Blogi

Sydämeeni joulun teen

11.12.2016 klo 17.52 Heidi Tonteri

Joulun aikana minäkin palaan niihin ihaniin lapsuuden jouluihin, joita oma äitini valmisteli. Heti aattoaamuna nenään kantautui riisipuuron tuoksu ja malttamaton tunnelma kukki pitkin päivää. Joulu on minulle makuja, tuoksuja, valoja ja ihanan pirskahtelevaa tunnelmaa. Omien lasteni kautta minussakin herää sisäinen joulun lapsi.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet samanaikaisesti sekä elämäni raskaimmat että antoisimmat vuodet. Toissa jouluna Samu ja Juho alkoivat jo ilmoitella itsestään: aattona tunsin vatsassani aivan erikoisia nippaisuja ja kuplimisia. Nuo tuntemukset kiinnittivät huomioni siinä määrin, että päätin pitäytyä alkoholittomissa joulujuomissa. Uudenlainen toivon kipinä valtasi mielen, ja aika pian tuohon kuplintaan saatiin toivottu varmennus. Vaikka nautinnollinen raskausaika ei kohdallamme kestänyt kauaa, on tuo joulu silti jäänyt mieleeni aivan erityisellä tavalla.

Jaa postaus:

Elämää Aatun kanssa

09.12.2016 klo 09.59 Anu Orreveteläinen

Elokuussa 2006 meidän perheeseen syntyi viides lapsi. Jo ennen Aatun syntymää tiedettiin, että pojallamme on kampurajalka ja suolitukoksia. Silloin meitä lohduteltiin leikkauksella ja pikaisella toipumisella, mutta toisin kävi.

Synnyttään Aatu elvytettiin ja kiidätettiin lasten teholle, jossa hän vietti seuraavat neljä kuukautta. Heti toisena päivänä poika leikattiin. Hänelle tehtiin suolitukosten poisto ja ohutsuolta jouduttiin myös leikkaamaan. Parin viikon ikäisenä Aatulle tuli sepsis, johon hän oli menehtyä. 

Jaa postaus:

Hyvä KummiKaveri

26.10.2016 klo 12.19 Sanna Kiiski

Kun aloin odottaa esikoistani Beniä, otin selvää kaikista mahdollisista riskeistä, mitä liittyi raskauteen. En syönyt homejuustoa, en edes ulkomailla salaattia (koska salaatin lehdet saattoivat olla likaisia), vähensin sokerin syöntiä, kävin akupunktiossa, lymfassa ja varmaan kymmenessä ylimääräisessä ultrassa. Minulle oli itsestään selvää myös se, että minulta otettaisiin lapsivesinäyte. Serkkuni on vaikeasti kehitysvammainen – synnytyksessä vammautunut – enkä ollut varma siitä, miten minusta olisi elämään vammaisen lapsen kanssa.

Jaa postaus:

Erilainen alku

13.09.2016 klo 13.32 Kaisu Kosonen

"Nyt mä joudun säikäyttämään teitä vähän", sanoi Naistenklinikan kätilö rakenneultran päätteeksi; "vauvan mahalaukku on väärässä paikassa". Kätilö tulosti tukun ultrakuvia, laittoi pinon nenäliinoja minun rintakehäni päälle ja lähti pois huoneesta konsultoimaan lääkäriä. Meni hetki kunnes tajusin, että jotakin on pahasti vialla. Kaikki eteni nopeasti ja pian samainen kätilö soitti meille aikaa sikiötutkimusyksikköön. Hetkeä aiemmin olimme saaneet tietää, että meille on tulossa pieni poika.

Jaa postaus:

Syli täynnä Sisua

03.06.2016 klo 10.56 Laura Rissanen

"Odota kulta, äiti ajaa ja auttaa sinua ihan pian, kulta ei mitään hätää". Taustapeilistä näin takapenkillä oksentavan 1-vuotiaan poikani.  Ajatukset juoksivat sekavana päässä: "justhan me oltiin pulkkamäessä, miksi hän hengittää noin, nyt tulee oksennusta, mitä tässä nyt tapahtuu, pärjääkö muut kotona, Sisu kulta ei mitään hätää". En tiedä rauhoittelinko itseäni vai poikaani. Tuo sunnuntaipäivä pysyy mielessäni lopun elämääni, tuona sunnuntaina 1-vuotias poikani sai diagnoosin – hän sairastaa tyypin 1 -diabetesta.

Jaa postaus:

Kummitaipaleeni

27.04.2016 klo 11.16 Suvi Teräsniska

Oma kummihistoriani kantaa aina vuoteen 2008 saakka, jolloin nuorena artistinalkuna osallistuin kotikaupungissani Oulussa järjestettyyn kummikeilaukseen. Se oli urani ensimmäisiä hyväntekeväisyystapahtumia, mutta jo silloin tiesin, että tässä on kyseessä sellainen taho ja huipputärkeä tukikohde, joiden hyväksi haluaisin jatkossakin tehdä töitä.

Jaa postaus:

Ystävänpäivä

12.02.2016 klo 10.48 Matti Valli

On ystäviä yksi tai useampi, niin aina heidän arvonsa on yhtä tärkeä. Sananlaskun mukaisesti he eivät lyhennä elämänmatkaa – väittäisin että pikemminkin päinvastoin – ja tekevät siitä kaiken kukkuraksi valoisamman kulkea. Omassa elämässäni, ruuhkavuosirumbassa, yhdessäolo ystävien seurassa on vaihtunut pääsääntöisesti leikkihetkiin lasten kanssa.

Jaa postaus:

Seitsemäs joulu

11.12.2015 klo 15.53 Johanna Vesanen

Rakas poikani, tämä on jo seitsemäs joulumme yhdessä! Jo ensimmäisten elinpäiviesi aikana kävimme läpi asioita, joita en ollut osannut edes pelätä. Hiljalleen ensimmäisen elinvuotesi aikana minusta tuli sinun asiantuntijasi, jonka tehtävänä oli selittää ja tulkita sinua lääkäreille, hoitajille, terapeuteille ja muille ihmisille. Aina se ei ole ollut helppoa. Olen ollut turhautunut, väsynyt, suuttunut, raivostunut ja kohdannut epätoivon niin monien ammattilaisten silmissä.

Jaa postaus:

Pikkukeskonen Noah – taisteli ja selviytyi

01.12.2015 klo 16.01 Katariina Schmidt

Punaiset ruusut ikkunalaidalla ja niiden takana tuulessa huojuvat puiden latvat; katsoin Naistenklinikan ikkunasta sydän turtana. Olin juuri synnyttänyt pienen poikavauvan, jota en ollut vielä koskaan nähnyt. Olin ollut vasta raskauden puolessa välissä. Ei minulle ollut kehittynyt juuri vauvavatsaakaan. Poika oli kriittisessä tilassa Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osastolla ja minä synnyttäneiden osastolla Naistenklinikka. Pelkäsin, että pieni elämä olisi ohi ennen kuin pääsisin näkemään hänet.

Jaa postaus:

Jennin perheen viikko

16.09.2015 klo 21.02 Jenni Arteli

Minä olen Jenni, 25-vuotias kahden lapsen diabeetikkobloggaajaäiti Espoosta. Tyttöni Nelli-Sofia, ”Nelli”, 6v on saanut oikeanpuoleisen olkahermopunoksen halvauksen syntymässä ja on myös haastavaluonteinen ja tunne-elämävaikeinen tyttö, jonka neuropsykologiset tutkimukset ovat kesken. Poikani Kasper, 1v 9kk on sokea, vaikeasti suolistovikainen, aistiyliherkkä, aivovaurion pikkukeskosena syntyessä saanut poika, jolla on myös epilepsia, astma, liikuntavamma ja hyvin huomattava kehitysviivästymä. Kasperilla on vikaa myös mm. munuaisissa, kiveksissä, selkärangassa ja sydämessä.

Jaa postaus:

Pages