös älylaitteet aiheuttavat koulujen arjessa kahnauksia. Espoon Kaitaan koulussa kännyköitä käytetään vain, jos opettaja niin ohjeistaa.
– Koulussamme on sanonta, että kännykkä on kynnyskysymys – eli, kun oppilas ylittää luokkahuoneen kynnyksen, hän laittaa kännykän reppuun oppitunnin ajaksi.
Osalle oppilaista kännykkäkielto on vaikea paikka.
– Kerran tilanne meni siihen, että oppilas käytti häiritsevästi ja luvatta puhelintaan, jolloin opettaja laittoi vanhemmalle viestin asiasta. Hetken päästä oppilaan puhelin soi, ja tämä toi puhelimensa opettajalle. Äiti oli soittanut tiukan puhelun. Tämä on mielestäni hieno esimerkki siitä, että kun aikuiset toimivat linjassa, onnistumme.
Teksti Laura Koljonen