Cool Kids on yksi Kummien Mielen tila -kampanjan rahoittamista hoito-ohjelmista lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseksi.
Hanke toteutettiin HUSin lastenpsykiatrian ammattilaisten kanssa, ja sen avulla on koulutettu yli 500 työntekijää hoito-ohjelman osaajiksi ympäri Suomen.
Kognitiivisiin käyttäytymisterapioihin kuuluva hoito-ohjelma on kehitetty 2000-luvun alussa Sydneyn Macquarie-yliopistossa, ja hoito-ohjelman tuntee läpikotaisin kyseisen yliopiston psykologian tohtori Heidi Lyneham. Hän on työskennellyt Cool Kidsin parissa 25 vuoden ajan.
Lyneham oli myös yksi Kummien Cool Kids -hankkeen päätösseminaarin kouluttajista.
Kummit-lehdelle haastattelun syyskuussa antanut Lyneham jos kuka tietää, miksi kolme vuotta sitten Suomessa käyttöön otetusta Cool Kidsistä tuli menestystarina.
Ahdistus ei ole muuttunut
Heidi Lynehamin ensikosketus Cool Kidsiin oli vuonna 1999. Tuolloin hän aloitti professori Ron Rapeen projektissa, ja jäi sille tielleen. Rapee on yksi hoito-ohjelman kehittäjistä.
25 vuodessa on muuttunut paljon, mutta tietyt asiat ovat ennallaan.
– Ahdistuksen peruselementit eivät ole muuttuneet. Eli ihmiset ahdistuvat samalla tavalla kuin aiemminkin, mutta se, mistä he ahdistuvat, on toki muuttunut. Tänä päivänä ollaan myös paljon tietoisempia ahdistuksesta kuin aiemmin – etenkin lapset ja nuoret ovat. Samoin sosiaalinen media on tuonut ekstravaatimuksia lasten ihmissuhteille, Lyneham sanoo.
Cool Kids on intensiivinen, noin kahdentoista viikon tai kymmenen kerran pituinen hoito-ohjelma, johon osallistuu koko perhe. Hoito voidaan toteuttaa joko yksilö- tai ryhmämuotoisena. Hoidon aikana lasta kannustetaan kohtaamaan pelkonsa pienin askelin ja lapsi oppii uusia taitoja.
Lyneham sanoo, että hoito-ohjelman aikana lapsilta pitää myös osata vaatia. Cool Kidsin ydin on välttämiskäyttäytymisen lopettaminen ja altistaminen.
Epämukavuuden sietämisestä tuleva palkinto on Cool Kidsin ydintä. Lisäksi altistaminen tuo nopeasti tuloksia.
– Opettamamme taidot vaativat sitä, että puskemme lapset tilanteeseen, jossa he eivät enää tunne oloaan mukavaksi. Se on vaikeaa, mutta niin toimitaan, jotta ammattilaiset voivat auttaa lapsen läpi siitä tilanteesta. Jos Cool Kids -tapaamisessa pysytellään pelkästään mukavuusalueella ja kaikki ovat koko ajan hyvällä mielellä, emme pääse näyttämään vanhemmille emmekä lapsille, miten niistä tilanteista pääsee eteenpäin tai miten niissä voi toimia.
Epämukavuuden sietämisestä tuleva palkinto on Cool Kidsin ydintä. Lisäksi altistaminen tuo nopeasti tuloksia.
– Tekijöille ei ole sen parempaa palautetta kuin se, että opettaja kertoo vanhemmille, kuinka lapsi pärjää paremmin ja muutkin huomaavat sen.
Cool Kids haastaa myös työntekijän
Tietynlaista altistumista ja heittäytymistä vaaditaan myös Cool Kids -hoito-ohjelman työntekijöiltä, ja osa altistusharjoituksista tehdään lasten kanssa yhdessä.
– Psykologin koulutus ei aina valmista meitä siihen, mitä työssämme teemme. Tässä hommassa päätyy kehittämään itseään. Cool Kids -ryhmiä ei toteuteta pelkästään luennoimalla. Ei siis riitä, että sanotaan lapsille, tee näin, älä tee noin. Työntekijältä vaaditaan huumorintajua ja heittäytymistä.
Jos lapsella on esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko, harjoituksessa voidaan mennä kysymään kaupanmyyjältä, miten paljon vesipullo maksaa tai kysyä tuntemattomalta tietä johonkin. Osalle sosiaalisten tilanteiden peloista kärsiville se on kauhistuttavaa, mutta työntekijä toimii mallina lapselle.
– Ja onhan tällainen paljon hauskempaa kuin pelkkä istuminen. Tapaamisten aikana on yleensä tosi hauskaa.
Lyneham mainitsee myös toimivan harjoituksen nimeltään aarrejahti. Harjoitus sisältää jokaiselle osallistujalle jonkin vaikean haasteen; yhdellä lapsella saattaa olla sosiaalisten tilanteiden pelko, toisella pimeän pelko, kolmannella hissipelko.
”Jokainen haaste on jollekin lapselle todella vaikea, mutta kun tehtävä suoritetaan ryhmänä tai pareina, jokainen saa näyttää toiselle mallia, tehdä yhdessä ja kannustaa. Usein se tarkoittaa myös sitä, että jokainen ylittää itsensä.”
– Jokainen haaste on jollekin lapselle todella vaikea, mutta kun tehtävä suoritetaan ryhmänä tai pareina, jokainen saa näyttää toiselle mallia, tehdä yhdessä ja kannustaa. Usein se tarkoittaa myös sitä, että jokainen ylittää itsensä. Lapset rakastavat onnistumista. Kun he onnistuvat jossakin, he tavoittelevat asioita, joita ei voisi kuvitellakaan.
Tietenkään aina altistustehtävä ei onnistu. Se ei kuitenkaan tarkoita epäonnistumista – pelkästään sitä, että tavoite on ollut sillä hetkellä liian korkealla.
– Jos viitosaskel on ollut liian vaativa, tehtävä pilkotaan pienempiin osiin, jolloin lapsi oppii näkemään, mitä taitoja heillä jo on. Cool Kidsissä ketään ei niin sanotusti heitetä altaaseen ja katsota, osaako lapsi uida.
Koronapandemia sotki suunnitelmat – mutta ei perunut hanketta
Hankkeen alku ei ollut lupaava.
Ensimmäinen koulutus oli tarkoitus järjestää vuoden 2020 alussa, ja professori Ron Rapeen oli tarkoitus matkustaa Suomeen.
Koronapandemia kuitenkin sotki suunnitelmat. Koulutusta ei kuitenkaan haluttu perua, joten vaihtoehtona oli olla luova ja kehittää vaihtoehtoisia toteuttamistapoja.
Käytännössä koulutus siirtyi verkkoon.
Lynehamin mukaan Cool Kidsin tuominen uuteen ympäristöön vaatii tarkkaa tutustumista kyseisen maan terveydenhuoltojärjestelmään.
– Ennen kuin aloitimme, selvitimme, miten tämä voisi toimia parhaiten nimenomaan suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Siinä mielessä hoito-ohjelma on aina erikseen räätälöity kullekin maalle ja kunkin maan terveydenhuoltojärjestelmään. En kuitenkaan ole koskaan nähnyt tätä tehtävän näin hyvin.
HUSin erikoissairaanhoidon huippuammattilaiset tuntevat suomalaisen järjestelmän läpikotaisin, joten hoito-ohjelma pystyttiin muokkaamaan terveydenhuoltojärjestelmämme tarpeisiin.
– Suomi on siinä mielessä vähän samanlainen kuin Australia, että eri toimijat ovat aika eristäytyneitä ja jokainen hoitaa oman tonttinsa. Cool Kidsiin yritimme luoda yhteisön, joka toimii yhdessä. Se on hyväksi myös työntekijöille, koska emme halua, että he uupuvat.
Suomessa on saatu erityishyviä tuloksia
Cool Kids on ollut menestys maailmalla, ja samansuuntaisia tuloksia hoito-ohjelmasta on saatu myös Suomessa.
Kansainvälisissä tutkimuksissa 60 prosenttia hoito-ohjelman loppuun suorittaneista lapsista ja nuorista ei enää täytä ahdistuneisuushäiriön diagnoosia, kun hoito päättyy. Suomessa hankkeesta on saatu alustavia tuloksia, kun hankkeeseen osallistuneiden lasten vanhemmille toteutettiin kysely. Sen perusteella vanhemmat arvioivat, että 75 prosentilla lapsista ilmeni muutosta parempaan toimintakyvyssä sekä ahdistusoireiden lieventymistä.
”Hoito-ohjelma on aina erikseen räätälöity kullekin maalle ja kunkin maan terveydenhuoltojärjestelmään. En kuitenkaan ole koskaan nähnyt tätä tehtävän näin hyvin.”
Tulokset eivät syntyneet itsestään, vaan vaativat suunnittelua ja sitoutumista. Suomessa eri taustakoulutuksen saaneita ammattihenkilöitä myös koulutettiin enemmän kuin Australiassa, ja luotiin kattavampi tuki kouluttautumiselle.
Heidi Lyneham kertoo olevansa vaikuttunut siitä, miten kattavia tukitoimia Suomessa tehtiin, jotta työntekijöitä voitiin tukea matkan varrella.
– Missään muualla maailmassa ei ole tehty tätä samalla tavalla, enkä ole missään nähnyt, että tämä tehtäisiin näin hyvin. Suomessa on tuettu ja koulutettu tekijöitä – ei vain järjestetty kahden päivän kurssia ja toivotettu menestystä.
Lynehamin mukaan taso on ollut siinä mielessä paljon korkeammalla kuin muissa maissa.
– Jos työntekijällä on ollut potilaana lapsi, jolla on todella pahoja ahdistusongelmia, Cool Kidsiä työssään käyttäneet ovat koko ajan voineet luottaa siihen, että ohjaajan saa kiinni ja tämä auttaa. Ohjaajille on myös voinut esittää kysymyksiä, ja jos heillä ei ole ollut ratkaisuja, he ovat voineet olla yhteydessä minuun.
– On tärkeää, että ammattilaisella on aina numero johon soittaa, kun on ollut jokin rankka sessio tai jos hoitoon tulee lapsi, jolla on epätyypillinen pelko. Todennäköisesti jollakin muulla on ollut aiemmin samankaltaisia ongelmia omassa työssään, ja siihen on löydetty ratkaisu.
Teksti: Laura Koljonen