Pikkupotilailla heidän sisaruksillaan on mahdollisuus leikkiin ja pelaamiseen myös sairaalassa. Siitä pitävät huolen muun muassa sairaaloissa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat.
Aiemmassa jutussa Kuopion yliopistollisen sairaalan varhaiskasvatuksen opettaja Heli Wouters kertoi, mitä heidän leikkiosastoillaan tapahtuu.
Nyt ääneen pääsee Woutersin kollega HUSin Uudesta lastensairaalasta.
Varhaiskasvatusta teho-osastosta vuodeosastoille
Sairaaloihin alettiin palkata lastentarhanopettajia 1950-luvulla. Sitä ennen sairaalassa olevien lasten leikittäminen oli vapaaehtoisten vastuulla. Lapsia saattoi löytyä myös sairaaloiden keittiöistä perunoita kuorimasta. Leikittäminen tunnettiin tuolloin termillä askarruttaminen.
Kirsi Kuusjärvi on yksi Uuden lastensairaalan viidestä varhaiskasvatuksen opettajasta. Kuusjärven työmaa on Uuden lastensairaalan Vuodeosasto Taika, jossa hoidetaan munuais- ja elinsiirtopotilaita sekä syöpään ja veritauteihin sairastuneita.
Uuden lastensairaalan leikki- ja nuorisotoiminnassa työskentelee viisi varhaiskasvatuksen opettajaa, yksi nuoriso-ohjaaja sekä kolme lastenhoitajaa, joista yksi työskentelee Espoon Jorvin sairaalassa. Sairaalassa on myös yksi Helsingin seurakuntayhtymän palkkaama lastenohjaaja.
Kuusjärvi sanoo, että varhaiskasvatuksen opettajan työ ja sisältö on sairaalassa hyvin pitkälti sitä, mitä se on tavallisessa päiväkodissa. Erotuksena on, että sairaalassa työtä tehdään perheen tarpeista lähtöisin ja moniammatillisesti muun sairaalahenkilökunnan kanssa.
– Tämä on varhaiskasvatusta poikkeavassa ympäristössä, Kuusjärvi kuvailee.
Jokaisella lapsella on oikeus kasvua ja kehitystä tukevaan varhaiskasvatukseen, eikä oikeus poistu, vaikka lapsi sairastuu ja joutuu sairaalaan.
– Jos potilas on heikossa kunnossa, eikä pääse poistumaan sairaalahuoneestaan, teemme työtä heidän huoneissaan. Varhaiskasvatusta järjestetään kaikilla osastoilla teho-osastosta vuodeosastoille.
Leikkihuone on oleellinen osa lapsen kuntoutumista.
Lapsi saattaa olla vakavasti sairas, mutta Kuusjärven mukaan lapsi on aina lapsi: aktiivinen, halukas iloitsemaan, leikkimään ja toimimaan. Ja sen mahdollistaminen on hänen työtään.
Kuusjärvi aloitti Lastenklinikalla lastentarhanopettajana vuonna 1997.
– Lastentarhanopettajien koulutuksessa ei ole mahdollista erikoistua sairaalatyöhön, eikä minulla ollut sairaalakokemusta aloittaessani. Muistan ainoastaan sen, että opiskeluaikana ryhmämme kävi Lastenlinnassa ja luennolla sain voimakkaan ahaa-elämyksen. Silloin keksin, että minähän voisin tehdä tätä työtä sairaalassa.
Kuusjärvi sanoo, että työ on kouluttanut – samoin työn sisällä voi kouluttautua.
– Olen esimerkiksi osallistunut luennoille, joissa kerrotaan tietyistä sairauksista ja tietenkin keskustellut paljon hoitotoimenpiteistä hoitajien ja lääkäreiden kanssa.
Kuusjärvi on myös suorittanut lasten ja nuorten suruohjaajakoulutuksen ja ohjannut sisaruksensa menettäneiden lasten vertaistukiryhmiä.
– Aika paljon seuraamme itse, millaista koulutusta on tarjolla. Jos sairaalassa on esimerkiksi koulutuspäivä lasten elinsiirroista, menemme kuuntelemaan ja oppimaan, millaisista toimenpiteistä on kyse.
Valmista toimintakaavaa tilanteisiin ei ole, sillä potilasperheet ovat aina omanlaisiaan. Työ vaatii taitoa olla läsnä.
– Tässä työssä pitää olla sensitiivinen ote, jotta osaa tarpeeksi herkästi kohdata perheen. Kuuntelutaito on erittäin tärkeä.
Pitsaa, pulla ja sairaalapelon hälventämistä
Kuten useimmilla lastenklinikoilla myös Uudessa lastensairaalassa potilaat ovat iältään 0–16-vuotiaita. Tästä syystä toiminnan pitää olla monipuolista.
Leikkihuone on oleellinen osa lapsen kuntoutumista.
Uudessa lastensairaalassa leikki- ja nuorisotoiminnan tiloissa on monia mahdollisuuksia leikkiä, maalata, rakennella ja askarrella. Myös vanhemmille lapsille on oma tila, jossa voi esimerkiksi musisoida tai pelata biljardia. Leikkiosastolla on myös erilaisia terapeuttisia elementtejä, kuten vesi- ja hiekkaleikkimahdollisuus. Myös jokaisella vuodeosastolla on leikkihuone.
Yksi erityisen suosittu paikka on opetuskeittiö.
Ennen koronapandemiaa keittiössä leivottiin kerran viikossa. Kuusjärven mukaan rentouttava ja mielihyvää tuottava toiminta sopii hyvin lapsen ja vanhemman yhteiseksi tekemiseksi.
– Pullaa on aina kiva leipoa. Olemme tehneet myös pikkuleipiä, pitsaa, karjalanpiirakoita ja joulun alla pipareita.
Leikki- ja nuorisotoiminnan tiloissa on myös valmisteluhuone, jossa pelokasta lasta voidaan valmistella sairaalakäyntiin leikin ja keskusteluiden avulla. Huone on autenttinen potilashuone ja siellä voi totutella siihen, millaista sairaalassa on. Se on koko sairaalahenkilökunnan käytettävissä.
Kuusjärvi kertoo, että jos lasta kovasti pelottaa, henkilökunta käy toimenpiteen lapsen kanssa läpi kuvin ja leikkien. He valmistavat lasta tulevaan toimenpiteeseen. Näin lapset saavat tietoa toimenpiteistä, kuka tekee, mitä tehdään ja miksi tehdään.
– Lisäksi meillä on suosittu sairaalaleikkihuone, jossa lapsi voi ”hoitaa” nalleja ja nukkeja erilaisilla sairaalahoitovälineillä. Leikki lieventää lapsen pelkoa ja edesauttaa hänen toipumistaan.
MITÄ? Kummit tukee sairaalaviihtyvyyttä
Pikkupotilaiden sairaalaviihtyvyys on yksi Lastenklinikoiden Kummien tärkeimmistä lahjoituskohteista, ja jokainen Kummien yleispottiin lahjoittava on automaattisesti tukemassa myös potilasviihtyvyyttä.
Oman lahjoitussummansa voi halutessaan ohjata nimenomaan potilasviihtyvyyteen.
Myös tavaralahjoitukset Kummien kautta suoraan sairaaloille ovat mahdollisia. Moni yritys muistaa pikkupotilaita esimerkiksi joulun alla, kun sairaaloissa jaetaan joululahjapaketteja.
Sairaalat ottavat lahjoituksia mielellään vastaan.
Muun muassa lelu-, peli- ja askartelulahjoitukset sairaaloiden leikkiosastoille ovat tervetulleita. Pikkulasten helistimet, katselukirjat, nuorten pelit, askartelutarvikkeet ynnä muut ovat suosittuja.
On kuitenkin syytä muistaa, että hygieniasyistä sairaalaan lahjoitettavien lelujen pitää olla käyttämättömiä. Lelujen pitää myös kestää toistuvaa puhdistusta, ja siitä syystä kankaisia leluja tai kirjoja ei voida ottaa vastaan. Uudet pehmolelut annetaan jokaiselle lapselle henkilökohtaiseen käyttöön.
Teksti: Laura Koljonen