Lapsen vakava sairastuminen on perheelle usein traumaattista ja järkyttää koko perheen perusturvallisuutta.
Kuopion yliopistollisen sairaalan lastentautien psykologina toimiva Krista Koivula tietää työnsä puolesta, että trauma on hoidettavissa, jopa vältettävissä.
Traumaattisen reagoinnin lievempi muoto on traumaattinen stressi. Se saattaa oireilla esimerkiksi ylivireytenä ja hetkellisenä ahdistuneisuutena. Jos traumaattinen stressi jää päälle, siitä voi syntyä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD).
Koivula on vuosia kerännyt tietoa siitä, miten trauma tai traumaattinen stressi vaikuttavat perheisiin, pieniin potilaisiin ja hoitohenkilökuntaan.
– Hoitamattomana traumaattinen stressi voi aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä ja vaikuttaa jopa potilaalle annettavaan lääketieteelliseen hoitoon, Koivula sanoo.
Koivulan rakentama, hoitohenkilökunnalle suunnattu verkkokurssi julkaistiin syksyllä. Verkkokurssi on tehty Kummien tuella.
Tarkoituksena on, että yleispätevä kurssi tulisi keskussairaaloiden yleiseen jakeluun esimerkiksi Terveyskylän kautta.
Teit Kummien tuella kehitystyötä traumatietoisuuden lisäämiseksi. Mitä tarkalleen ottaen teit?
”Käytännössä keräsin tietoa, tutkin ja yhdistin löytämäni ja tutkimani tiedon verkkokurssiksi.
Hankkeen tarkoituksena on lastentautien henkilökunnan tietoisuuden lisääminen lapsen sairauden merkityksestä perheiden elämään.
Vakavat sairaudet ovat sairastuneelle lapselle ja hänen perheelleen usein psyykkisesti vaativia. Siitä on tärkeää olla tietoinen myös sairaalassa, jotta perheitä olisi mahdollista auttaa ja tukea.
Rakentamani verkkokurssi on suunnattu kaikille sairaalassa lapsiperheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille. Kurssi on vähän niin kuin ensiapukurssi: hyödyllinen kaikille.”
Miten kiinnostuit aiheesta?
”Olen työskennellyt kymmenen vuotta KYS:in lastentaudeissa psykologina, ja minulla on myös traumapsykoterapeutin ja perheterapeutin koulutus. Olen huomannut, että henkilökunta miettii paljon, miten perheet reagoivat näihin asioihin. Myös tilaisuudet, joissa aihetta on käsitelty, ovat herättäneet kiinnostusta ja keskustelua. Tietoa siitä, millainen psyykkinen kuormitus vakavasta sairastumisesta seuraa, ei vaikuta olleen tarpeeksi saatavilla.
”Vakavat sairaudet ovat sairastuneelle lapselle ja hänen perheelleen usein psyykkisesti vaativia. Siitä on tärkeää olla tietoinen myös sairaalassa, jotta perheitä olisi mahdollista auttaa ja tukea.”
Kävin hiljattain Oulun yliopiston järjestämän nelivuotisen traumapsykoterapeutin koulutuksen, ja sen aikana vahvistui ajatukseni kehittämistyön merkityksestä. Myös oma työnantajani on nähnyt työn tarpeellisena ja tukenut sitä.
Verkkokurssi on tehty yhteistyössä Philadelphian lastensairaalan lastentautien professorin Nancy Kassam-Adamsin ja suomalaisten asiantuntijoiden kanssa.”
Kenelle kehitystyö on suunnattu?
”Ensisijaisesti materiaali on sairaalan henkilökunnan käyttöön, mutta välillisesti se hyödyttää myös perheitä ja lapsia. Sen sijaan aiemmin julkaisemani, traumatietoisuutta käsittelevä verkkosivusto Ehjänä eteenpäin on suunnattu suoraan vanhemmille.
Verkkokurssissa on materiaalia myös sairastuneen lapsen vanhemmille. Lapsihan lukee vanhempaansa tai vanhempiaan tiiviisti pelottavien toimenpiteiden aikana. Siksi vanhemman oman vireystilan säätely on erityisen tärkeää, ja hoitohenkilökunta voi tukea vanhempaa siinä.”
Miksi aihe on ajankohtainen?
”Tänä päivänä on yhä enemmän tutkimustietoa siitä, miten traumaattiset asiat ja traumaattinen stressi vaikuttavat ihan lääketieteelliseen hoitoon ja sen tuloksiin. Kyse on potilaiden tulevaisuuden terveydestä ja terveyspalveluiden tehokkaasta käytöstä, kun psyykkisestä kuormituksesta johtuvat käynnit vähenevät.
Trauma syntyy yleensä tilanteessa, jossa sietokyky ylittyy. Se voi olla yksittäinen tapahtuma tai useampia, toistuvia sietokyvyn ylityksiä. Esimerkiksi syöpähoidossa alkuvaiheen tutkimukset tulevat nopeasti ja voimalla, ja sieltä on voinut jäädä mieleen vaikea tilanne, josta myöhemmät tilanteet muistuttavat.
”Tänä päivänä on yhä enemmän tutkimustietoa siitä, miten traumaattiset asiat ja traumaattinen stressi vaikuttavat ihan lääketieteelliseen hoitoon ja sen tuloksiin.”
Mikäli traumaattista stressiä ei saada estettyä tai hoidettua, se voi aiheuttaa välttämisoireita. Silloin hoitoon tuleminen tai toimenpiteiden tekeminen voivat vaikeutua. Siksi on tärkeää tunnistaa lasten ja perheiden traumaattinen stressi ja ohjata tukea tarvitsevat perheet avun piiriin.
Onneksi mieli toimii sillä tavalla lohdullisesti, että traumaa on mahdollista hoitaa ja tukea pitkienkin aikojen, jopa vuosien päästä.”
Miten traumatietoisuutta on mahdollista lisätä pienten potilaiden, heidän vanhempiensa ja hoitohenkilökunnan keskuudessa?
”Hoitohenkilökunnalla on paljon kokemuksesta kertynyttä viisautta, ja kun sen ymmärryksen saa yhdistettyä tutkimustietoon, se vaikuttaa hoitokäytäntöihin. Toisin sanoen hoitohenkilökunta voi saada perusteluja, miksi kannattaa toimia lasta ja vanhempia rauhoittavilla tavoilla ja panostaa perheiden kohtaamiseen.
Yleensä, jos lasta jännittää, myös aikuinen on jännittynyt. Tällöin hoitohenkilökunta pyrkii rauhoittamaan vanhempia ja tarjoamaan tietoa. Myös asioiden normalisointi ja perustietojen kertominen auttavat.
Kun lapsi saadaan rauhoittumaan, se auttaa myös vanhempaa. Ja toisinpäin. Tietenkään toimenpiteestä ei kannata kertoa vanhemmille tai lapselle liian yksityiskohtaisesti, mutta jos kyseessä on vaikkapa epämiellyttävä tai kivulias toimenpide, lapsen huomio voidaan suunnata johonkin mukavaan tekemiseen, kuten vaikkapa kännykkäpeliin. Tietoa ja rauhoittelua tulee tarjota lapsen kehitysvaiheen mukaisella tavalla.
”Lapsille sairaudet ovat erityisen stressaavia. Pieni lapsi ei aina ymmärrä sitä, että kivuliaan toimenpiteen tarkoitus on tehdä nimenomaan hyvää.”
Lastentautien hoitohenkilökunnan työntekijät kohtaavat monenlaisia, hyvin haastaviakin tilanteita. He ovat usein pienen lapsen terveyden tai jopa hengen menettämisen äärellä. Vaikka olisi miten kokenut ammattilainen, tilanteet ovat psyykkisesti kuormittavia, ja siksi ammattilaisen on tärkeää olla tietoinen reaktiostaan. Traumatietoisuus on tärkeää tilanteiden hoitamisen kannalta sekä siksi, että hoitohenkilökunta jaksaisi työskennellä tällä alalla. Traumatietoisuutta on tärkeää vahvistaa myös organisaation tasolla. Silloin ymmärrys yhdistyy työyhteisön toimintatapoihin ja työkulttuuriin, eivätkä työntekijät jää yksin reaktioidensa kanssa.”
Miksi traumatietoisuuden lisääminen on erityisen tärkeä asia pienten potilaiden hoidon kohdalla?
”Lapsille sairaudet ovat erityisen stressaavia. Pieni lapsi ei aina ymmärrä sitä, että kivuliaan toimenpiteen tarkoitus on tehdä nimenomaan hyvää. Erityisesti lasten kanssa työskenteleviltä edellytetään herkkyyttä ja vahvaa tietoisuutta lapsen ja vanhemman reagoinnista – se on myös syy, millä olen perustellut tämän työn itselleni.”
Tutustu myös vanhemmille suunnattuun verkkosivuun Ehjänä eteenpäin
Teksti: Laura Koljonen