Noin kymmenen vuotta sitten Turun yliopistollisessa keskussairaalassa kehitettiin keskosten tehohoidon uusi malli, Vanhemmat Vahvasti Mukaan. Se otettiin TYKSissä käyttöön vuosina 2009–2012. Nimensä mukaisesti malli nosti perhekeskeisyyden hoidon ytimeen.
Hoito tuotti hyviä tuloksia, ja malli kopioitiin myös muihin keskussairaaloihin. Lisäksi sitä alettiin viedä ulkomaille.
Viime tammikuussa tarkastettiin Mirka Toivosen väitöskirja Kohti perhekeskeistä hoitamista vastasyntyneiden teho-osastolla. Se oli ensimmäinen aiheesta tehty väitöskirja, joka käsitteli mallia hoitokulttuurin näkökulmasta.
Toivonen on terveystieteiden tohtori ja työskenteli TYKSin keskolassa vuosina 2002–2003.
– Hoitajana totuin vanhaan malliin, mutta kun ensimmäistä lastani hoidettiin keskolassa, tajusin, miltä tuntuu lähteä pois vastasyntyneen luota. Se oli ihan todella vaikeaa.
Tammikuussa 2021 tarkastettiin väitöskirjasi Kohti perhekeskeistä hoitamista vastasyntyneiden teho-osastoilla – Hoitokulttuurin ja osastoarkkitehtuurin muutos. Mikä on se muutos, jota väitöksessäsi tutkit?
”Tutkin sitä, muuttuiko hoitokulttuuri perhekeskeisemmäksi VVM-koulutuksen myötä. Nykyään vanhemmat eivät ole enää vain vierailijoita, vaan osa hoitotiimiä. Myös aiempaa hoitomuotoa pidettiin perhekeskeisenä, sillä vanhemmat saivat käydä hoitamassa lapsia. Vanhempien läsnäolo oli kuitenkin aika lailla rajattua. Heidän tuli usein poistua lapsen viereltä esimerkiksi lääkärinkierroilla toisten lasten asioista keskusteltaessa, ja aamuhoidoilla hoitajat halusivat hoitaa lapsen yms.
VVM-mallissa vanhemmat otetaan pääsääntöisesti mukaan hoitoon ja heitä kuunnellaan, kun pohditaan, millaisia hoitopäätöksiä tehdään.
VVM pohjautuu neljään eri vaiheeseen: Ensimmäisessä hoitajat opettelevat tunnistamaan vauvan viestintää. Toisessa hoitajat yhdessä vanhempien kanssa havainnoivat vauvaa ja vanhemmat oppivat huomaamaan lapsestaan erilaisia asioita, kuten hengityksen rytmin ja ihon värin vaihtelut. He siis oppivat havainnoimaan vauvan käytöksestä, milloin hän on stressaantunut. Lääkäreiltä on tullut palautetta, että vanhemmat yleensä huomaavat pienimmätkin merkit ja antavat tärkeää tietoa. Kolmannessa vaiheessa korostuu perheiden yksilöllisyyden ymmärtäminen. Sen aikana laaditaan hoivasuositukset yhdessä vanhempien kanssa ja ymmärretään sekä vauvan että perheen yksilöllisiä tarpeita, kuten milloin on kenguruhoidon aika. Neljäs vaihe on kotiutumiseen valmistautuminen. Vanhemmat integroidaan mukaan lapsen hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Sen aikana myös tuetaan perheen ja henkilökunnan välistä kumppanuutta.”
Vanhempien haastattelujen lisäksi haastattelit väitöskirjaasi varten 19 esimiestä ja 32 hoitajaa kahdeksalta eri osastolta. Miten he arvioivat VVM-mallia?
”Toisilla oli aluksi enemmän vastustusta kuin toisilla. Hoitajien haastattelujen perusteella uusien hoitajien oli helpompaa omaksua malli, sillä heillä ei ollut takanaan niin pitkää työuraa. He eivät olleet ehtineet tottua johonkin tiettyyn tekemisen tapaan.
Toki myös osa pitkään työtä tehneistä hoitajista oli sitä mieltä, että on helpotus, kun vanhemmat saavat olla mukana. Mallin hyödyt motivoivat kaikkia.
”Hoitajat yhdessä vanhempien kanssa havainnoivat vauvaa ja vanhemmat oppivat huomaamaan lapsestaan erilaisia asioita, kuten hengityksen rytmin ja ihon värin vaihtelut. He siis oppivat havainnoimaan vauvan käytöksestä, milloin hän on stressaantunut.”
Hyötyinä voi ainakin mainita sen, että hoitajien mukaan lapset olivat tällä hoitomallilla rauhallisempia ja kotiuttaminen helpompaa, sillä vanhemmat olivat varmempia ja osasivat tulkita lastaan. Myöskään kotiutuksen jälkeisiä soittoja ei tullut enää niin paljon. Lääkärit saivat vanhemmilta arvokasta tietoa, jonka perusteella oli helpompi tehdä lääketieteellisiä ratkaisuja. Vanhemmilta tuli sellaista palautetta, että lapsi nukkui paremmin ja hänen sykkeensä oli rauhallisempi. Vauvan ja vanhemman läheinen vuorovaikutus on myös aivojen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeää.
Jonkin verran tuli sellaista palautetta, että sairaaloiden tilat eivät soveltuneet malliin optimaalisesti. Osa haastatelluista koki, että kaikki vanhemmat eivät saaneet tasavertaisesti tilaa olla lapsensa kanssa, osa sai jäädä yöksi ja osa ei ja että yöaikaan vanhempia ei välttämättä ehtinyt ohjata kovinkaan paljon. Mallin toimivuutta ei kyseenalaistettu, mutta moni haastateltava pohti sitä, mikä olisi heidän osastonsa ideaalimalli.”
Miksi perheiden mukanaolo hoidossa on niin tärkeää – hehän eivät ole lääketieteen ammattilaisia?
”Vanhempien läsnäololla on valtavasti positiivisia vaikutuksia niin lapsen kehitykselle kuin vanhempien, erityisesti äidin, psyykkiselle hyvinvoinnille. Äidillä on luontainen tarve olla lähellä vastasyntynyttä, ja vastasyntynyt tarvitsee vanhemmat lähelleen. Näihin tarpeisiin on nyt pystytty vastaamaan.
Hoitajat kokevat vanhemmat enemmän voimavarana, ja lääkärit saavat vanhemmilta tärkeää tietoa lapsen reaktioista.
Haastatteluissa henkilökunta koki, että isät osallistuvat enemmän, ja tämä todentui isille tekemässäni kyselyssä.”
Mitä VVM-malli vaatii sairaalalta, lääkäreiltä ja hoitajilta, entä vanhemmilta?
”Sairaalalta se vaatii resursseja, sillä koko moniammatillinen henkilökunta käy läpi 18 kuukauden koulutuksen. TYKS koordinoi tämän koulutuksen ja järjestää kouluttajat. Ideana ei ole, että koulutetaan vain muutama henkilö – silloin hoitokulttuuri ei muutu.
Vanhemmilta malli ei vaadi mitään, sillä hoitajat ohjaavat lapsen hoitamisessa. He kuitenkin antavat tietoisesti enemmän tilaa ja kysyvät aiempaa enemmän vanhemmilta. Kun vanhempia rohkaistaan, he oppivat hyvinkin yksityiskohtaisesti kuvaamaan, miten lapsi reagoi asioihin.”
Miksi halusit tehdä väitöskirjasi tästä?
”Vähän niin kuin ajauduin siihen. Olin aikoinaan keskolassa töissä ja vuosia myöhemmin, maisteriopintojeni aikana, minut pyydettiin mukaan tekemään aiheesta tutkimusta. Muilla lasten osastoilla on jo pitkään ollut se idea, että kun lapsi tulee sairaalaan, vanhemmat otetaan hoitoon mukaan. Vastasyntyneiden kohdalla näin ei ole ollut. Esimerkiksi jos lapsi syntyy keskosena, hänet on viety vastasyntyneiden osastolle ja hoitoa mahdollisesti tarvinnut äiti on jäänyt synnytysosastolle. On ehkä ajateltu, ettei vanhempi tunne lasta yhtään sen paremmin kuin hoitajat tai lääkäri, sillä he eivät ole vielä hoitaneet lasta.
”Kun vanhempia rohkaistaan, he oppivat hyvinkin yksityiskohtaisesti kuvaamaan, miten lapsi reagoi asioihin.”
1970–80-luvulta lähtien on puhuttu varhaisesta vuorovaikutuksesta, mutta samalla vanhempien hoitoon osallistuminen on estetty, kun on pelätty sitä, että vanhemmat tuovat keskosten osastolle erinäisiä taudinaiheuttajia ja infektioita. Tutkimusnäytön myötä on osoitettu, että näin ei tapahdu.
Uskon, että sysäys mallille on ollut paitsi tutkimusnäytön lisääntyminen kiintymyssuhteen muodostamisesta ja sen merkityksestä keskoslapsen kehitykselle, myös separaation vähentämisen merkitys vanhempien psyykkiselle hyvinvoinnille.”
Kummit on lahjoittanut vuosien mittaan varoja VVM-malliin. Lahjoitusten avulla mallia on voitu viedä useisiin eri sairaaloihin Suomessa.
Teksti: Laura Koljonen