Sairaalaklovnit tuovat iloa ja apua lasten ja nuorten sairaala-arkeen

Sairaalaklovnit kasvattavat rooliaan lastensairaaloissa. Uuden lastensairaalan toimialajohtaja Jari Petäjä sanoo, että klovnien ansiosta lääkäreiden ja hoitajien toimenpiteet sujuvat aiempaa jouhevammin.

Sairaalaklovnit työskentelevät kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa. (Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää)

Jahas, miltäs tämä kanyyli näyttääkään – perhoselta, lehtokoneelta vai miltä? Voisimmekohan yhdessä ottaa verikokeet myös pehmolelulta? Entä millaisia unia anestesialääkäriltä kannattaisi nukutuksen ajaksi tilata?

Muun muassa tällaisia asioita klovnitohtori Mutkalalla eli Kaisa Koulu pohtii työssään.

Koulu on sairaalaklovni ja työskentelee TYKSissä.

– Työnkuvaani kuuluu ihmettelyä, iloa ja sopivan kokoisen energian löytämistä. Ensin vähän kuuntelen ja aistin potilasta ja tilannetta, ja sitä kautta löytyy yhteinen klovnileikki, Koulu kertoo.

Kaisa Koulun mukaan leikki voi lähteä liikkeelle melkein millaisesta tilanteesta tahansa.

– Sehän voi olla hyvinkin konkreettista. Esimerkiksi pääseekö klovni huoneeseen sisään. Lapsi on kuitenkin aina tilanteen päätähti – ja hänen ehdoillaan toimimme.

Klovnien suosio ei ole hiipunut

Sairaaloissa on tiedetty jo pitkään, että sairaalaklovnit eivät ole vain hassu peruukki ja värikäs nenä sairaalan käytävillä.

Heidän hyödyllisyydestään lasten sairaalahoidossa on paljon näyttöä – ja kokemusta.

Toimialajohtaja Jari Petäjä HUSin Uudesta lastensairaalasta on vakuuttunut sairaalaklovnien työn vaikuttavuudesta.

– Klovneria ja narriperinne ovat ikivanhaa kulttuuriperintöä. Klovneriahan ei ole yksinomaan hauskuutusta, vaan sen avulla voidaan käsitellä isoja asioita, kuten surua ja iloa. Se saa ihmisen mielen liikkeelle. Sairaalassa klovneria mahdollistaa sairaalan ja muun elämän välisen muurin purkamisen, Petäjä sanoo.

Yksinkertaisimmillaan se on ajanvietettä, joka katkoo sairaala-arkea ja vie ajatukset pois siitä tosiasiasta, että on joutunut sairaalaan.

Klovnien suosio ei ole missään vaiheessa hiipunut, vaikka sairaalamaailma muun maailman ohessa on digitalisoitunut voimakkaasti.

– Kaikki, mitä sairaalaan joutuminen potilasperheelle edustaa, on ahdistavaa, vaikka samalla se toki symboloi toivoa. Mutta perusvire pysyy. Kun lapsi on sairaalassa, kyseessä on jonkinnäköinen ongelma. Se herättää pelkoa ja surua, jopa kauhua.

HUSin sairaaloissa sairaalaklovneja on Petäjän muistin mukaan ollut ”aina” – eli ainakin 1990-luvulta saakka. Uudessa lastensairaalassa klovnit voi tavata joka arkipäivä ja Jorvin sairaalan lastenyksikössä kerran viikossa.

– Klovnien suosio ei ole missään vaiheessa hiipunut, vaikka sairaalamaailma muun maailman ohessa on digitalisoitunut voimakkaasti.

Usein klovnit myös helpottavat hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden työtä.

Kun lapsipotilaan huomio kiinnittyy muualle tai hän on rentoutunut, toimenpiteet sujuvat jouhevammin.

Itse asiassa vaikutus lapsiin ja perheisiin on niin positiivinen, että sairaalaklovnien työtunteja on henkilöstön aloitteesta ja tukemana lisätty. Viime vuosina on kehitetty erityisesti toimenpideklovneriaa. Tällä hetkellä klovnit voivat tulla myös lapsen mukaan leikkaussaliin asti ja odottaa, kunnes lapsi on nukutettu.

Petäjä kertoo saaneensa sairaalahenkilökunnalta hyvää palautetta sairaalaklovnien roolin kasvattamisesta.

– Sairaalaklovnien teettämän, henkilökunnalle suunnatun kyselytutkimuksen mukaan henkilökuntamme pitää sairaalaklovnien toimintaa tärkeänä sekä lapsen ja perheen hyvinvointia lisäävänä.

Sairaalaklovni lukee tilannetta

Sairaalaklovnitoimintaa järjestetään ympäri Suomea. Klovnit ovat tuttu näky ainakin kaikissa yliopistosairaaloissa ja joissakin keskussairaaloissa.

Kaisa Koulu valmistui sairaalaklovniksi vuonna 2016, ja siitä asti hän on työskennellyt TYKSissä.

– Olen TYKSissä klovnina 3–4 päivää viikossa. Pääasiassa toimimme sairaalassa, mutta viime vuodesta asti olemme tehneet myös kotikäyntejä hematologian osaston lapsille.

Koulu työskentelee yhdessä kolmen muun klovnin kanssa. Hänen työparinaan on Mutru (Janna Haavisto), Ruuben von Kingi (Markus Kaustell) tai V.A. Hinko (Karolina Blom).

– Meille klovneille tärkeää työssä on se, että lapsi saa tulla kohdatuksi lapsena. Sairaalaklovnien ei tarvitse kohdata lasta diagnoosin kautta, vaan klovnien ja lasten hetkissä on lupa leikille, ilolle ja yhteiselle lempeälle läsnäololle. On kuitenkin tärkeää, että meillä klovneilla on henkilökunnalta taustatiedot lapsen tilanteesta ja hoidosta. 

Koulu sanoo, että kun lapsi on sairas, perheet ovat kovilla. Erityisen tärkeitä Koululle ovat kohtaamiset, joina hän pystyy luomaan sekä lapselle että vanhemmalle leikin kautta oman hetken. Se hetki voi viedä vähäksi aikaa mielen ja ajatukset pois sairaalasta. Klovnina hän voi myös olla muun henkilökunnan kanssa tukemassa lapsen potilaskokemusta ja vähentää jännitystä haastavassa hoitotilanteessa.

Lasten ja vanhempien reaktiot sairaalaklovneihin vaihtelevat. Koulu muistuttaa, että kenenkään luokse ei mennä väkisin, ja on klovnin ammattitaitoa lukea, ovatko he tervetulleita vai eivät.

Yleensä klovneilla on tiedossa, jos johonkin huoneeseen ei haluta klovneja joko tietyn toimenpiteen takia tai jos perhe haluaa olla rauhassa. 

Muuten edetään tilanne kerrallaan.

– Lapset ja nuoret ovat kaikki omanlaisiaan. Osa on nähnyt meidät monta kertaa ja he voivat jopa juosta halaamaan. Sitten on lapsia, jotka eivät uskalla edes katsoa meihin päin. Joku tarvitsee pari totuttelukertaa, että lämpenee. Pitää olla ammatillista herkkyyttä sen suhteen, miten lapsia lähtee kohtaamaan. Ja pitää muistaa, että jollekin lapselle on tärkeää päästä sanomaan ei. Hoitotoimenpiteisiin he eivät voi sanoa ei, mutta meille sen saa aina sanoa.

Myös osastokohtaisista eroista pitää olla tietoinen, sillä klovnien työmaata ovat kaikki osastot, ja jokaisella on oma toimintakulttuurinsa.

Nuorten kanssa syntyy erilaisia tilanteita kuin pienten lasten kanssa.

Koulu sanoo, että klovni voi olla nuorelle hahmo hoitohenkilökunnan ja nuoren välistä. Ja sitä kannattaa hyödyntää.

– Nuorten kanssa toimivat ihan eri jutut kuin pienten lasten kanssa. On tärkeää toimia herkin tuntosarvin ja löytää sopiva tapa kohdata eri-ikäisiä. Jos miettii nuoren kehitystä, niin hän on siinä iässä, jossa haluaisi alkaa irtaantua vanhemmistaan. Sairaalassa se ei onnistu. Siellä nuori joutuu olemaan vanhemman kanssa suunnilleen koko ajan. Sairaalaklovni voi tuoda huoneeseen toisenlaisen tunnelman ja kommunikaatio nuoren ja vanhemman välillä voi muuttua klovnileikin ansioista. Tällaiset hetket ovat usein rentouttaneet tunnelmaa ja olleet kaikille osapuolille huvittavia.

Sairaalassa eivät pelkät temput toimi

Melkein kaikilla sairaalaklovneilla on jokin esittävän taiteen koulutus. 

Kaisa Koulu on tanssitaiteilija.

– Olen tehnyt paljon töitä yhteisötaiteen kentällä, mutta sairaalaklovnina toiminen on ensimmäinen kosketukseni klovneriaan.

Koulutus räätälöidään hyvin pitkälti sen mukaan, millaisia opiskelijoita kullekin vuosikurssille valikoituu.

– Meidän koulutuksessa keskityttiin klovneriaan, läsnäoloon ja kohtaamiseen. Sairaalan puolelta meille annettiin muun muassa hygieniakoulutusta, Koulu sanoo.

Hänen mukaansa osa kuvittelee, että tärkeää klovnin työssä on tehdä temppuja, eräänlaisia valmiita esitysnumeroita.

– Sellainen ei toimi sairaalaympäristössä, sillä jokainen tilanne on eri. Koskaan ei tiedä huoneeseen astuessaan, mitä siellä on vastassa.

Klovnit työskentelevät työpareina. Koulutusjaksolla oppilas harjoittelee sairaalassa kouluttajan parina.

Myös osastokohtaisista eroista pitää olla tietoinen, sillä klovnien työmaata ovat kaikki osastot, ja jokaisella on oma toimintakulttuurinsa. Esimerkiksi neurologisella puolella on autismin kirjoon kuuluvia lapsia, joiden kanssa voi olla tarve toimia eri tavalla kuin vaikkapa syöpätautien puolella. 

– Meille on Turussa pidetty räätälöityjä koulutuksia esimerkiksi psykiatrisella osastolla.

Eniten onnistumisen iloa työstään Koulu saa silloin, kun on haastavasta tilanteesta huolimatta pystynyt löytämään potilaan kanssa yhteisen sävelen.

– Joskus sitä yhteyttä rakennetaan pienin askelin, ja sitten joku kerta lapsi, joka aiemmin ei ole ottanut kontaktia, yhtäkkiä aukeaa siihen leikkiin. Se on todella palkitsevaa. Pitää vain olla malttia ja kuunnella. Ja joskus on hyväksyttävä se, ettei yhteistä juttua löydy. Mutta työ kyllä muistuttaa päivittäin leikin ja ilon merkityksestä ja voimasta.

Joka päivä on klovnipäivä

Sairaalaklovnit ovat sopimussuhteessa HUSin kanssa, ja vastaavat siitä, että heidän ammattitaitonsa on ajan tasalla, taustansa tarkistettu ja kunnossa sekä rokotesuoja voimassa.

Klovnit ovat pysyneet sairaaloissa myös korona-aikaan. Pandemian alussa oli katkos, jota paikattiin etäklovnerialla, mutta nyt klovnit ovat palanneet sairaaloihin.

– Meillä on klovneja sairaalassa päivittäin. Heihin pätevät tietenkin samat hygieniasäännöt ja turvallisuusohjeet kuin henkilökuntaan, johon heidät rinnastamme, Jari Petäjä sanoo. 

Sairaaloiden on mahdollista käyttää Lastenklinikoiden Kummien viihtyvyysrahaa myös klovnitoiminnan hankkimiseen oman tarpeensa mukaisesti.

Teksti: Laura Koljonen

Tule mukaan lahjoittajaksi

Lähde mukaan pienten potilaiden tukijoukkoihin lahjoittamalla.

Jaa tämä sivu somessa

Tärkeän asian välittäminen eteenpäin on aina hyvä ajatus. Tästä voit sen tehdä! ♥